Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Apua masennukseen ja ahdistukseen muualta, kuin lääkkeistä?

Vierailija
23.06.2015 |

Olen ollut helposti masentuva ja ahdistuva niin kauan, kuin jaksan vain muistaa. Ensimmäiset muistot ala-asteelta, jolloin äitini kiikuttikin minut psykologin juttusille todella rakkaan läheisen kuoltua.

Seuraavat muistot ovat yläasteelta, jolloin masennus ja ahdistuneisuus olivat todella pahana. Oli myös ongelmia syömisen kanssa ja olin todella rikki. Pääsin ongelmista yli yksin ilman terapeuttia tms. kellekkään puhumista. Aloin juomaan enemmän ja enemmän pahaan olooni.

Nyt olen käynyt kolmisen vuotta psykologin juttusilla 1-2 kertaa viikossa. Välillä olo menee niin pahaksi, että olen soittanut psykologilleni, joka on antanut muuteman rauhoittavan. Masennuslääkkeitä en ole koskaan halunnut, koska kaikki tärkeät ihmiset (mm. kummini, joka on lääkäri) ovat sanoneet, että ovat enemmän haitaksi. Minulla on diagnosoitu sekä masennus, että ahdistuneisuushäiriö.

Onko mitään kotikonsteja millä tämän elämän saisi helpommaksi. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat järjettömän isoilta, eikä tunnelin päässä näy ollenkaan valoa.. Nyt on monta viikkoa mennyt pelkkään alamäkeen, joten olen alkanut juomaan enemmän. Lähes joka päiväistä tissuttelua, kun tuntuu, etten muuten selviä. Nyt olen ollut muutaman päivän juomatta ja ahdistus sen kuin pahenee. 

Olen yrittänyt syödä ja nukkua kunnolla. Olen käynyt lenkeillä ja yrittänyt tehdä mieluisia juttuja. En tiedä mitä enää tehdä. 

Auttaisiko blogin kirjoitus, jos pelkästään itseäni varten sitä kirjoittaisin? Onko muita vinkkejä, vaikka ihan pidemmäksikin aikaa. Harrastus löytyy, mutta rahatilanne estää säännöllisen harrastamisen. Toivon, etten saisi täällä enää paskaa niskaan. Pakko välillä purkautua, jos vaikka helpottaisi. 

Kommentit (38)

Vierailija
1/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:39"]

Olen toipunut keskivaikeasta masennuksesta. Olin tekemässä itsemurhan parisuhteen päätyttyä, mutta PAKOTIN itseni parantumaan.

Lainasin kirjastosta kirjoja terveellisestä ravinnosta, liikunnasta, hyvistä parisuhteista ja mielenterveydestä. Luin kirjat ja toteutin neuvoja omassa elämässäni. Löysin neuvoja myös netistä.

Söin terveellisesti eli vihanneksi, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, papuja, kokojyvätuotteita, kananmunia ja kalaa. Söin vahvoja kalaöljytabletteja kuusi kappaletta päivässä. Liikuin joka päivä vähintään pari kertaa eli kävelin yli 20 minuutin lenkkejä saadakseni endorfiinit kohoamaan ja kävin kuntosalilla. Puhuin hyvien ystävieni ja sukulaisteni kanssa ja kuuntelin heidän kannustavia neuvojaan. 

Mielialani koheni käsittämättömän nopeasti eli kahdessa viikossa. Voin päivä päivältä paremmin.

Ei höpölääkkeitä. Ei terapiaa. Ei unilääkkeitä. Ei painajaisia. Ei jatkuvaa surullisuutta, vaan uskoa tulevaan ja parempaan elämään. 

Toivotan sinulle onnea matkaan ja huomattavasti parempaa vointia! :)

[/quote]

Sit joku toisenlainen toimiva ohje, jos ruokailut, liikunnat yms on jo kunnossa... Parissa viikossa ei oikeasti masentunut parane.

-ohis

Vierailija
2/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyväksymis- ja omistautumisterapia eli HOT

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lopeta alkoholinkäyttö. Se pahentaa masennus- ja ahdistusoireita merkittävästi.

