Te, joilla ennestään lapsia ja vauva tullut uusperheeseen
Kertokaa rehellisesti, onko se vauvan saaminen enää niin hohdokasta kuin eka kerralla? Onko siinä ensinmäisen syntyessä joku taian omainen hetki jota ei enää toisten kohdalla tule?
Kumppani vannottaa että näin ei ole vaan ihan yhtä spesiaalia tulisi olemaan meidän yhteinen lapsi ja jopa vielä parempaa koska lapsi syntyisi oikeasti rakastavaan suhteeseen. Silti itseäni mietityttää.
Eihän tämä mikään kynnys kysymys ole mutta välillä mietityttää kun asia alkaisi olla ajankohtainen. Jäänkö jotenkin ulkopuoliseksi kun rouvalla jo yksi aiempi lapsi on?
M36
Kommentit (35)
Minulla neljä lasta ja jokainen syntymä ollut yhtä spesiaali. Jopa hienompaa, kun on jo lapsi. Se pelko ja epävarmuus vanhemmuudesta on poissa.
Minä olin pettynyt kun mieheni ei ollut läheskään yhtä innoissaan HÄNEN kolmannesta lapsesta… ei ollut enää hänelle mitenkään erikoinen tapahtuma, toisin kuin minulle.
Tuntui pahalta ja ekan kerran silloin harmitti että miehellä oli niitä aikaisempia lapsia, jotka ”pilasivat” tapauksen, jotenkin se vain tuntuu siltä.
Kaikki tuollaiset eroperheet, yksinhuoltajat ja muut uusioviritykset on ihan perseestä!!!
Minä olen tässä sivusta seurannut, että ne ensimmäiset lapset ovat spesiaaleimpia. Toki lapsen luonne vaikuttaa: jos sattuu syntymään lapsi, jolla on sama temperamentti ja kiinnostunut samoista asioista, niin sitten side on syvä. Mutta yleensä ne lapset ovat tärkeämpi sille, joka niitä lapsia ensi sijassa haluaa, jolle ne ovat niitä ensimmäisiä.
Lapset eivät aina tule helposti toimeen keskenään, muuta ongelmaa ei ole tullut vastaan kun perhe on kasvanut.
Mun kokemus taas on, että yhteisestä vauvasta tulee spesiaali ja isommat lapset jäävät helposti "varjoon", kun eivät ole toisen puolison omia lapsia. Toki jos molemmilla on lapsia aiemmista liitoista, tilanne voi olla eri, kun ollaan tavallaan samalla viivalla asian suhteen.
no voin myöntää että vaikka kuinka paljon rakastankin esikoistakin niin kokonaisuudessaan esim odotusaika oli paljon jännempää ja rakkaudentäyteisempää nykyisen mieheni kanssa. Esikoisen tein ihan väärän ihmisen kanssa eikä se vaikuta siihen mitä lasta kohtaan tunnen, kaikkia kyllä rakastan yhtä paljon. Mutta raskaus ja synnytys kahden aikuisen ihmisen kokemuksena oli nykyiseni kanssa ihanaa ja upeaa. En koskaan ajatellut niin että esikoinen olisi jotenkin vienyt loistoa MEIDÄN kahden kokemuksesta.
Käy juttelemassa tuosta jollekin ettei kasva liian isoksi möröksi. Itsekin olen aikoinaan ollut kuviossa jossa toisella oli lapsia ja minulla silloin ei ja muistan kyllä nuo kyseiset tuntemukset ja ajatukset vaikkei silloin lasta ollutkaan tarkoitus hankkia. Olisiko se ollut miehelleni enää niin hieno asia kun lapsia jo oli?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pettynyt kun mieheni ei ollut läheskään yhtä innoissaan HÄNEN kolmannesta lapsesta… ei ollut enää hänelle mitenkään erikoinen tapahtuma, toisin kuin minulle.
Tuntui pahalta ja ekan kerran silloin harmitti että miehellä oli niitä aikaisempia lapsia, jotka ”pilasivat” tapauksen, jotenkin se vain tuntuu siltä.
