Hoidon Tarpeessa´05~vko39-40~

Kuulostaa hienolta tuo 9 hedelmöittynyttä. Joku niistä tosiaankin voi olla teidän tuleva vauva. Olipas se hieno ajatus Tuupa, ei yhtään negatiivinen vaan ihanan positiivinen ajatus! Huomenna on kontrolliultra ja silloin selviää miten tämä homma oikein jatkuu ja onko follikkeleita kasvanut ollenkaan! Minä kp:nä punktiot on teille muille tehty? Tietysti se vaihtelee, mutta silti haluaisin tietää...



Miliko

On ollut taas niin kiireinen alkuviikko töissä etten oo ehtinyt tännekään pahemmin kirjoitella. Äkkiä vilkaisin teidän viestit läpi, mutta en tähän hätään ehdi kunnolla kommentoimaan. Tuupalle on kuitenkin pakko lähettää huiskutukset ja roppakaupalla onnea matkaan, hienolta kuulostaa jo nyt ja toivotaan peukut ja varpaat pystyssä että tärppi tulisi!



Omaa napaa sen verran, että mulla oli siis tiistaina inssi ja vaikka olin pistänyt irrotuspiikin n. 30 tuntia ennen inssiä niin munis oli ehtinyt jo irrota. Ajattelin kauhuissani, että ei voi olla totta että myöhästyttiin tälläkin kertaa (ekaan inssiin viime kuussa menin siis ihan liian myöhään kun ovistestit näytti mitä sattuu), mutta lääkäri kyllä vakuutteli, että nesteen määrästä ja ¿riekaleista¿ päätellen irtoaminen oli tapahtunut ihan äskettäin ja ajoitus oli kuulemma tosi hyvä. Ja siittiötkin oli huippuluokkaa :) Siinä mielessä inssistä jäi tosi hyvä maku suuhun, mutta peruspessimistisenä luonteena en silti uskalla olla yhtään toiveikas. Mietin vaan, että pitäis nyt koittaa olla mahdollisimman rento ja stressaamatta turhista, koska arvatenkin kauhee stressi ja kiire ei ainakaan edesauta asioita yhtään. Viime inssin aikoihin oli kaikkea mahdollista hässäkkää ja painetta päällä ja vähän epäilen, että se oli yksi syy miksi kiertokin pitkittyi melkein viikon normaalia pidemmäksi. Eli nyt koitan vaan työkiireistä huolimatta pitää stressin kurissa ja mielialat tyynenä :)



No joo, nyt äkkiä takaisin töiden pariin, mukavaa loppuviikkoa kaikille!



EE

Ohhoh Tuupa, olittepa saaneet melkoisen saaliin. Täällä on peukut pystyssä, samoin milikolle ja joalinille. Onko teillä ollut minkälaisia oireita noista pistoksista yms.? Mä kun edelleen pohdin kantaani ivf:ään. Oliko se VM1974 joka mietti sen epäluonnollisuutta? Se mietityttää täälläkin, etenkin kun mä en tiedä onko koko toimenpide välttämätön, s.o. munatorvista ei tiedä onko ne auki (eikä tietää saa, ellen mene leikkaukseen) ja kun kuitenkin mulla on niitä kemiallisia ollut, niin luulisi, että siellä jokin on auki.



Voi EE onnellinen, ollapa pessimisti! Edelleen, kaikkien näiden pettymysten jälkeen mussa alkaa taas toivo herätä, kun ovisaika kohta lähestyy. Usein aattelen, että jos ois pessimisti ois paljon helpompaa, kun ei pettyis niin paljon. Onnea teille inssiin!



Kävin muuten äsken lääkärissä, siis en lapsettomuuteen liittyen, vaan sydämen takia, se kun lyö miten sattuu nykyään. Lääkäri oli sitä mieltä, että tää lapsettomuus saattaa aiheuttaa moista. Siis kun on henkisesti niin rankkaa. En tiedä voiko toi pitää paikkaansa, mutta onhan se totta, että siihen, että joka päivä surettaa on jo niin tottunut, ettei sitä ees pidä mitenkään kummallisena.

Tulin vaan huikkailemaan hurjasti peukutuksia ja onnenpotkuja tuupalle, joalinille, milikolle ja EElle nyt ainakin. Oliko muitakin jännissä paikoissa?



Ja Bilhalle sen verran, että mullakin viime talvena hyppi sydän ihan ihme tahtiin välillä, mutta mitään vikoja ei periaatteessa pitäisi olla. Ja nyt ei hypi yhtään vinoon, kun on stressi hellittänyt hiukan. :)



Meillä menee toistaiseksi ihan hyvin, ollaan nähty tyyppi jo pariin otteeseen ja kahden viikon päästä mennään taas kurkkimaan, onko kaikki ok ja onko kakaralla liian paksu niska. Viikkoja tuli eilen 10 täyteen.



Terkkuja kaikille kullanmuruille, mä aina taustalla lueskelen teidän kuulumisia ja toivon parasta ihan joka iikalle!



