Ihmiset jotka kokee KAIKEN kiusaamiseksi

Minulla oli saman tapainen työkaveri, kaikki oli hänen mielestä väärin. Suuttui jos en tervehtinyt oikein . Aamulla piti sanoa HUOMENTA, hei ei kelvannut. Henkilökohtaisia ei saanut kysellä eikä vaatteita saanut kehua. Murjotti tosin jos en huomannut hankintoja. Ikävä kyllä oli pomon sukulainen joten en voinut kehityskeskustelussa oikein sanoa rehellisesti tuntemuksia. Höh. Onneksi toinen meistä vaihtoi yksikköä.

Voih, tiedän tunteen. Mulla samanlainen työkaveri, tosin nainen, keski-ikäinen. Ei koskaan tiedä mistä loukkaantuu ja tosiaan sanelee ohjeita. Kuuntelee jopa mun puheluja ja jos mies soittaa kysyäkseen jotain ja neuvoo sen jälkeen mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä tai tarviiko mies tosiaan apua tuollaiseen asiaan. Ja aina muistaa ensin sanoa, että "ei tämä tietenkään minulle kuulu/ En missään nimessä halua sekaantua, MUTTA..." Miksi sitten tekee niin. Ja sitten loukkaantuu jos ei pyydä mukaan tupakalle, tai ei huomaa uusia kenkiä. Kerran joku sanoi, että värjäsitkö hiukset viikonloppuna ja huomasi kun värjäyksestä jäänyt väriä myös iholle (niin kuin nyt usein käy) niin eipä ole puhunut hänelle enää. Kauhistelee vedet silmissä kuinka joku voi olla niin ilkeä, että kyllä hän itekin nyt huomasi että hiusrajassa on vielä vähän väriä. Esimieheltä odotti kiitosta yhdestä pienestä hommasta, siis että esimiehen olisi pitänyt tulla erikseen kiittämään. Kyse oli pikku jutusta joita töissä hoidetaan ja kiireinen esimies ei muistanut kiittää, niin itkeskeli sitä päivän ja muisteli sitä pitkään päivittäin kun esimieskään ei arvosta. Töissä tehdään töitä ja vaikka joskus tekisikin jonkun uuden homman oma-aloitteisesti, niin ei se esimies ehdi aina käydä kiittelemässä. Nyt kuunnellaan kuinka esimies ei pidä hänestä ja kuinka kauheaa on tehdä töitä sellaiselle esimiehelle jne. Jos yrittää puolustaa esiiestä, niin niin kysyy että oletko tosiaan esimihen puolella? Mitäs siinä sit tekee, kun "kiusatun" naamaa pitää kuitenkin sietää pöydän toisella puolella.