Varmaan hyvä mieli niillä isommilla lapsilla, kun äitipuolen asenne on tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pettynyt kun mieheni ei ollut läheskään yhtä innoissaan HÄNEN kolmannesta lapsesta… ei ollut enää hänelle mitenkään erikoinen tapahtuma, toisin kuin minulle.
Tuntui pahalta ja ekan kerran silloin harmitti että miehellä oli niitä aikaisempia lapsia, jotka ”pilasivat” tapauksen, jotenkin se vain tuntuu siltä.
Varmaan hyvä mieli niillä isommilla lapsilla, kun äitipuolen asenne on tämä.
Minkä sitä tunteillee voi.
Eri
Meillä meni ihan hyvin, kun isommat lapset ovat jo teinejä ja aikuisuuden kynnyksellä. Ottivat ilolla vastaan vauvan ja mielellään tätä hoitavatkin. Pienempien lasten kanssa olisi varmasti paljon hankalampaa, saattaisi herätä mustasukkaisuuden tunteita yms. ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pettynyt kun mieheni ei ollut läheskään yhtä innoissaan HÄNEN kolmannesta lapsesta… ei ollut enää hänelle mitenkään erikoinen tapahtuma, toisin kuin minulle.
Tuntui pahalta ja ekan kerran silloin harmitti että miehellä oli niitä aikaisempia lapsia, jotka ”pilasivat” tapauksen, jotenkin se vain tuntuu siltä.
Varmaan hyvä mieli niillä isommilla lapsilla, kun äitipuolen asenne on tämä.
Ei asenne vaan tunne, kaksi eri asiaa. Äitipuolellakin on sentään oikeus tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pettynyt kun mieheni ei ollut läheskään yhtä innoissaan HÄNEN kolmannesta lapsesta… ei ollut enää hänelle mitenkään erikoinen tapahtuma, toisin kuin minulle.
Tuntui pahalta ja ekan kerran silloin harmitti että miehellä oli niitä aikaisempia lapsia, jotka ”pilasivat” tapauksen, jotenkin se vain tuntuu siltä.
Varmaan hyvä mieli niillä isommilla lapsilla, kun äitipuolen asenne on tämä.
Mene pois, pahan ilman lintu. Oksenna jonnekin muualle tuo kulahtanut uusperhevihasi.
Ymmärrän kirjoittajaa! Miten tämä ilmeni miehen käytöksessä/sanoissa? Nuo ovat ihan normaaleita asioita eikä tietenkään tarkoita sitä että niitä tuntemuksia ”aiemmille” lapsille näytettäisiin! Mutta kyllä äitipuoliltakin on pakko särkeä näitä tabuja ja noista tuntemuksista saada ääneen puhua! Ne kun ovat täysin inhimillisiä ja normaaleja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pettynyt kun mieheni ei ollut läheskään yhtä innoissaan HÄNEN kolmannesta lapsesta… ei ollut enää hänelle mitenkään erikoinen tapahtuma, toisin kuin minulle.
Tuntui pahalta ja ekan kerran silloin harmitti että miehellä oli niitä aikaisempia lapsia, jotka ”pilasivat” tapauksen, jotenkin se vain tuntuu siltä.
Varmaan hyvä mieli niillä isommilla lapsilla, kun äitipuolen asenne on tämä.
Mene pois, pahan ilman lintu. Oksenna jonnekin muualle tuo kulahtanut uusperhevihasi.
Ymmärrän kirjoittajaa! Miten tämä ilmeni miehen käytöksessä/sanoissa? Nuo ovat ihan normaaleita asioita eikä tietenkään tarkoita sitä että niitä tuntemuksia ”aiemmille” lapsille näytettäisiin! Mutta kyllä äitipuoliltakin on pakko särkeä näitä tabuja ja noista tuntemuksista saada ääneen puhua! Ne kun ovat täysin inhimillisiä ja normaaleja!
