Vanhetessa parantuva elämä

Kolmekymppiset lähestyy ja tuntuu klassiseen tapaan että kaikki meni jo, jne jne. Lapsuus ja nuoruus meni ahdistuneena kakarana joka ei ees ystäviä hankkinu, ja sen jälkee elämä onkin menny autoimmuunisairaudelle. Aika tuntuu tuhlaantuneen hampaat irvessä töiden tekemisee ja opiskeluun, koska jotain jotain kompensointi, en tiedä. Tiedän kuitenkin että "mikään ei ikinä muutu eikä varsinkaan parane" on aika jyrkkä asenne itselläni, eikä välttämättä kovin realistinenkaan vaikka pessimisti olenkin.

JOTEN,

kertoilkaa, miten elämänne on parantunut / mitä elämässänne on muuttunut paremmaksi / mitä hyvää elämäänne on iän myötä tullut?

Lähinnä positiivista olisi kiva kuulla, negatiivisia ajatuksia on riittävästi ihan omasta takaa. :P