Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukututkimusta harrastavia paikalla?
Kommentit (17)
Ei varsinaisesti innostakaan. Olen historiantutkija ammatiltani ja sukulaiset pakottavat tekemään sukututkimusta ”kun sinä ne arkistot niin hyvin tunnet” ja osaat lukea niitä papereita. Sovinnolla ei pysty kieltäytymään. Oon yrittänyt myös opettaa ihmisiä itse tekemään, mutta heittäytyvät avuttomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Kustaa Vaasan kruununverotuksen, meillä on näinkin tarkat kirkonkirjat, mistä löytää myös sukulaisensa.
Syy oli henkinen vieraus Suomessa.
En ymmärrä suomalaisia ja tunnen itseni vieraaksi. Mietin jo teininä muuttoa ulkomaille. Jäin tänne siksi, koska Suomessa on niin kaunis luonto.
Tämä sai minut ottamaan asiasta selvää, koska tuo vieraus on aiheittanut kärsimystä. Sain tosiaankin lopulta vastauksen sukututkimuksesta.
Aika suuri todennäköisyys, että satojen vuosien saatossa sukupuussa on sattunut useampi syrjähyppy. Hirveästi en sukupuiden rakenteen oikeellisuuteen luottaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntee olonsa kotoisaksi suomalaisten parissa ja ymmärtää suomalaisia, voi olla varma, että on sitten itsekin suomalainen. Se on kadehdittava osa ihmisellä. Että kuuluu porukkaan ja ymmärtää heitä. Eikä kohtaa r a s i s m i a.
En ole. Saako sukutiedot maistraatista jotenkin vai kirkon kirjoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika suuri todennäköisyys, että satojen vuosien saatossa sukupuussa on sattunut useampi syrjähyppy. Hirveästi en sukupuiden rakenteen oikeellisuuteen luottaisi
Nykyisin voi teettää DNA-analyysin - muutama firma tarjoaa sellaisen palvelun. Ei se tietenkään välttämättä kaikkia menneisyyden syrjähyppyjä paljasta, mutta jos omassa geeniperimässä ei ole yhteyttä isän puoleisen suvun perimään, niin sitten ainakin syrjähyppy on paljastunut :)
Vierailija kirjoitti:
En ole. Saako sukutiedot maistraatista jotenkin vai kirkon kirjoista?
Nykyään sukuselvitys varmaankin tilataan digi- ja väestötietovirastosta. Ennen vanhaan maakunta-arkistot tekivät maksua vastaan sukuselvitystä kaukaisemmista esivanhemmista, mutta en tiedä, tekevätkö enää - nykyäänhän ei taida maakunta-arkistojakaan olla virallisesti, vain Kansallisarkiston toimipisteitä.
Mutta netissä on paljon tietokantoja ja lähteitä, joiden avulla voi itsekin etsiä sukulaisia ja esivanhempia - jos vain omat tiedot yltävät jonnekin 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen. Sitä nuorempia tietoja ei taida olla netissä; taaksepäin voi kyllä yrittää edetä yhdestä tai useammasta esivanhemmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HYVÄ PISNES. jotkut pöljät vielä antavat dna näytteensäkin ja sitten katuvat kun alkaakin löytymään sisar ja veli puolia jotka vaativat perinnön jakoa uusiksi. näitä on paljon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Saako sukutiedot maistraatista jotenkin vai kirkon kirjoista?
Nykyään sukuselvitys varmaankin tilataan digi- ja väestötietovirastosta. Ennen vanhaan maakunta-arkistot tekivät maksua vastaan sukuselvitystä kaukaisemmista esivanhemmista, mutta en tiedä, tekevätkö enää - nykyäänhän ei taida maakunta-arkistojakaan olla virallisesti, vain Kansallisarkiston toimipisteitä.
Mutta netissä on paljon tietokantoja ja lähteitä, joiden avulla voi itsekin etsiä sukulaisia ja esivanhempia - jos vain omat tiedot yltävät jonnekin 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen. Sitä nuorempia tietoja ei taida olla netissä; taaksepäin voi kyllä yrittää edetä yhdestä tai useammasta esivanhemmasta.
Kiitos! Josko sitä uskaltautuisi tutkimaan vihdoin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole. Saako sukutiedot maistraatista jotenkin vai kirkon kirjoista?
Soita kirkkoherranvirastoon/virastoihin. Kannattaa myös haastatella vanhempia sukulaisia, koska heillä on ihan livenä tietoa asioista. Esim. syrjähypyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika suuri todennäköisyys, että satojen vuosien saatossa sukupuussa on sattunut useampi syrjähyppy. Hirveästi en sukupuiden rakenteen oikeellisuuteen luottaisi
Nykyisin voi teettää DNA-analyysin - muutama firma tarjoaa sellaisen palvelun. Ei se tietenkään välttämättä kaikkia menneisyyden syrjähyppyjä paljasta, mutta jos omassa geeniperimässä ei ole yhteyttä isän puoleisen suvun perimään, niin sitten ainakin syrjähyppy on paljastunut :)
Jos ulkonäkösi on tullut kokonaan isäsi puoleiseen sukuun, et voi erehtyä :) Minulla asia on niin.