Liikunnalla ja luonnossa liikkumisella on tutkitusti vaikutusta. Liikunnan mielialaa nostava vaikutus on liitetty erityisesti hikiliikuntaan, mutta luonnossa oleilu itsessäänkin voi auttaa.

Samoin ruokavaliolla on merkitystä. Ruokavalio parantaa myös fyysistä jaksamista, joka osaltaan heijastuu toimintakykyyn.

Jatka kivojen asioiden tekemistä ja yritä ottaa irtiottoja omasta arjesta. Matkusta alebussilipuilla naapurikaupunkiin tai miksei kauemmaksikin, yritä saada aurinkoa, käy museossa, teatterissa tai vaikka elokuvissa, jos et yleensä käy. Piirrä, kirjoita, lue, tee käsitöitä, kuuntele musiikkia jne. Katso komediasarjoja tai muita hyvän mielen sarjoja tv:stä.

Yritä miettiä, että onko jokin tietty osa päivää tai viikkoa sinulle vaikea, ja keksi siihen jotain tekemistä. Yritä löytää niin paljon hyvää sisältöä elämääsi, jotta et pyörittelisi ikäviä juttuja koko ajan päässäsi. Niidenkin pohtimiselle on toki aikansa, mutta irtautuminen ja muiden asioiden miettiminen auttaa ottamaan etäisyyttä ja tuo toisaalta henkisiä voimavaroja siihen itse terapiatyöhön.

(Ja jossain vaiheessa voi niitä lääkkeitäkin harkita. Kaikki eivät niistä hyödy, mutta toisaalta kaikki eivät myöskään saa niitä pahimpia sivuvaikutuksia. Jos jokin tietty sivuvaikutus pelottaa, niin lääkärin kanssa voi keskustella, että mitä lääkettä sitten ei kannattaisi kokeilla. Ja saahan lääkkeen lopetettua, jos siitä ei koe hyötyvänsä. Vaikka lääkkeiden tehoa on kyseenalaistettu viime aikoina, niin on olemassa joukko ihmisiä, jotka niistä hyötyvät syystä tai toisesta.)

Vierailija
4/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa muistaa että serotoniin tuotto tapahtuu pääasiassa suolistossa. Eli suolisto kuntoon ja runsaasti maitohappobakteereita ruokavalioon. 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/19/suoliston-bakteerit-ja-mielen-terveys

 

Vierailija
5/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain apua akupunktiosta, fyysiset oireet helpottivat. Kiinalaisessa lääketieteessä masennus nähdään aivojen tulehdustilana. Kävin hoidoissa kiinalaisella lääkärillä Tampereella, voin suositella.

Vierailija
6/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

joku kirjoitti joskus täällä, että hän kirjoittaa positiivisuuskirjaa. eli oli ostanut kirjakaupasta muistikirjan, ja kirjoitti siihen päivän aikana tapahtuneita mukavia asioita ja positiivisia tunteita. ei joka päivä välttämättä, mutta minusta tuo on hyvä keino lisätä positiivisuuden osuutta elämässään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jeesus :)

Vierailija
8/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätä noin kamala mies ja se alkoholi! Lyttäävä kumppani ei ainakaan auta parantumisessa, ja alkoholihan auttaa vain hetkeksi, sen jälkeen vain pahentaa oireita. Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/38 |
24.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan itsekin taistelleeni lääkitystä vastaan. Sitten kun uskaltauduin kokeilemaan, monet ei tosiaan sopineet vaan aiheuttivat niitä pelättyjä sivuvaikutuksia. Lopulta löysin lääkityksen, joka tehosi eikä aiheuttanut sivuvaikutuksia. Jos vastakkain on kaksi "pahaa", kumman valitset? Niin ja kokeilin vuosien aikana vaikka mitä, sitä alkoholiakin, vasta oikea mielialalääke muutti elämäni.

