Mitä sanoa vainajan lähiomaisille?

"XX oli hieno mies/mahtava nainen."

Kyllä otan osaakin on parempi kuin ei mitään. Suuren surun keskellä ei tyylipisteillä ole niin väliä, kunhan sympatiaansa jotenkin ilmaisee.

Otan osaa on oikein hyvä. Jos ei muuta osaa sanoa ei kannata väkisin yrittää mitään erikoista, voi mennä pieleen.

"Sano, jos voin olla jotenkin avuksi" lämmittää mieltä.

Otan osaa.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:24"]"XX oli hieno mies/mahtava nainen."

Kyllä otan osaakin on parempi kuin ei mitään. Suuren surun keskellä ei tyylipisteillä ole niin väliä, kunhan sympatiaansa jotenkin ilmaisee.
[/quote]

Jos et tunne niin älä sano noin. Minua se loukkasi. Ei voi sanoa noin jos ei tuntenut kuollutta. Se tuntui paremmalle, kun sanoo että kaikki kauniit muistot jää ikuisesti sydämeen ja mieleen.. T. Nuori lähiomainen

kannattaa kätellä ja halata, myötätuntoisesti. ei kannata olla pirteä tai hirveän puhelias, se ärsyttää lähiomaisia. ei välttämättä tarvitse sanoa muuta, kuin että otan osaa. sitten voi mennä käymään kylässä ja viedä valkoisen ruusun, suruadressin ja sillä lailla. se kylässä käyminen ja valkoisen kukan vieminen on kenties fiksuinta. haudalle voi myös laskea kukka-asetelman esim. oman perheensä puolesta. siihen tulee sellainen pitkä nauha. esim. "X:n muistoa kunnioittaen. Meikäläiset." Se sitten luetaan siellä kirkossa, arkun kohdalla ääneen ja mennään takaisin omalle paikalle.

Otan osaa on oikein hyvä ja käyttökelpoinen lause.

omasta mielestäni hautajaisiin ei kannata pukeutua liian tyylikkääseen tai paljastavaan asuun, vaikka se musta olisikin. hautajaisiin kannattaa siis laittaa paksut sukkahousut ja peittävämpää mekkoa. Ei mitään kovin paljastavaa.

yleensä sekin, että muistelee X:ää, on hyvä. Esim. Vielä jouluna hän oli niin hyvässä kunnossa. Meillä oli niin mukavaa silloin.

Pääasia on, että ei vähättele henkilön kuolemaa. Esim. Olihan se vanha. No mitäs sulle kuuluu? 

"Lämmin osanottomme suruunne. Voimia ja jaksamista teille kaikille". Kättely ja katse suoraan silmiin.

Läheinen, joka on siirtynyt ajasta iäisyyteen, saattaa olla läheinen sukulainen ja/ tai tuttava, jonka poismenoa suremme kaikki. 

Otan osaa on mun mielestä kauhean jäykkä ilmaisu. Mä yleensä olen sanonut jotain "olen pahoillani" tms joka sopii mun suuhun paremmin

"otan osaa" kuulosti itsestänikin ennen tylsältä ja tunteettomalta, mutta viimeksi kun eräs läheiseni kuoli niin ihan noinkin perusfraasi lämmitti sydäntä eikä silloin tullut kyllä mietittyä että keksisi jotain omaperäisempää. Pahinta olisi tosiaan olla välinpitämätön tai vähätellä toisen surua!

Minusta "otan osaa" -sanonta on aina jotenkin oudon ja kylmän kuuloinen. Aivan kuten läheisensä menettäneen ihmisen suru olisi pala kakkua ja ulkopuolinen ihminen voisi tästä jotenkin hyvin mielin ottaa osaa? Toisaalta tuo mielleyhtymä on ehkäpä outo ja varmasti näin muut ihmiset eivät ehkä ajattele.

Kuitenkin "otan osaa" -sanontaa mieluummin minä itse sanoisin läheisensä menettäneelle jotain tyylillä: "olen pahoillani menetyksesi johdosta" ja "sano toki, jos voin auttaa jotenkin" tms.

Kun läheiseni teki itsemurhan, niin "otan osaa" tuntui oikein hyvältä. Sekin tuntui hyvältä, kun yksi työkaveri kertoi menettäneensä oman läheisensä muutama kuukausi sitten ja kuinka asia tuntui vieläkin surulliselta. Pahimpia olivat kaikki ne, jotka yrittivät jotenkin lohduttaa. Heidän sanansa tuntuivat joko jotenkin vähätteleviltä tai sitten syyllistäviltä. Arvostan kuitenkin heitäkin, koska tiedän heidän tarkoittaneen hyvää. Opin kuitenkin tästä sen, että en enää koskaan yritä varsinaisesti lohduttaa läheisensä menettänyttä.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:54"]Kun läheiseni teki itsemurhan, niin "otan osaa" tuntui oikein hyvältä. Sekin tuntui hyvältä, kun yksi työkaveri kertoi menettäneensä oman läheisensä muutama kuukausi sitten ja kuinka asia tuntui vieläkin surulliselta. Pahimpia olivat kaikki ne, jotka yrittivät jotenkin lohduttaa. Heidän sanansa tuntuivat joko jotenkin vähätteleviltä tai sitten syyllistäviltä. Arvostan kuitenkin heitäkin, koska tiedän heidän tarkoittaneen hyvää. Opin kuitenkin tästä sen, että en enää koskaan yritä varsinaisesti lohduttaa läheisensä menettänyttä.
[/quote]

Minäkin otan"vain" osaa. En yritä lohduttaa, sillä en usko, että löytyy sanoja jotka lohduttaisi.

Kiitos näistä. Minulle tuo otan osaa on ollut jotenkin tunteeton ja kolkko ilmaisu.

ap

Kun isäni kuoli, ja hautajaisissa hänen kaverinsa tuli sanomaan, kuinka aina tulee muistamaan mun isän vahvat kädet, niin se oli minusta siihen tilaisuuteen just oikein sanottu.

Mä ymmärrän itse sen "otan osaa" niin että toinen ottaa osaa siihen samaan suruun, siis kokee sen myös. Se on musta oikein hyvin sanottu. Sitten taas itelleni "olen pahoillani" kuulostaa omaan korvaan hieman oudolta, koska eihän se sen toisen vika ole, joten mistä se on pahoillaan, minun surusta vai? Mulle kuulostaa jotenkin säälimiseltä se "olen pahoillani" :/