Lue keskustelun säännöt.
Ykainäinen äiti
24.06.2015 |
Ei ketään ystävää joka asuisi lähellä ja ketä voisin nähdä. Näen ystäviä max 2krt/vuosi, ovat tosin nykyään vain hyvänpäivän tuttuja välimatkan vuoksi. Itkettää. Lapsia 2, koskaan en aktiivisesta yrittämisestä huolimatta saanut ystäviä vauvakerhoista jne. Tätäkö tämä sitten loppuelämän on, yksinäistä.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin menen, mutta nuorin lapsi vasta 6kk joten töihinpaluuseen on vielä pitkä aika... eikä työkaveritkaan valitettavasti ole ystäviä
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 09:26"]muuta
[/quote]
Muuttaisin jos se itseni ja miehen töiden kannalta olisi mahdollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi vauvakerhot eivät ole oikein hyviä paikkoja löytää ystäviä, koska siinä vaiheessa äidit elävät (ilmeisesti ihan biologisista syistä) kaikkein itsekeskeisintä aikaa. Kaikki ajatukset pyörivät vain sen toukan ympärillä ja sitten jos jotain siitä liikenee, niin se on omistettu sille paremmalle puoliskolle.
Koitapa järjestää itsellesi omaa aikaa ja hanki jokin lapsiin liittymätön harrastus. Tekisi sulle varmasti äitinäkin hyvää irrottautua hetkeksi. Aika moni viettää pikkulapsiaikaa yksikseen. Surullinen tosiasia. Tai ehkäpä täältä tai naamakirjan kautta löytyisi muita samasta ongelmasta kärsiviä?
Mulle kävi samoin. Muuton takia jäi kaverit ja mammakerhoissa on jo valmiit porukat, mihin ei tahdo päästä mukaan yrityksestä huolimatta. Ei ole edes sukulaisia lähellä. Tuntuu, että lapsillekin on vaikea saada kavereita, kun näiden mammakerholaisten lapsetkin leikkivät enimmäkseen vaan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tiedän tunteen :/ siksi päätinkin mennä opiskelemaan, tarvin sitä omaa aikaa. Tää jatkuva lastenhoito ja kotona kykkiminen ei vaan sovi mulle. Tuntuu että seinät kaatuu päälle
Niinpä