Entäs jos naisella on entuudestaan lapsia ja miehellä ei? Onko mieheltä oikeutettua sanoa suoraan, että kokee naisen aiemmat lapset taakkana tai asioiden pilaajana?
Aika monissa uusioperheissä tuntuu olevan ongelmia. Esim. mun tuntemassa perheessä molemmilla vanhemmilla entuudestaan lapsia: naisen "aiemmat" lapset saavat tulla mukaan yhteisille perhelomille mutta miehen lapset eivät. Nainen siis kieltää tämän ja mies on tossun alla.
Vierailija kirjoitti:
Aika monissa uusioperheissä tuntuu olevan ongelmia. Esim. mun tuntemassa perheessä molemmilla vanhemmilla entuudestaan lapsia: naisen "aiemmat" lapset saavat tulla mukaan yhteisille perhelomille mutta miehen lapset eivät. Nainen siis kieltää tämän ja mies on tossun alla.
En usko, että kyse on noin yksinkertainen. Syy on tod näk, että miehellä ei ole varaa kustantaa omia lapsia, koska rahat menee elareihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monissa uusioperheissä tuntuu olevan ongelmia. Esim. mun tuntemassa perheessä molemmilla vanhemmilla entuudestaan lapsia: naisen "aiemmat" lapset saavat tulla mukaan yhteisille perhelomille mutta miehen lapset eivät. Nainen siis kieltää tämän ja mies on tossun alla.
En usko, että kyse on noin yksinkertainen. Syy on tod näk, että miehellä ei ole varaa kustantaa omia lapsia, koska rahat menee elareihin.
Paremminkin mies elättää myös vaimon aiempia lapsia, koska tienaa huomattavasti paremmin ja naisen lapset asuvat perheen kotona vakituisesti. Mutta täällähän on täysin mahdoton ajatus, että vika olisi naisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monissa uusioperheissä tuntuu olevan ongelmia. Esim. mun tuntemassa perheessä molemmilla vanhemmilla entuudestaan lapsia: naisen "aiemmat" lapset saavat tulla mukaan yhteisille perhelomille mutta miehen lapset eivät. Nainen siis kieltää tämän ja mies on tossun alla.
En usko, että kyse on noin yksinkertainen. Syy on tod näk, että miehellä ei ole varaa kustantaa omia lapsia, koska rahat menee elareihin.
Paremminkin mies elättää myös vaimon aiempia lapsia, koska tienaa huomattavasti paremmin ja naisen lapset asuvat perheen kotona vakituisesti. Mutta täällähän on täysin mahdoton ajatus, että vika olisi naisessa.
No, minä elän uusperheessä, ja minulla on riittävä palkka. Miehen ei tarvitse elättää minun lapsiani.
Miehellä itsellään on neljä lasta, jotka eivät asu meillä. Hänellä ei todellakaan ole niin hyvää palkkaa, että kykenee maksamaan kaikki reissuun.
Minä lähden lasteni kanssa. Mies saa päättää, millä kokoonpanolla tulee mukaan.
En juurikaan muista edes esikoisen odotuksesta mitään. Piinallisen synnytyksen kylläkin.
Mutta mitään tunnesiteitä ei liity asiaan siinä mielessä mitä tulee esikoisen isään.
Itse ajattelen ainakin jos nykyisen mieheni kanssa vauva haluttaisiin että se on nimenomaan meidän eka kerta ja kyllä siinä on myös se ekan kerran jännitys ja magia mukana. Vaikka fyysisesti olenkin aiemminkin synnyttänyt ja ollut raskaana. Jokainen lapsi yhtä erityinen <3
Jos siellä on jo lapsia monikossa molemmilla ennestään ei tod enää mitään yhteistä lasta!
Huolehtikaa ne olemassaolevat kunnolla maailmalle!
On miehiä jotka ei kykene koskaan olemaan onnellisia vauvan syntyessä ja sitten on miehiä jotka kykenee vaikka kahdeksan kertaa. Vain itse tiedät kumpaan ryhmään kuulut.