-v-

Moikka,



Kiva Varjokas kun seurailet. Kivasti sullekin on jo noita viikkoja kertynyt. Millainen muuten on sun olotila?



Olin eilen lekurissa toisessa ultrassa ja lääkärin mielestä keruu olisi maanataina mutta hoitaja soitti myöhemmin perään ja kertoi, että keruu siirtyisikin tiistaihin. Kovasti alkaa jo ensi viikko ja sen tuomat toimenpiteet jännittämään. Pääsen minäkin sitten vihdoin piinailemaan.



Tuupa joko oot toimenpiteestä toipunut?

Miliko mitäs sulle ilmeni lääkärissä, milloin on keruu?



Täällä on puhuttu ivf:n ja icsin luonnottomuudesta. Jokainen pariskunta tietysti itse päättävät mihin saakka hoidoissa menevät. Meillä kuitenkin on sellainen tilanne, että esim inssiä on ihan turha edes yrittää. Meillä on kuitenkin molemmilla niin kova oman lapsen kaipuu, että minusta on todella hienoa, että lääketiede voi tässä asiassa meitä auttaa. Kyllä mua aika paljon ahdisti silloin alkuun, kun kyllähän tässä on aina omat riskinsä ja lähinnä pelottaa se, että jos lapsi saa alkunsa sujuuhan kaikki hyvin ja onhan lapsi varmasti terve. Mutta pitää vaan pyrkiä ajattelemaan positiivisesti.



Pieni kyssäri lugeista... Niitä pitää laittaa aamuin ja illoin aina 3kpl kerralla, onko nämä sellaisia, että ne valuvat sitten töhnänä pois? Eli pitääkö varautua kauhealla kasalla pikkuhousunsuojia:)?



Iloista viikonloppua

-joalin-

Kyllä ne luget on just semmosia, että mukavasti valuu töhnää (matalalla kokemuksen rintaäänellä täällä puhuu töhnis :D ) ja vieläpä melkeen kokoajan! Just eilen valittelin, kuinka mukavaa käyttää suojaa kaks viikkoa. En mää ainakaan tykkää ilman olla!



Ja kiitos kysymästä, hyvin on selvitty jo. Lähen tänään kaverin kans ulos syömään!



Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Ja peukutuksia Tuupalaiselle, milikolle ja joalinille. Kovasti toivon, että teilla menee kaikki hyvin ja saisitte vihdoin sen kaivatun nyytin.



Toivottavasti ei kukaan vaan luullut, että olin arvostelemassa ivf:ään tai muihin " rajumpiin" hoitoihin päätyneitä, kun siitä luonnottomuudesta oon puhunut. Se ei missään nimessä ollut tarkoitus!!! Semminkin kun me voidaan niihin itsekin päätyä:-D Mä oon sitä mieltä, että se on joillekin ihmisille mahtava keino saada lapsia. Kysymys on vaan siitä, ollaanko me mun miehen kanssa niitä ihmisiä, vai pitäisikö meidän mennä suoraan adoptiojonoon. Tää nyt menee vähän tällaseks, mutta kyllä sitä tulee mietittyä, että mikä on Jumalan tahto _just meidän_ kohdalla. En siis näe niissä periaatteessa mitään pahaa tai väärää, mutta mietin, että onko se just meille sopiva vaihtoehto. Ehkä just mun ja mun miehen on tarkoitus olla biologisesti lapsettomia? Mutta toisaalta, eipä ne hoidotkaan tulosta tuota, ellei niin tarkoitettu oo. Kyse lienee siispä lähinnä siitä, ettei vaan haluais käydä läpi ko. prosessia turhaan.



Joo... maallisemmista asioista puhuttaessa se mietityttää, että jos siinä kypsytellään useampi munasolu, niin mitä se tekee kropalle. Aikaistaako vaihdevuosia tms.? Ja kyllä mä mietin sitäkin, että kun mulla ei nää toimenpiteet näköjään mee ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, niin lähdenkö yrittään ivf:ää, joka ei välttämättä onnistu, vai pitäiskö ne rahat säästää suoraan adoptioon? Kun meillä ei sitä rahaa kauheasti oo. Mutta sitten taas toisaalta, jos sillä tavalla olis mahdollista saada ihan biologisestikin oma lapsi, niin eipä siinä paljon raha-asiat paina. Voi kun sen onnistumisen voisikin varmasti tietää!



Tällaisia sekavia juttuja mietitään täällä. Eihän kukaan pahastunut? Myöskään uskonto-aspektista? Vähän kyllä hirvittää tällaisia kirjoittaa... Jos joku on pohtinut samantapaisia juttuja, niin olisi kiva kuulla.

En minä ainakaan pahastu siitä, jos joku miettii koeputkijuttujen luonnottomuutta/luonnollisuutta. Onneksi on muutamia eri keinoja päästä tai ainakin yrittää päästä tulokseen; adoptoida tai käydä hoidoissa. Itse inssikierteen keskellä mietin, että kunpa saataisiin vauva aikaan kevyillä hoidoilla, sillä mietin hormonipistosten ja lääkkeiden mahdollisia vaikutuksia tulevaan lapseen ja omaan kehoon. Nyt kun ollaan IVF/IVSI-tiellä, ei nuo ajatukset ole enää mielessä, sillä tämä taitaa olla ainoa keino koittaa raskautua.



