Lue keskustelun säännöt.
Lapsemme, 5 ja 7 v. eivät osaa istua ruokapöydässä paikoillaan
19.06.2015 |
Söimme juhannusateriaa ihan vain perheen kesken, eivätkä meidän 5- ja 7-vuotiaat kyenneet istumaan koko aterian ajan (1 ruokalajin ateria) paikoillaan pöydässä. Mulla meni hermo. Huusin lapsille ja ajoin heidät kuistille pyydettyäni ensin monta kertaa nätisti heitä istumaan pöytään.
Mies ei tehnyt mitään, vaikka on lasten kanssa enemmän kuin minä. Pahoitin niin mieleni tästä, että mies ei sano mitään ja lapset nousevat pöydästä. Pilalla nyt koko juhannusmieli. Toisaalta tunnen huonoa omaa tuntoa, etten ole itsekään osannut kasvattaa lapsia tuon paremmin, mutta mieskin on vastuussa ja syytän häntä vielä enemmän. Mä olen vähän ulkoistanut kasvatusvastuuta miehelle, johtuen minun omasta lapsuudestani, jossa minua kasvatettiin pelolla, enkä hallitse hermojani kovin hyvin. Pyysin kyllä lapsilta anteeksi hermojen menetystä, mutta sitten senkin jälkeen he jatkoivat vain pelleilyään. Siinä vaiheessa mä lähdin pöydästä lautasineni ulos ja söin siellä loppuun. Nyt oon sitten vihanpidossa, en anna itse anteeksi miehelle joka ei komenna (auta, tai sanoi hänkin, muttei se tehonnut --> ei tee mitään) enkä lapsille, jotka ei kunnioita äitiään.
Kommentit (113)
No mä annan kohta 7v: n istua pöydässä sen aikaa kun on syönyt ruokansa. Sen jälkeen saa kyllä mennä omiin puuhiinsa.
Ei lapset jaksa istua niin pitkään pöydän ääressä kuin aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:36"]
Ja mitä nuksut sitten tekevät pöydässä?
[/quote]
No ei mekään miehen kanssa kauhea kauan aterioida. Arkisin en kyllä olekaan vaatinut, että pöydässä täytyy tylsistyä. Mutta eikö sentään juhlapyhinä voi..? Eli siis tilanne oli se, että lapset kesken ruokailunkin poistuivat hetkeksi, mutta varsinkin kun olivat syöneet, (nirsoille niin, ettei melkein mikään myöskään maistunut, ei tyyliin edes uusi peruna, puhumattakaan parsakaalista eikä toiselle edes lohi, pelkkä nakki vain) niin heti ois pitänyt pois päästä ja menivätkin.
Kyllä minusta pöydässä pitäisi pystyä edes jonkin aikaa (5 minuuttia?) istua niin ettei tee mitään. Pyynnöstä. Varsinkin jo 7-vuotiaan.
ap
Eikö kaikkien 5-ja 7-vuotiaat istu juhannuspöydässä sen aikaa, mitä perheen ateriointi kestää? En nyt tarkoita sitä vaihetta, jossa aikaiset jäävät turisemaan keskenään ja /tai laitetaan seuraavaa ruokalajia pöytään, jos on esim. pää- ja jälkiruoka. Jos ei, niin minkäs ikäiset sitten? Vai tuleeko alapeukut siitä, että valitan, vaikka itse olen kasvattaja?
ap
Sääliksi käy - toisaalta.
Mitään en inhoa niin paljoa kuin sitä, että joutuu käytöstavattomien kersojen kanssa olemaan samassa pöydässä. Anteeksi nyt vain.
Meillä on suvussa yksi tällainen poika, ikää 9 vuotta ja pöytätavoista ei tietoakaan.
Jos et vaadi heitä istmaan pöydässä rauhassa arkena, ei voi olettaa, että osaisivat sitä sitten ykskaks. Eihän lapsi sitä tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeasti tee mieli olla lasten kanssa. Voisko ne työntää johonkin tynnyriin kasvamaan, jossa ainoa mitä saisi tehdä, on käyttäytyä?
ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:54"]
Jos et vaadi heitä istmaan pöydässä rauhassa arkena, ei voi olettaa, että osaisivat sitä sitten ykskaks. Eihän lapsi sitä tajua.
[/quote]
Niin. Varmaan näin. Mutta kai on jokin ikä, milloin he ymmärtävät tämän? Mua turhauttaa mies, kun hän ei vaadi näitä asioita. Sanoi nyt, kun mä aloin sanoa, että haluan että he istuvat paikoillaan että onko se asia mikä pitää osata jo, että näistä ikävuosista alkaen sitä pitää alkaa odottaa. Eli nyt vielä muutama juhannus ja vierailu sitten pilalle ennen kuin lapset tämän ymmärtää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:55"]
Ei oikeasti tee mieli olla lasten kanssa. Voisko ne työntää johonkin tynnyriin kasvamaan, jossa ainoa mitä saisi tehdä, on käyttäytyä?
ap
[/quote]
No jospa yrittäisit itse tehdä jotain asian (tapakasvatuksen) eteen?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:55"]
Ei oikeasti tee mieli olla lasten kanssa. Voisko ne työntää johonkin tynnyriin kasvamaan, jossa ainoa mitä saisi tehdä, on käyttäytyä?
ap
[/quote]
No jospa yrittäisit itse tehdä jotain asian (tapakasvatuksen) eteen?
