Mikä korvaisi lemmikin?

Yö

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 00:55"]

Entäpä jos olisit sijaiskotina? Esim loma-ajoiksi ottaisit halittavia, lupautuisit jollekulle matkojen / viikonloppujen yli lomittajaksi tai järjestölle lyhytaikaiseksi sijoituskodiksi? Itseäni olisi kovasti lohduttanut aikoinaan jos koirallani olisi ollut joku joka olisi käynyt päivällä heitä moikkaamassa, viemässä ulos. Pärjättiin just ja just kun ei ollut muuta vaihtoehtoa, mutta olisin riemumielin avun ottanut vastaan edes silloin tällöin. 

Onko kaikki eläimet poissuljettuja? Onko mahdollista ottaa vaikka eläin, jota lähinnä seurailee terraariosta tms? Eihän ne ehkä halittava ole, mutta onhan siinä kuitenkin kavereita kateltavaksi. 

Tai jos pääset vaikka välillä käymään kotieläintilalla? Josko sieltä löytyisi rapsuteltavia?

[/quote]

Minä olen jo parina kesänä laittanut ilmoituksia, että voin lenkittää eläimiä ja hoitaa esim. loman ajan. Olen ottanut yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, mutta sieltäkin vastasivat kerran (tämäkin vasta miltei kuukausi oman viestini jälkeen) eikä sen jälkeen ole mitään yhteyttä ottaneet. Ilmeisesti eivät sinne sitten kaipaa lisää hoitajia. Vaikea kuvitella, että sielläkään noin kiirettä olisi vastata sähköposteihin, joissa tarjoudutaan ilmaiseksi avuksi!

Ilmeisesti ihmiset löytävät tarvittavan avun omista tuttavapiireistään, mikä on toki hyvä asia sinänsä.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 01:00"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 00:45"]

Kissathan pärjäisi muutaman päivän yksinkin, jos hyvin opettaa ja järjestää ruuat ja hiekkalaatikot. Monet myös mielellään tulevat kissan ruokkimaan ja katsomaan, että kaikki on hyvin parin päivän välein verrattuna 3-4 x päivässä koiran ulkoiluttamiseen. Eikä se koira tyydy pelkkään kävelyyn, tarvitsee seuraakin

[/quote]

Itse en voi ottaa kissaa tai kissoja siksi kun pidän niin julmana pelkkänä sisäkissana pitämistä, ja asun kaupungissa alueella jossa muuta vaihtoehtoa ei olisi. 

[/quote]

Minulla sama juttu. Lapsuudenkodissa meillä oli muutamia kissoja ja ne saivat mennä ulos aina kun halusivat. Toki tulivat sitten aina sisälle syömään, juomaan ja nukkumaan tai muuten oleskelemaan. Mutta en vaan osaa ajatella kissoja sisäeläiminä. Se on minulle sama ajatus kuin laittaisi tiikerin häkkiin loppuiäkseen.

Vapaaehtoistyö eläinten hoitolassa.

Tamagotchi

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:39"]Olen pienistä asti ollut eläinten ympäröimä. Ihmisten kanssa minun on vaikea tulla toimeen, joten eläimeni ovat tarjonneet minulle sitä hellyyttä ja rakkautta, jota ihmisenä kaipaan. Nyt kuitenkin vanhat lemmikkini ovat jo kuolleet pois enkä aio/pysty hankkia uusia (ei tästä sen enempää). Olen jo muutaman vuoden tässä elellyt yksin. Olen tuntenut oloni niin yksinäiseksi. Ei ole enää ketään, jota pitää sylissä ja silittää.

Olen harkinnut kasvin hankkimista. Sitähän voisi "ruokkia" ja hoitaa. Mutta ei sitä voi pidellä sylissä ja halailla. Olen jopa harkinnut jotain paristolla toimivia eläinleluja, mutta en jaksa uskoa, että ne auttaisivat.

Eli nyt kaipaisin kaikkia neuvoja.
[/quote] Olet samis kanssani. En valitettavasti osaa vastata. Ei oikein ole mitään korvaavaa. Itse olen harkinnut ihan miehen hankkimista. Mutta vielä tosiaan harkinnassa. Yhteen olen jo tutustunut, mutta olemme vain jutelleet. Tällä hetkellä en kyllä edes halua läheisyyttä hänen kanssaan. Eihän se mies ole kyllä yhtään sama kuin esim. koira. Mutta tämä voi käydä ajan mittaan liian raskaaksi. Koiralleni sain antaa kaiken rakkauteni ja hellyyteni ja sitä minulla oli paljon. Nyt on ollut vain tyhjyys ja välillä kuvittelen koiran eläväksi. Se on jo vähän sairasta, mutta mitäpä sitä ei tekisi, että jaksaisi elämässä eteenpäin.