Kävin ekassa kontrolliultrassa torstaina ja silloin näkyi 8+6 follikkelin alkua. Se on kaiketi ihan hyvä tulos, mutta jotenkin se tuntui huonolta tulokselta. Tässä hommassa on alkanut tulla ahneeksi, kun on kuullut toisten 20 tai 30 follikkelista. Toivottavasti niistä 14 alusta kasvaisi edes puolet ja alkioitakin saataisiin. Ja ei kai me lopulta tarvita kuin yksi hyvä alkio...kuulostaa tosi kliseiseltä. Maanantaina on toinen kontrolli ja luultavasti punktio on keskiviikkona ja siirto perjantaina. Päivät varmistuvat siis maanantaina.



Pistin eilen ekan kerran Orgalutrania ja olipas kammottavaa. Muut piikit on ollut ihan helppoja, mutta jotenkin Orgalutranin piikki ei vaan tahtonut mennä ihon läpi. Jälkeenpäin sattui vatsaan tosi paljon. Toivottavasti tänään sujuu paremmin...onneksi piikittelyt loppuvat muutaman päivän päästä.



Viikonlopun jatkoja kaikille piikittelijöille ja muillekin!



Miliko

Ajattelin minäkin vielä vähän ottaa kantaa tuohon ivf/icsi luonnottomuus / luonnollisuus -juttuun. Me ollaan siis koko ajan ivf-jonossa julkiselle, yksityiselle haluaisin mennä saman tien, sillä tahtoisin niin kovasti sen oman vauvan, mutta en kertakaikkiaan viitsi mennä työntämään vähäisiä varojamme yksityiselle puolelle, kun mitään takeita onnistumisesta ei ole. Odottelemme kiltisti jonossa... eli en siis tosiaan minäkään ole tuomitsemassa ko. hoitomuotoa, mutta mieleeni jäi pyörimään netistä löytämäni muutamat sivustot...



Meillähän lapsettomuuden syy on simenennesteen korkea viskositeetti. Lääkärit eivät yleensä pidä vaivaa ongelmana, mutta tässäpä elävä todiste siitä, että ongelma se on - 2 vuotta on tahkottu ilman tulosta :( Kiinalaisessa lääketieteessä on ilmeisesti tunnistettu vaivaan joitakin rohtoja, jotka poistavat sen, mutta en ole onnistunut löytämään mitään valmistetta, jota olisimme voineet kokeilla. Sivuilla, joilta löysin aiheesta tarinaa, kuvattiin sitä, kuinka länsimainen lääketiede on keskittynyt vain kehittämään ivf yms. hoitoja, joilla ei yritetäkään parantaa vaivaa, vaan yritetään vain kiertää se ja yhdellä sivulla todettiin, että vuosittain länsimaissa tehdään ihan turhaan tuhansia ivf-hoitoja, kun ne voisi välttää luonnon rohdoista tehdyillä lääkkeillä. Eikä niiden rohtojen väitetty tehoavan ainoastaan viskositeettiin, vaan myös kaikkiin muihinkin miehestä tai naisesta johtuviin tekijöihin. No joo, en ihan purematta niele, mitä netistä luen ja toki itsekin otan ennemmin antibiootteja kuin jotain ketunleipärohtoa, mutta silti tässä on alkanut miettiä, että onko se ivf tosiaan ainoa keino...



Mutta mieluusti olisin jo itsekin jännäämässä, montako munista kypsyi ja hedelmöittyi...toivotan rutkasti onnea Milikolle, Joalinille ja Tuupalle hoitojensa kanssa!



Meillä ennusmerkit pitivät jälleen paikkaansa ja nyt on kp 2. Lapsettomuuden virallista 2-vuotispäivääkin saimme " juhlia" kuluneella viikolla, joten ymmärrettävästi on mieli maassa. Oon taas ollut tosi pahalla tuulella ja huomannut, että erityisesti en tällä hetkellä kaipaa lapsiperheiden seuraa, mikä toisaalta hävettää mua, sillä eihän ne ole mulle mitään pahaa tehneet. Mutta en halua yhtään muistutuksia siitä, mistä olen jäänyt paitsi... pelkään katkeroituvani ja ehkä tavallaan myös sisäisesti jo huudan Luojalle, että mitä niin pahaa olen tehnyt, että näin pitää mua rangaista...



Ehkä mun tilannetta synkentää vielä tietoisuus siitä, että miehelläni on lapsi edellisestä suhteestaan ja ko. lapsi on saanut alkunsa - kuinka ollakkaan - ihan täysin tilaamatta ja uuden suhteen alussa. Ja nyt kun seuraa lapsen elämää äitinsä kanssa, ei voi kuin edelleen miettiä ja raivota mielessään sitä, että miksi kaikenmaailman kusipäät saa lapsia ilman että ne niitä haluaa, eikä ymmärrä yhtään arvostaa sitä, mitä ovat saaneet. Vaikka yritän työntää nämä ajatukset yleensä syrjään, niin kyllä ne vaan aina silloin tällöin mielessä pyörii.