Vierailija
10/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitkät kävelylenkit luonnossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liikunta kyllä. Aloittaa pienestä ja ottaa siitä elämäntavan. Ei ole helppoa ja ei kannata odottaa liikoja mutta ainakin on jotain pysyvää vaikutusta toisin kuin lääkkeillä.

Vierailija
12/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tissuttelun lopettaminen tosiaan ahdistaa aluksi, mutta pidemmän päälle se voisi auttaa. Tsemppiä! Itsekin samoja kysymyksiä mietin. Kirjoittaminen voisi olla hyvä idea. Jutteletko asioistasi muiden kuin psykologin kanssa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kummisi on väärässä.

Vierailija
14/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tissuttelun lopetus, metsässä liikkuminen, ne terapia-käynnit ja jokin lääkitys...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Salitreeni tai kotijumppa. Sauna ja herkuttelu. Uinti. Musiikki.

Vierailija
16/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luonnossa kävely on ihanaa, mutta valitettavasti näin kaupungin ydinkeskustassa asuessa ei saa niistäkään lenkeistä samaa tunnetta, kuin maaseudulla. Koen todella vaikeaksi, kun vieraita ihmisiä kävelee ohi yhtenään, kun näillä yleisillä lenkkipoluilla kävelee.

Miehelle ennen puhuin pahaa oloani, mutta herra ilmaisi kerran humalapäissään olevansa kyllästynyt jatkuvaan itkemiseeni ja valittamiseeni. En ole niiden sanojen jälkeen uskaltanut puhua enää mitään pahasta olostani. Eikä miestä muutenkaan näytä kiinnostavan. Aikaisemmin tänään sanoin, että on todella paha olo, enkä haluaisi olla yksin. Olen taas koko illan istunut yksin, kun mies päättikin lähteä kaverillensa

Vierailija
17/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Säännöllinen liikkuminen luonnossa ja puutarhatyöt auttavat. Tissuttelu pahentaa masennusta.
Harrastaa voi esim. luontokuvausta tai geokätköjen etsintää. Juoksu auttaa myös, varsinkin jos juokset metsässä. Kesällä voi harrastaa vesijuoksua järvivedessä. Mullan tonkiminen (puutarhatyöt) on tieteellisesti todistettu hyödylliseksi.

Vierailija
18/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viesti 8 oli siis minulta ap:ltä.

Vierailija
19/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juoksu, kävely tai pyöräily metsässä, meren äärellä tai missä vaan luonnossa. Kirjojen lukeminen. Kutominen, kukkienhoito tai mikä vaan kädentaitoja vaativa työskentely. Kissan silittäminen. Kirkkokonsertti. Kahvin juominen kohtuudella. Hyvä ruoka, etenkin pähkinät.

Vierailija
20/38 |
23.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen toipunut keskivaikeasta masennuksesta. Olin tekemässä itsemurhan parisuhteen päätyttyä, mutta PAKOTIN itseni parantumaan.

Lainasin kirjastosta kirjoja terveellisestä ravinnosta, liikunnasta, hyvistä parisuhteista ja mielenterveydestä. Luin kirjat ja toteutin neuvoja omassa elämässäni. Löysin neuvoja myös netistä.

Söin terveellisesti eli vihanneksi, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, papuja, kokojyvätuotteita, kananmunia ja kalaa. Söin vahvoja kalaöljytabletteja kuusi kappaletta päivässä. Liikuin joka päivä vähintään pari kertaa eli kävelin yli 20 minuutin lenkkejä saadakseni endorfiinit kohoamaan ja kävin kuntosalilla. Puhuin hyvien ystävieni ja sukulaisteni kanssa ja kuuntelin heidän kannustavia neuvojaan. 

Mielialani koheni käsittämättömän nopeasti eli kahdessa viikossa. Voin päivä päivältä paremmin.

Ei höpölääkkeitä. Ei terapiaa. Ei unilääkkeitä. Ei painajaisia. Ei jatkuvaa surullisuutta, vaan uskoa tulevaan ja parempaan elämään. 

Toivotan sinulle onnea matkaan ja huomattavasti parempaa vointia! :)