Ei lemmikkiä pysty korvaamaan mies. Ei ihminen ylipäätään. Ovat niin erilaisia. Ihanan pehmeitä ja paijattavia.

Mulla on vielä koira hengissä vaikka vanhahko jo... Pelottaa jo valmiiksi miten tulen toimeen kun siitä aika jättää. Uutta lemmikkiä en oikein voi ottaa, koska asun nykyisin paikkakunnalla jossa en tunne yhtään ketään, ja sinkun työssäkäyvän on aika vaikea pitää koiraa kun ei ole YHTÄÄN paikkaa minne saada koiraa tilapäisestikään hoitoon jos esim. työn yhteydessä pitäisi joskus olla pidempään jossain. Olen kiinnittänyt kielteistä huomiota työpaikallani kieltäytymällä esim. tiimipäivistä tai koulutuksista, mutta kun en muuta voi kun ei se koira oikeasti voi olla yksin esim. 12 tuntia päivässä... 

Minulle miehen otto ei ole vaihtoehto, olen erakkoluonne enkä sovi asumaan toisen ihmisen kanssa saman katon alle. Kokeiltu on nuorempana, on ahdistavaa vaan. Eläin on ihan eri asia, koska se mukautuu omistajansa elämäntapaan eikä vaadi kompromisseja. 

Miksette voi ottaa lemmikkiä. Esim. 2 kissaa, seuraa myös toisilleen

Kissathan pärjäisi muutaman päivän yksinkin, jos hyvin opettaa ja järjestää ruuat ja hiekkalaatikot. Monet myös mielellään tulevat kissan ruokkimaan ja katsomaan, että kaikki on hyvin parin päivän välein verrattuna 3-4 x päivässä koiran ulkoiluttamiseen. Eikä se koira tyydy pelkkään kävelyyn, tarvitsee seuraakin

Entäpä jos olisit sijaiskotina? Esim loma-ajoiksi ottaisit halittavia, lupautuisit jollekulle matkojen / viikonloppujen yli lomittajaksi tai järjestölle lyhytaikaiseksi sijoituskodiksi? Itseäni olisi kovasti lohduttanut aikoinaan jos koirallani olisi ollut joku joka olisi käynyt päivällä heitä moikkaamassa, viemässä ulos. Pärjättiin just ja just kun ei ollut muuta vaihtoehtoa, mutta olisin riemumielin avun ottanut vastaan edes silloin tällöin. 

Onko kaikki eläimet poissuljettuja? Onko mahdollista ottaa vaikka eläin, jota lähinnä seurailee terraariosta tms? Eihän ne ehkä halittava ole, mutta onhan siinä kuitenkin kavereita kateltavaksi. 

Tai jos pääset vaikka välillä käymään kotieläintilalla? Josko sieltä löytyisi rapsuteltavia?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 00:45"]

Kissathan pärjäisi muutaman päivän yksinkin, jos hyvin opettaa ja järjestää ruuat ja hiekkalaatikot. Monet myös mielellään tulevat kissan ruokkimaan ja katsomaan, että kaikki on hyvin parin päivän välein verrattuna 3-4 x päivässä koiran ulkoiluttamiseen. Eikä se koira tyydy pelkkään kävelyyn, tarvitsee seuraakin

[/quote]

Itse en voi ottaa kissaa tai kissoja siksi kun pidän niin julmana pelkkänä sisäkissana pitämistä, ja asun kaupungissa alueella jossa muuta vaihtoehtoa ei olisi. 