No joo, nyt tuli ehkä vuodatettua jo enemmän kuin tarpeeksi. Pistän pizzan tilaukseen ja alan mässäillä herkkuja, johonkihan tämän turhautuminen täytyy hukuttaa ;) Toivottavasti saadaan tähän pinoon pian positiivisia uutisia!!

Kyllä tuota on täälläkin pohdittu! Lähinnä omassa päässä, miehen mielestä siinä ei oo mitään ongelmaa. Eikä kyllä loppujen lopuks mustakaan, mutta lähinnä oon just tuota miettiny, että onko tää Jumalan tahto vai ei. Mää oon jotenki kieroutuneella tavalla päätyny semmoseen, että kaikkeni yritetään, mihin lääkärit pystyy. Koska mun mielestä ne lääkärit ei pysty mihinkään ilman Jumalaa! (jopas menee syvälliseks) Ja jos ei mistään hoidoistakaan oo apua, niin sitte Jumala on mulle aivan rautalangasta vääntäen tehny mielipiteensä selväks.



Ja asiasta toiseen... mulle on varmaan iskeny piinisajan dementia, enkä saa päähän, enkä oo löytäny, että minkä paksunen olis sopiva limakalvo kiinnittymiselle. Auttakee! :D

Ensin heti itsekkäästi omia kuulumisia oikein pitemmän kaavan mukaan.. Käytiin sitten keskiviikkona yhdessä miehen kanssa saikulla. Siellä oli joku uusi mieslääkäri, en nyt sitten tiedä onko pysyvästi vai vaan väliaikaisesti, mutta tosi ärsyttävää alkaa aina selittää samoja asioita uudestaan. Kaiken lisäksi tämä oli ihan äärimmäisen kylmä tapaus. Tuli puheeksi, että tämä kohta kahden vuoden lapsettomuus tuntuu tosi pitkältä ajalta, niin vastaukseksi sain, että se on pitkä aika vasta jos olet reippaasti yli 30-v. Pitkästä ajasta voidaan puhua vasta kun on tuloksettomasti yritetty 4-5 vuotta!!!



En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi ihmeessä meidän piti siellä edes käydä. Hoitosuunnitelma kun oli jo tehty ja nyt sitten on tehty sama suunnitelma uudestaan. Tähän kiertoon tehdään inssi ens viikolla ja sitten pari inssiä clomien avustuksella. Irroituspiikkiäkään ei kuulemma tarvita, kun kierto on säännöllinen! Nyt siis vasemmalla puolella rakkula 11mm ja oikealla verikysta, joka pitäs saada kuivamaan pois. Selvis siis se elokuun hirveä kipukohtaus. Siellä on ollu nestekysta, joka on puhjennut, niin kuin itse arvelinkin. Jos ei sitten insseillä tärppää, niin seuraavana IVF, joka täällä julkisella tehdään vain kaksi kertaa vuodessa tiettyinä viikkoina kerran keväällä ja syksyllä. Oli vähän sitä mieltä, että meidän pitäs oottaa syksyyn, mutta ei kyllä tasan ootella. Kyllä taas sapettaa ihan kympillä!!! Mites muilla? Miusta tuntuu, että nykyisin on aina sellainen negatiivinen olo, mikään ei mene niinkuin pitäisi. Ja ne raskaana olevat naiset ärsyttää, vaikka se ei olekaan mitenkään minulta pois...



MILIKOLLE, TUUPALLE JA JOALINILLE paljon tsempityksiä punktioon ja siirtoon. TUUPALLAHAN olikin jo ihan komea saalis.



Kiva kun EMMAE:n inssi sattu kohdilleen. Toivottavasti nyt tärppäis!



Muiden kuulumisiin yritän paneutua myöhemmin, nyt valitettavasti on niin väsynyt olo, että suuntaan unten maille! ¿Mette-

Tänään on mulla irroituspiikin aika ja miten ihmeessä jaksan odottaa siihen tiistaihin. Mulla on nyt aivan sairaan kipeet rinnat, siis todelle kipeät. Piti oikein laittaa yöllä peittoa tueksi kun nukku. Yleensä mulla alkaa toi arkuus oviksen jälkeen, mutta periaatteessahan mun munikset ei vielä ole irronneet. Muuten olo on aika jees ja ei muuta ihmeellistä kuin että massu on vähän pallo varsinkin kun yritän juoda mahdollisimman paljon.



METTE olipas tökerö lääkäri. Mä en kans tota ikä juttua ymmärrä (ollaan molemmat samaa vuosimallia). Miks me ei saataisi haluta omaa lasta pikaisesti ei se ole mikään vanhempien etuoikeus. En halua pahoittaa kenenkään yli 30 mieltä, mutta kyllä mäkin olen saanut pitkiä katseita VL:ssä käyntien yhteydessä. Mä haluan saada monta pikkuista, jos vaan on mahdollista ja 10vuoden päästä se olisi jo huomattavasti hankalampaa. Kyllä meillekin heti alkuun sanottiin, ettei tässä mikään kiire kun mä olen vielä nuori, mies siis 30vee, mut silti me se vauva halutaan nyt eikä 5 vuoden päästä.



