Mitä teette ja puhutte miestenne kanssa?

"Aamupalapöydässä" puolitapäivin juteltiin teinin kanssa siitä venäläisestä luistelijatytöstä ja talviolympialaisten lajeista. Ruisrockin mainoksesta päädyttiin acceptiin ja smuggleriin ja varmaan varataan liput sinne. Teini ihmetteli mitä rockia ruisrock on olevinaan.

Sitten synkronoitiin kellot jotta saadaan puu-uuni lämpimäksi, kala uuniin ja ruoka pöytään ajoissa, niin että mä ehdin hiihtämään ja mies klapihommiin valoisaan aikaan.

Jossain välissä puhuttiin hiihtolomaviikon ohjelmasta ja joko säätiedotus yltää niin pitkälle.

Eilen dick cheiny -leffaa katsoessa mietittiin niiden maskeerausta.

Ei nykyisin enää sellasta kainalossa kyhnäämistä koko päivää ole kuin silloin 22 vuotta sitten, mutta vällyjen välissä on toimintaa kun sinne yhtäaikaa päädytäån, välillä se vaatii suunnittelua kun teini on kotona viihtyvää sorttia.

Nyt kaikki on omissa puuhissaan ja odotellaan sitä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja meidän parisuhteemme on todella hyvä. Lapsemme ovat jo isoja, yksi on muuttanut kotoa poiskin, toinenkin varmaan lähtee opiskelemaan syksyllä muualle, kolmas on vielä kotosalla. Molemmat olemme tietenkin töissä ja rahatilanteemme on hyvä.

Tänään olemme esimerkiksi syöneet aamupalan yhdessä, jutustelleet samalla kaikkea mitä uutisissa oli ja muutakin. Juttelemme hyvin paljon ja ihan kaikkea. Jutellessa menee helposti tunti pari päivässä ja aiheet ovat ihan kaikkea mitä mieleen tulee. Aamupalan jälkeen lähdimme pihalle ja siivosimme pihan linnunpöntöt sekä katsoimme, että niiden kiinnitykset olivat asianmukaiset. Mies lapioi lunta omenapuiden alta ja minä otin sisälle lisää saunapuita. Sisällä lueskelimme hetken ja teimme yhdessä ruokaa, myös perheen keskimmäinen teini tuli auttelemaan siinä ja tunnelma oli oikein mukava. Nyt möllötämme sohvalla, mies lueskelee taas ja minä olen täällä. Tällaista ihan normaalia siis. Illalla on sauna ja katsomme varmaan koko porukka jonkun leffan. Meillä on mukavaa yhdessä, nauramme ja halailemme, seksiäkin on kerran pari viikossa molempien aloitteesta.

Meidän molempien vanhemmat ovat olleet parisuhteissansa jo yli 50 vuotta hyvin heilläkin tuntuu juttua ja yhteisiä asioita riittävän. Tällaisia onnellisia pariskuntia on paljon.

Onko teillä mitään ongelmia mistään, tai ollut joskus, siis isompia kuin että kumpi söi viimeisen vanukkaan jääkaapista jne?

Jos on ongelmia niin niistä keskustellaan asiallisesti, pyritään kompromissiin ja kunnioitetaan toisen tunteita ja toisen mielipidettä vaikka se olisikin eri kuin oma. Ihmiset, jotka huutavat ja raivoavat eivät ole henkisesti vielä tarpeeksi kypsiä olemaan parisuhteessa. Samaten jo parisuhteeseen ryhtyessä on mietittävä onko toisella arvot ja tulevaisuuden tavoitteet suurinpiirtein samat kun omat, jos ei ole niin se kyllä enteilee ongelmia parisuhteessa ja kannattaa kyllä hankita kahteen kertaan löytyisikö muualta sopivampi kumppani.

Käymme kävelyillä, katsomme televisiota, käymme kaupoilla, matkoilla, huolehdimme omakotitalostamme ja puutarhastamme, hoidamme lapsiamme, saunomme, keskustelemme kuten parhaan ystävän kanssa keskustellaan ihan mistä vain, välillä on ollut jotain pientä riitaa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä ole ollut vielä 20 vuoden aikana. Intiimiä läheisyyttä on vieläkin viikottain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun pääni tyhjenee kokonaan miesten seurassa, kun minulla on heistä vain huonoja kokemuksia, eli vähintään olen jo valmiiksi sillä asenteella, että "mulle ei vittuilla", ja toisaalta taas olen kai lievästi autistinen enkä tunnista ylipäänsä mikä on vittuilua ja mikä ei. Ja siis alkoholin jäätyä pois tajusin lääkinneeni tätä ongelmaa sillä alkoholilla. Mutta eihän sitä voi koko aikaa kännissäkään olla.

Jos miesten kanssa ei vain lähde juttu liikkeelle ja on kankeaa ja vaikeaa eikä pitelemätön himokaan tempaise mukaansa, niin mieti myös oletko ylipäänsä miehiin päin. Muitakin vaihtoehtoja on.

Siksi se pää siis myös tyhjenee että nimenomaan olen miehiin päin, nykyään vähän liikaakin (puutteessa), ja en vaan keksi mitään sanottavaa kun kaikki kuulostaa typerältä päässäni.

OK, parempi näin kuin että opitun mallin mukaan vaan luulee että "kuuluu" hommata mies. Ei ne miesten jututkaan aina niin nerokkaita ole, toivottavasti saat itsesensuuria alemmaksi.

-Kulta,miten ois? 

-Juu,miten sattuikin,et mulla tekee samaan aikaa mieli