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 01:00"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 00:45"]

Kissathan pärjäisi muutaman päivän yksinkin, jos hyvin opettaa ja järjestää ruuat ja hiekkalaatikot. Monet myös mielellään tulevat kissan ruokkimaan ja katsomaan, että kaikki on hyvin parin päivän välein verrattuna 3-4 x päivässä koiran ulkoiluttamiseen. Eikä se koira tyydy pelkkään kävelyyn, tarvitsee seuraakin

[/quote]

Itse en voi ottaa kissaa tai kissoja siksi kun pidän niin julmana pelkkänä sisäkissana pitämistä, ja asun kaupungissa alueella jossa muuta vaihtoehtoa ei olisi. 
[/quote]

En ymmärrä tätä ajattelua. Minulla on kolme sisäkissaa, joiden kanssa ollaan monta vuotta ulkoiltu valjaissa. Eivät ole koskaan menneet avoimesta ovesta ulos rappukäytävää pitemmälle, siinäkin pysyneet samassa kerroksessa, koska vapaana oleminen muualla kuin kotona on pelottavaa. KOSKA EIVÄT OLE TOTTUNEET. Eivät halua sitä, mitä eivät ole kokeneet. Ei kukaan hanki koiraakaan sillä ajatuksella, että säälittää kun pitää olla sisällä ja pääsee ulos vain hihnassa. Se koira on onnellinen niistä hihnalenkeistä ja kun pääsee vapaaksi, ei karkaa vaan pysyy siinä lähellä, kun on siihen tottunut. Ainakin minun koirani näin toimii. Miksi se kissa ei olisi onnellinen hihnaulkoilusta?

Jos adoptoi jostain aikuisen, koko elämänsä ulkoilleen kissan, ymmärrän tavallaan ajatuksen tämän kommentin takana, koska onhan siinä sitten vaivaa totuttaa kissa sisälle ja todennäköisesti se kissa olisi onnellinen, jos saisi olla ulkona. MUTTA: kissa voi jäädä auton alle tai tulla syödyksi. Onko se ulkona pitäminen sen arvoista?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 01:00"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 00:45"] Kissathan pärjäisi muutaman päivän yksinkin, jos hyvin opettaa ja järjestää ruuat ja hiekkalaatikot. Monet myös mielellään tulevat kissan ruokkimaan ja katsomaan, että kaikki on hyvin parin päivän välein verrattuna 3-4 x päivässä koiran ulkoiluttamiseen. Eikä se koira tyydy pelkkään kävelyyn, tarvitsee seuraakin [/quote] Itse en voi ottaa kissaa tai kissoja siksi kun pidän niin julmana pelkkänä sisäkissana pitämistä, ja asun kaupungissa alueella jossa muuta vaihtoehtoa ei olisi.  [/quote] En ymmärrä tätä ajattelua. Minulla on kolme sisäkissaa, joiden kanssa ollaan monta vuotta ulkoiltu valjaissa. Eivät ole koskaan menneet avoimesta ovesta ulos rappukäytävää pitemmälle, siinäkin pysyneet samassa kerroksessa, koska vapaana oleminen muualla kuin kotona on pelottavaa. KOSKA EIVÄT OLE TOTTUNEET. Eivät halua sitä, mitä eivät ole kokeneet. Ei kukaan hanki koiraakaan sillä ajatuksella, että säälittää kun pitää olla sisällä ja pääsee ulos vain hihnassa. Se koira on onnellinen niistä hihnalenkeistä ja kun pääsee vapaaksi, ei karkaa vaan pysyy siinä lähellä, kun on siihen tottunut. Ainakin minun koirani näin toimii. Miksi se kissa ei olisi onnellinen hihnaulkoilusta? Jos adoptoi jostain aikuisen, koko elämänsä ulkoilleen kissan, ymmärrän tavallaan ajatuksen tämän kommentin takana, koska onhan siinä sitten vaivaa totuttaa kissa sisälle ja todennäköisesti se kissa olisi onnellinen, jos saisi olla ulkona. MUTTA: kissa voi jäädä auton alle tai tulla syödyksi. Onko se ulkona pitäminen sen arvoista?

[/quote]

Siksi en kissoja otakaan, kun tosiaan meilläpäin riski jäädä auton alle olisi suuri. 

Olen vaan itse kotoisin maalta, jossa kissat oli ulkokissoja, ja näin miten paljon ne nauttivat siitä kun saivat vaania hiiriä ja oravia, kulkea päivitttäin tiettyä reittiä reviirillään jne. Jotenkin tuntuisi surulliselta ottaa kissa tietäen ettei se saisi koskaan kokea noita, vaikka toki on totta sekin että mitä ei ole koskaan kokenut ei osaa kaivata. Mutta tuolla perusteella melkein minkä tahansa huonon eläimenpidon voisi perustella, että kunhan se pennusta asti ei saa kokea parempaa niin eihän se kärsi...