MILIKO sullakin sitten ens viikolla punktio ja siirto peukutuksia sinne päin. Mulla sama juttu orgalutran kanssa se piikki huomattavasti paksumpi ja lääkkeen vaikutuskin tuntui paljon epämiellyttävämmältä. Tänään on irrotuspiikin vuoro ja siinä lääkkeen sekoittaminen epäilyttää, mitäs jos menee pieleen. Mulla siis yksi piikki jäljellä ja sitten on onneksi piikittelyt ohitse.



VM meilläkin nyt syksyllä tuli 2vuotta lapsettomuutta täyteen ja todella ahdistavaa välillä. Eilenkin kävi yksi pariskunta, joka odottaa vauvaa ja pahinta on se että itse niin kovasti toivoisi myös olevan raskaana. Ja tietysti joutuu kuulemaa, että tekin voisitte tehdä jne jne. Joo meillä ei tehdä meillä saadaan, jos saadaan, mutta tämä on vielä meille aika kipeä asia niin ei oikein tiedä mitä pitäisi vastata muuta kuin katsotaan nyt.



BILHA jokainen miettii näitä asioita omilta näkökulmiltaan. Musta näihin hoitoihin ei missään nimessä pidä lähteä hepposin perusteluin. Kyllähän tämä elimistölle on aikamoista rääkkiä uskoisin, mutta mulla ei ole ollut mitään huonoja kokemuksia muuta, kuin viimeisimmän ultran jälkeen oli munasarjat aika kipeät. Omalle kohdalleni toivon (kuten myös muidenkin), että tämä yksi hoitokerta riittäisi tuomaan meille toivotun tuloksen.



Mä uskon kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoitus. Jokin tarkoitus on myös tällä meidän lapsettomuudella onko se sitten se, että tämän avulla olemme oikeasti oppineet arvostamaan sitä mitä meillä on ja mitään ei pidäkään pitää itsestään selvänä. Jos Jumala päättää, ettei meille lasta kuulu niin miksi sitten sellaiset saa lapsia, jotka eivät niitä rakasta ja huolehdi. Miksi siis lasta ei suoda sellaiseen perheeseen, missä sitä todella rakastettaisiin. Välillä sitä oikeasti miettii miksei meille, miksi sellaiselle joka laittaa lapsen muovipussiin ja muovipussin reppuun ja repun jättää jonnekin nurkaan. Elämä ei aina ole oikeudenmukaista ja kuka näistä asioista oikeasti päättää???



Tulipas vuodatusta, toivottavasti kukaan ei pahastunut

-joalin

Maanantai-aamupäivän tunnelmissa ja pp6 mennään¿ Valittelin jo tuonne inssi vkolla 40-pinoon kuinka hitaasti aika voikin mennä ja kuinka järkyttävän tarkkaan näitä omia tuntemuksia voikaan seurata ja analysoida, siis joka ikistä mahan vihlaisua ja rintojen arkuutta ym. Siis vaikka tietää, että ei ne vielä mitään merkkaa ja ihan turhaa mitään koittaa edes niistä tulkita. Siis kun miettii pari vuotta taaksepäin, niin kaikki mahdolliset oviksen jälkeiset ¿oireet¿ on jo tullee tutuiksi turhissa kierroissa. Välillä on ollut rinnat tosi kipeenä ja välillä ei ollenkaan, välillä ne on kipeytyneet heti oviksen jälkeen ja välillä vasta pari päivää ennen menkkoja, välillä on alaselkää vihlonut ja toisinaan taas ei jne. ja kaikki ne on aina merkannu vaan lähestyviä menkkoja. Nytkin on rinnat tosi kipeät ja erityisesti nännit ihan kosketusarat, ja mietinkin mistä hormonista tuo johtuu? Onkohan joku keltarauhashormoni tms. joka aiheuttaa moista? Pitänee alkaa kaiveleen netistä tietoa jos ei teillä sattumoisin ois tietoa asiasta? Pelkään vaan hirveesti, että tämä kierto jää tosi lyhyeksi kun viimeksi venähti niin pitkäksi, ja kohta varmaan jo tuhru alkaa varmana merkkinä tulevista menkoista¿ Onpas taas negatiiviset ajatukset, mutta kuuluu siis perusluonteeseen :)