Uskomatonta on sekin, että ihmisen ulkonäkö voi periytyä kokonaan jo joltain kauan edesmenneeltä , joka on kuollut 10-20 aiemmin kuin itse on edes syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika suuri todennäköisyys, että satojen vuosien saatossa sukupuussa on sattunut useampi syrjähyppy. Hirveästi en sukupuiden rakenteen oikeellisuuteen luottaisi
On suurempi todennäköisyys että isän kohdalta löytyy 1800-luvulta vain tieto "okända" eli tuntematon. Niinpä semmoista sukuhaaraa ei voi tutkia isän osalta enää taaksepäin. Länsisuomalaisessa käytännössä se näkyi siinä että silloin viitattiin äitiin eikä isään. Tosin sanoen esimerkiksi Johan Mariasson (Juha Marianpoika) tarkoitti 1800-luvulla yleensä sitä että isä oli tuntematon ja äiti oli yksinhuoltaja. Jos hänen isänsä ollut tunnettu esimerkiksi nimellä Anders (Antti), niin poikaa olisi tunnettu nimellä Johan Andersson (Juha Antinpoika).
Minua kiinnostaa historia muutenkin ja on mukava tutkia esivanhempien nimiä ja miettiä millaista elämä on mahtanut heillä olla elinaikanaan ja mitä mahtaisivat ajatella minusta tai ymmärrettäisiinkö edes toisiamme. Oli mukava myös huomata että sukupuustani löytyvät esivanhemmat äitini puolelta ovat asuneet aikalailla samalla paikkakunnalla jo vuosisatojen ajan ja jotenkin siitä tuli tunne että omatkin juuret on hyvin syvällä siellä ja tuntee kuuluvansa joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Saako sukutiedot maistraatista jotenkin vai kirkon kirjoista?
Nykyään sukuselvitys varmaankin tilataan digi- ja väestötietovirastosta. Ennen vanhaan maakunta-arkistot tekivät maksua vastaan sukuselvitystä kaukaisemmista esivanhemmista, mutta en tiedä, tekevätkö enää - nykyäänhän ei taida maakunta-arkistojakaan olla virallisesti, vain Kansallisarkiston toimipisteitä.
Mutta netissä on paljon tietokantoja ja lähteitä, joiden avulla voi itsekin etsiä sukulaisia ja esivanhempia - jos vain omat tiedot yltävät jonnekin 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen. Sitä nuorempia tietoja ei taida olla netissä; taaksepäin voi kyllä yrittää edetä yhdestä tai useammasta esivanhemmasta.
Voin sinne maakunta-arkistoon mennä ihan omatoimisesti etenkin jos sattuu olemaan koulutukseltaan historian tutkija. Tosin sitä ennen kannattaa lukea muutama yleinen opaskirja sukututkimuksesta ja varautua siihen että virkamiesruotsille tulee käyttöä ennen vuotta 1880 olevien kirkonkirjojen osalta. Tosin sukututkimuksessa pärjää hyvin suppealla ruotsin kielen sanastolla, sillä ne samat termit toistuvat uudelleen.
Alue: Aihe vapaa
Kun tutkin aikoinani omaa sukuani tiesin lähtökohtatilanteessa omien isovanhempieni vanhemmat eli 8 nimeä, joista pääsi alkuun. Tutkin kaikkia sukuhaaroja, joista itse polveuduin ja huomioin myös tutkimuksessa noiden esi-isien ja esíäitien sisarukset. Isäni sukunimeni osalta pääsin 1700-luvun alkupuolelle asti. Äidinäitin sukunimen osalta pääsin 1800-luvun alkupuolelle asti ja siitä taaksepäin minua auttoi aiempi tutkimusta tietystä suvusta, joten kun löysin sieltä oikean esivanhemman pääsin jonnekin 1600-luvulle asti.
Oman sukuni on ollut pääosin savolaista, joten niitä nen-päätteisiä sukulaisia on riittänyt tutkittavaksi. Tosin yksi sukuhaara oli lähtöisin Hollolan pitäjästä, jossa sijaitsi Lahden kauppala, mutta hekin muuttivat Savoon 1800-luvun loppupuolella. Etenkin 1800-luvun kirkonkirjoista, jotka olivat ruotsinkielisiä v:een 1880, selvisi varsin mielenkiintoisia seikkoja. Esimerkiksi lapsikuolleisuus oli silloin aivan eri tasolla, joten 10 syntyneestä lapsesta puolet saattoi menehtyä alle vuoden ikäisinä tuhkarokon ja hinkuyskän kaltaisiin tauteihin. Itsehän sitä polveutuu aina niistä sisaruksista, jotka elivät riittävän vanhoiksi ja ehtivät hankkia omia lapsia. Kirkonkirjoista selviää erilaisia ammatteja ja niissä näkyy miten talolliset oli huomioita selvemmin verrattuna renkeihin ja piikoihin.
Yhdestä sukuhaarasta löytyi useampia räätäleitä, joilla oli aikoinaan varsin hyvät liikepaikat. Omat vanhempani olivat suvun ensimmäiset ylioppilaat ja heistä tuli opettajia. Suvusta löytyy myös pari armeijan upseeria äitini puolelta.