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 01:10"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 01:00"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 00:45"] Kissathan pärjäisi muutaman päivän yksinkin, jos hyvin opettaa ja järjestää ruuat ja hiekkalaatikot. Monet myös mielellään tulevat kissan ruokkimaan ja katsomaan, että kaikki on hyvin parin päivän välein verrattuna 3-4 x päivässä koiran ulkoiluttamiseen. Eikä se koira tyydy pelkkään kävelyyn, tarvitsee seuraakin [/quote] Itse en voi ottaa kissaa tai kissoja siksi kun pidän niin julmana pelkkänä sisäkissana pitämistä, ja asun kaupungissa alueella jossa muuta vaihtoehtoa ei olisi.  [/quote] En ymmärrä tätä ajattelua. Minulla on kolme sisäkissaa, joiden kanssa ollaan monta vuotta ulkoiltu valjaissa. Eivät ole koskaan menneet avoimesta ovesta ulos rappukäytävää pitemmälle, siinäkin pysyneet samassa kerroksessa, koska vapaana oleminen muualla kuin kotona on pelottavaa. KOSKA EIVÄT OLE TOTTUNEET. Eivät halua sitä, mitä eivät ole kokeneet. Ei kukaan hanki koiraakaan sillä ajatuksella, että säälittää kun pitää olla sisällä ja pääsee ulos vain hihnassa. Se koira on onnellinen niistä hihnalenkeistä ja kun pääsee vapaaksi, ei karkaa vaan pysyy siinä lähellä, kun on siihen tottunut. Ainakin minun koirani näin toimii. Miksi se kissa ei olisi onnellinen hihnaulkoilusta? Jos adoptoi jostain aikuisen, koko elämänsä ulkoilleen kissan, ymmärrän tavallaan ajatuksen tämän kommentin takana, koska onhan siinä sitten vaivaa totuttaa kissa sisälle ja todennäköisesti se kissa olisi onnellinen, jos saisi olla ulkona. MUTTA: kissa voi jäädä auton alle tai tulla syödyksi. Onko se ulkona pitäminen sen arvoista?

[/quote]

Siksi en kissoja otakaan, kun tosiaan meilläpäin riski jäädä auton alle olisi suuri. 

Olen vaan itse kotoisin maalta, jossa kissat oli ulkokissoja, ja näin miten paljon ne nauttivat siitä kun saivat vaania hiiriä ja oravia, kulkea päivitttäin tiettyä reittiä reviirillään jne. Jotenkin tuntuisi surulliselta ottaa kissa tietäen ettei se saisi koskaan kokea noita, vaikka toki on totta sekin että mitä ei ole koskaan kokenut ei osaa kaivata. Mutta tuolla perusteella melkein minkä tahansa huonon eläimenpidon voisi perustella, että kunhan se pennusta asti ei saa kokea parempaa niin eihän se kärsi...
[/quote]

Niinhän sillä voikin perustella, kunhan ei mennä eläinrääkkäyksen puolelle ja pidetään eläimen paras mielessä. Koirani ei ole koskaan ollut metsästämässä, se ei kärsi siitä vaikka varmaan siitä tykkäisi ja riistaviettiäkin hieman on. Perustelu taas ei toimi näin: koirani ei ole koskaan päässyt lenkille kuin kerran päivässä, joten se ei kärsi 23 tunnin pidättämisestä, koska siinä ei ole ajateltu koiran parasta eikä yritetty tarjota parhaat mahdolliset elinolosuhteet.

Jos tietää pystyvänsä tarjoamaan paremman kodin kuin keskiverto muu omistaja ja lemmikin haluaa, kannattaa sä tarjota, vaikka eläin jäisikin jostain paitsi. Jos taas koet kärsiväsi siitä, että katsot sisäkissaa, et silloin varmaankaan pysty tarjoamaan keskivertoa parempaa kovia, koska eläin aistii kärsimyksesi ja mukavasta lemmikkiajasta tulee sinulle vain surua ja pahaa oloa. Näin minä sen ajattelisin. Kissani saavat laadukasta ruokaa, hyvää hoitoa ja ennen kaikkea seuraa ja leikkimistä. Lauma on kiinteä ja koti turvallinen, joten tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kissoille kuin koti, jossa olisivat koko päivän yksin, söisivät jotain lidlin raksuja, pääsisivät eläinlääkäriin kerran kymmenessä vuodessa, hiekkalaatikot tyhjennettäisiin kerran viikossa ja pahimmassa tapauksessa vielä kokisivat eläinrääkkäystä.