Täällä on ollut keskustelua kaiken tämän lapsettomuuden ja hoitojen tarkoituksesta, ja kieltämättä on noita asioita tullut itselläkin pohdittua. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että kaikki mahdolliset keinot koetetaan loppuun asti ja jos mun ole tarkoitettu lasta synnyttää, niin olkoon sitten niin. Hirvittää vaan, että milloin se lopullinen päätepiste tulee vastaan kun enää ei kannata edes lääketieteen keinoin yrittää. Tähän asti on jotenkin kuvitellut, että hoidot on vasta edessäpäin ja kyllä niistä meille apu löytyy, mutta nyt kun toinen inssi on menossa niin mietityttää että montako kertaa näitä yritetään ja mitä sitten jos ei vaan tärppää. Kaiketi näillä luovutetuilla siittiöilläkin pystytään rankempiinkin hoitoihin siirtymään, mutta tuskin kovin montaa sellaista hoitoa tullaan läpikäymään ennen kuin siirrytään adoptiojonoon. Huoh, synkkiä ajatuksia. No joo, mutta kaikkeni olen kyllä valmistautunut yrittämään ja aika näyttää mihin se riittää. Jumalaan uskon minäkin ja kai se on vaan luotettava, että kaikki tämä lopulta johtaa oikeaan lopputulokseen. Mutta nyt lopettelen synkistelyn ja alan töihin. Peukut on pystyssä kaikille piinailijoille, ainakin Milikolle, Tuupalle ja Joalinille (oliko vielä muita?) , toivotaan että lokakuu osoittautuisi suotuisaksi tärppikuuksi tässä pinossa! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille,



Toivottelee EE

On nyt itsellä ollut hieman hiljaisempaa kirjoittelueloa kun ei kerran omassa navassa tapahdu mitään mainittavaa.



METELLE unohtui viimeksi laittaa isot pahoittelut todella huonosta tuurista!! Ärsyttävää kaikki tuollainen, ihan kuin ei tarpeeksi olisi tässä jo odotettu.



Eikös muuten MILIKO aloita kohta IVF hommelit? Vai koskas teillä se suunnittelukäynti olikaan?



LEIMULLE huiskutuksia! Kiva kuulla sinusta!



Kiva NAKSU että loma meni mukavasti



TIRPAN tiedot on päivitetty! Vaikka en mikään lääkäri olekaan, niin minusta tuntuu hassulta, että sinua ei ole tutkittu muilla verikokeilla kuin progesteronilla.. Minulla nuo kaikki (ainakin LH, FSH, PRG, keliakia ja TSH) seulottiin heti ensikäynnin jälkeen. Eihän tuo progesteroni kerro kun että onko ovulaatio tapahtunut vai ei.



VM:lle rutistuksia! Kiva kun olette saaneet asioista puhuttua!



EE:lle onnea oviksen metsästykseen!



Ja MOOLILLE toivon hematooman katoamista! TOKKOPALLEkin terveisiä!



Nyt oman kullan kainaloon..



-Tuittu, joka toivoo paljon kirjoituksia seuraavina viikkoina!:)-

Huomen vaan kaikille kanssakulkijoille. Ei, maa ei ole nielaissut minua...olen tehnyt paluun!!! *saapuu suurielkeisesti toitottaen*



Syksyn ainoa lomaviikko on siis nyt historiaa. Oltiin miehen ja mun vanhempien kanssa vaeltamassa lapissa. Oli kyllä tosi kaunis ruska ja kummasti 20 km päivässä kävely vei pois kaikki ylimääräiset kolotukset...Mitään clomeista aiheutuvia kipuja en tuntenut.



En myöskään matkan aikana tikutellut ovista, mutta puuhailtiin ti, to ja nyt su eli jos tänään on kp 14/27-29, luulisin, että ei ainakaan ole missattu sitä. Muiden täällä kirjoittaneiden tavoin alkaa kuitenkin pikkuhiljaa kyrsiä tämä lääkkeiden syönti turhaan. Heti, kun lappi jäi taakse alkoi clomeihin liittyvät kamalat pääkivut. Eilenkin heti aamusta särki ja vasta kun otin 800 mg Buranaa, se katosi. Tänä aamuna heti kun nostin pääni tyynystä se alkoi. Mitä luulette, ottaisko ne mut polille limakalvon paksuutta mittaamaan? Mua ihmetyttää, et vaan ekassa clomikierrossa seurattiin ja siltä pohjalta nyt pitäis syödä 8 kiertoa...on kauhean pitkä aika 8kk syödä niitä turhaan, jos limakalvo on kuitenkin niin ohut, ettei siihen voi mikään kiinnittyä.



Ihanaa mennä takaisin töihin, kun lapset siellä jo kovasti odottelee. Tää viikko on aamuvuoroa 7-14, mistä nautin suunnattomasti. Meidän ryhmään kun tulee ennen kahdeksaa vain 2 lasta, molemmat e-diagnoosilla tosin. Ehtii sitten molempien kanssa tekemään oikein kunnolla töitä ja harrastaa kahdenkeskeistä vuorovaikutusta ennen aamupalaa.



Luin muuden loman aikana " Haikara lentää ohi" -nimisen kirjan. Suosittelen! Oli kyllä vähän masentavaa luettavaa, mutta onneksi meidän tilanne ei ole noin paha. Siittiöitä kyllä löytyis vaikka muille jakaa, kun vaan saatais mut ovuloimaan...



Jotenkin vaan ei jaksais odottaa, kun lähipiirissä kaikilla tärppää heti. Oon nytkin ihan varma, et kun paras kaveri meni tossa kuukausi sitten naimisiin, ne kohta ilmoittaa, et pullat on uunissa...Tiedän, et ne jätti ehkäisyn pois juuri kuukausi sitten.



Joo, tää lähtee nyt töihin ja sit ekaa kertaa illalla autokouluun.



Tuitulle vielä tsemppaukset kilpirauhastiedon kanssa eloon ja moolille kans toiveita (yläkertaankin lähetettynä tarvittaessa) et se hematooma häviäisi. Varjokkaastakin oli kiva kuulla...samoin kun teistä kaikista muista.



Ai niin... ihan lopuksi; pitäiskö teidän mielestä meidän esittelypinoa vähän karsia? Siis esim. et plussanneista jätettäis kokonaan esittelyt pois ja pistettäis ne LA:n mukaiseen järjestykseen? Näin ollen ne sais ottaa omat tietonsa sinne odotuspuolen/lapsettomien plussanneiden puolen pinoon? Jossain vaiheessa ne on kuitenkin perattava sieltä...vai odotellaanko siihen asti, että lunastavat nyyttinsä?



Nää on nyt vaan avoimia kysymyksiä, jotka on heränneet...saa kommentoida vapaasti.



Mut nyt sinne töihin.



Nonna

Nyt tulee ihan omaa napaa vaan kun on palstailu viime aikoina jäänyt vähemmälle...



Eli viime viikolla sain papatulokset (mahdoinkohan siitä jo kertoa?) ja " löydöksinä" oli sekafloora (yäk mikä nimi!) ja metaplasia. Keskiviikkona nyt sitten menen gynelle, tutkitaan tarkemmin mikä on tilanne. Alavatsaa ainakin särkee niin kovin että, ja tulinki siihen tulokseen että joskos ne kaikki juilimiset ym. onkin ollut noiden juttujen oireilua... Ja minä idiootti oon vaan toiveikkaana pitänyt niitä raskausoireina kuukaudesta toiseen kovasti pettyen! No, tiedä häntä. Mutta kyllä vähän jännittää, toivon vaan että ois jotain helppohoitoista...



Ja polikäyntiin on vajaa 6 viikkoa, jaiks kun se jännittää! Toivotaan ettei noi papan tulokset mitenkään hidasta tutkimuksia ja hoitoja!



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille tasapuolisesti!

No niin arvon hoidokit





NAKSU toivottavasti sun papalöydökset ei tosiaankaan ois mitään pahemmanlaatuisia eikä venytä hoitoja enempäänsä. Mulla ois kans ens kuussa seulonta aika joten pientä jännitystä elämässä näköjään täytyy olla. Jaksuhalit sulle.



NONNA oletkos sinäkin Lappifriikki. Mä nautin aina kun pääsee Lappiin jollekin mökille joka on ei missään. Ympärillä erämaata ja HILJAISUUTTA. Se on sitä latautumista. Toivottavasti sulla clomit tekee tehtävänsä, mulle niistä ei ollu muuta taikaa kuin kierto säännöllistyi 28-29pv. Ja enempää en aio napsia niitä vaikka kaapissa oiski pariin kiertoon, tuli näillä viimeisillä koitoksilla niin kauheet hikoilut että yöks. Mut mä peukutan sun tärpin puolesta bdbdbd



TUITTU joo täältähän sitä saa lukea miten erilailla eri lääkärit hoitaa ja kun ei niiden varpaille passaa talloa (tekis mieli joskus sanoa suoraan) jos meinaa jotain hoitoa saada. Tää ero taitaa olla suurin julkisen ja yksityisen välillä. No nyt yritän tulevassa IVFssä tunkea itteeni johonki tutkimukseen jossa otetaan joka kerta verikokeet joista katsotaan hormonimuutokset hoidon aikana ja sitten vielä tarkistetaan 3D ultralla limikset ja verenkierto kohdussa. Jospa se tois lisä valaistusta asiaan. Niin jos ne nyt hyväksyy mut mukaan, ei oo mitään vielä kuulunu kun eilen sähköpostilla ilmoitin tutkijalle halukkuudestani.



ON. no niin soittelin siis eilen OYSiin ja hoidot alkaa jo tästä kierrosta eli kaks viikkoa aikastuu hoidot *aivan täpinöissään* 15.10 saa aloittaa sumut ja heti marraskuun ekana ois nollaultra ja punktio ajoittuu viikolle 46. Tossa tuitulle selvitin mihin tutkimukseen haluaisin mukaan, ilmoittelen sitten pääsinkö mukaan. Jospa se tästä *optimismi nostelee TAAS päätään*



Kaikille hoidokeille positiivisia tuulia ja ihanaa syksyä ja tietenkin sitä tärppionnea kaikille (0/

Mukava, että täällä on meno jo vähän viime viikosta piristynyt! Itselläkin on ollut vähän hiljaiseloa työkiireiden takia, mutta nyt alkaa taas pikkuhiljaa tapahtua hoitorintamalla, niin eiköhän täällä tule taas pyörähdeltyä kiihtyvällä tahdilla.



Tirpalla alkaa pian olla pitkä odotus takana ja jännät paikat käsillä. Täällä on kyllä peukut ja varpaat pystyssä, että teitä vihdoin onnistaisi! Eikös se ollut Varjokkaallakin ihan viimeinen yritys jossa lopulta tärppäsi? Toivotaan että sama taika toistuu bdbdbd



Nonnalla alkaa pian piinailuajat, onko vielä ollut mitään tuntemuksia? Toivottavasti rentouttava ruskaretki ois edesauttanut plussan saamista ja kärsivällisyys tuottaisi tulosta sielläkin suunnassa!



Tuitulle isot huiskutukset ja isot kiitokset pinon hyvästä emännöimisestä!



Naksun puolesta toivon minäkin, että mitään ikävää diagnoosia ei olisi tulossa. Teilläkin on asioiden eteneminen enää lyhyen odottelun päässä, joten toivotaan tosissaan ettei mikään enää hidastaisi sitä.



Entäpä missä luuraa Amalia, Mette, Miliko, Joalin ja muut hiljaiseloa viettäneet palstakamut?!



Täällä mennään kp 9 ja pikkuhiljaa alkaa jännittämään taas se oviksen bongailu. Oon syöny tässä kierrossa clomeja kp:t 3, 5 ja 7 ja tuntuu että ovis ois jo kovasti tuloillaan, vaikka sen ei pitäis olla kuin vasta about viikon päästä. Onko kellään kokemuksia tai muuten vaan tietoa, että voiko clomit aiheuttaa oviksen normaalia aikaisemmin? Näyttää nyt ikävästi siltä, että just kun päästäisiin tositoimiin noiden inssien suhteen niin mun kierto alkaa heittelehtimään ihan holtittomasti :( Viimeksi siis venyi 36 päivään (ovis oli vasta kp 17-18) ja nyt vastaavasti näyttää kierto lyhentyvän. Tää on selkeesti jotain huonoa karmaa, koska mulla on tähän asti ollut kierto hyvinkin säännöllinen eikä sen suhteen oo ollut tällaisia huolia. Perjantaina ois sitten seuranta ultra kp 12 ja pelottaa jo nyt mitä siellä näkyy (joko ovis on jo mennyt ohi tai munikset on niin pieniä ettei niistä mitään ovista saa edes aikaiseksi tai jotain muuta kamalaa epänormaalia). Huoh. Anteeksi taas tämä omanapainen valitus, mutta tuntuu että kaikki maailman huolet on taas niskassa eikä paljon muuta ajatuksiin sitten mahdukaan.



Kaikesta huolimatta mukavaa viikon jatkoa kaikille ja koitetaan pitää lippua korkealla!



EE

Mä täällä siivoilen ja nautin punkkua - nam.



Naksu, peukut pystyssä täälläkin, että vain jokin pienen pieni juttu sulta löytynyt! Aika erikoinen nimi tosiaan.. *rutistus vanhalle tutulle*



Nonna - munkin lähipiiri tuntuu lisääntyvän ihan tosta vaan, ja kera kommenttien " ei vielä olis tarvinnu" yms. Semmosia tympii kaikista eniten kuunnella. Kyllä muiden puolesta osaan olla myös kovasti iloinen, välillä, ja viime viikonloppuna minua pyydettiin kummitädiksi pikku pojalle. :)



Mooli, tulehan kertomaan kuulumisia, toivottavasti hematooma on poistunu..



Tirppa, kiva kun hoidot aikaistuu, mukavia yllätyksiäkin välillä aikataulujen suhteen, kun tuntuu, että yleensä kaikilla vaan pitkittyy...



EE, mun kierrot kans vissiin yhtäkkiä heittelee, juuri hoitojen aloituksen kynnyksellä. Tähän mennessä hyvin säännöllistä ollu. Ovista olen yrittäny bogailla jo kohta viikon, tänään melkein yhtä vahvat viivat tuli, ja limoja kans, kp 20, normaalisti ollu 14-15 paikkeilla. Ja viime kierto oli 38 pv Mikä lie.. Peukut pystyssä, että tässä kierrossa teidän ajotus osuu kohdalleen!



Kuulumisiin,



-a-

Nyt vaan pikaisesti omaa napaa... Töissä kova kiire ja tehdään juuri muuttoa uuteen kotiin:)



Eilen oli käynti Väestöliitolla, jihaa!!! Nyt sitten vain tätiä odotellaan jes tänään näyttäisi alkaneen tuhru, että mä aloitan sitten pistelyt aivan tuotapikaa. Puregonilla aloitellaan 150iu ja täytyy sanoa, että todella peloittavan näköisellä piikillä sitä itseään joutuu pistämään. Vkolla 41 olisi sitten tarkoitus olla keräys ja siirto. Onneksi on nyt tämä muutto niin ei pahemmin ehdi miettimään, mutta voin sanoa että ens kuussa täällä kyllä piinaillaan oikein olan takaa (ainakin toivottavasti).



Pahoittelen etten ehdi muille nyt mitään kommentoimaan. Voi olla että joudun olemaan jonkin aikaa netti pimennossa mutta parhaani yritän ettei pimentoa tulisi tapahtumaan.



Huiskutuksia kaikille!!!!

t. joalin