[/quote]
Menetän AINA hermoni. Äitini kasvatti minua pelolla. Se on ihan oikea ongelma, etten itse hallitse hermojani, enkä tiedä, mitä odottaa lapsilta. Siis minkälaiseen oppimisen tahtiin voi olla tyytyväinen ja on tyydyttävä. Ymmärrän toisaalta, ettei lapsilta voi odottaa aikuisen ymmärrystasoa, mutta sitten toisaalta en kyllä yhtään tajua, mikä se lapsen ymmärrystaso on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin lapsi on arkena tottunut, niin hän toimii myös juhlapyhänä. Mitä 5-v välittää siitä, onko tiistai vai juhannusaatto? Ymmärrän mitä haet, mutta minusta odotuksesi ovat epärealistiset. Arjessa luodaan toimintatavat joilla luovitaan juhlat, matkat yms., panosta siis arkeen. Uusi yritys jouluaattona! :D
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:55"]
Ei oikeasti tee mieli olla lasten kanssa. Voisko ne työntää johonkin tynnyriin kasvamaan, jossa ainoa mitä saisi tehdä, on käyttäytyä?
ap
[/quote]
No jospa yrittäisit itse tehdä jotain asian (tapakasvatuksen) eteen?
[/quote]
Menetän AINA hermoni. Äitini kasvatti minua pelolla. Se on ihan oikea ongelma, etten itse hallitse hermojani, enkä tiedä, mitä odottaa lapsilta. Siis minkälaiseen oppimisen tahtiin voi olla tyytyväinen ja on tyydyttävä. Ymmärrän toisaalta, ettei lapsilta voi odottaa aikuisen ymmärrystasoa, mutta sitten toisaalta en kyllä yhtään tajua, mikä se lapsen ymmärrystaso on.
ap
[/quote]
Ja teillä on lapsia jopa kaksin kappalein syystä että?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos mä opastan lasta, kaiken on mentävä heti jakeluun ja oltava (tapahduttava) täydellistä ja täydellisesti. Kasvatuksesta ei ole minun mielestäni ikään kuin mitään hyötyä, jos en näe tuloksia. Enkä näekään. Lapset EIVÄT tee niin kuin pyydetään, ainakaan minulle.
Miehellä on lehmä hermot, jaksaa odpttaa 15 minuuttia, että tapahtuu. Minusta se on turhan kauan. Pitää tapahtua kutakuinkin heti. Se siis, mitä pyydetään.
ap
Palkitsemismenetelmä käyttöön? Tarrataulu tms vois toimia ton ikäisillä. Alkuun riittäisi pieni rauhassa istumisaika, josta sais tarran. Kymmenellä tarralla joku palkinto.
Mulla on vilkkaat 5-ja 9-vuotiaat, edelleenkään ei tuo isompikaan aina malttais olla vääntelehtimättä pöydässä ja pelleilemättä pienemmälleen... Mutta ymmärrän kyllä AP, et turhauttava. Sun täytyy pitää miehen kanssa ehdottomasti sama linja asiassa, muuten tosta ei kyllä tuu mitään.
Mukavaa juhannusta!
T. Av-mum rapakon takaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:59"] [quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:55"] Ei oikeasti tee mieli olla lasten kanssa. Voisko ne työntää johonkin tynnyriin kasvamaan, jossa ainoa mitä saisi tehdä, on käyttäytyä? ap [/quote] No jospa yrittäisit itse tehdä jotain asian (tapakasvatuksen) eteen? [/quote] Menetän AINA hermoni. Äitini kasvatti minua pelolla. Se on ihan oikea ongelma, etten itse hallitse hermojani, enkä tiedä, mitä odottaa lapsilta. Siis minkälaiseen oppimisen tahtiin voi olla tyytyväinen ja on tyydyttävä. Ymmärrän toisaalta, ettei lapsilta voi odottaa aikuisen ymmärrystasoa, mutta sitten toisaalta en kyllä yhtään tajua, mikä se lapsen ymmärrystaso on. ap [/quote] Ja teillä on lapsia jopa kaksin kappalein syystä että?
[/quote]
Olen itse yh:n ainokainen ja kuvittelin lapsuuteni ollessa aika valoton ja väritön yhdessä äidin kanssa, että sisarus on tärkeä lapselle ja muutenkin että ydinperheen arki ja elämä on onnelista tai ainakin onnellisempaa. Kun sille se aina näytti kavereilla ja serkuilla.
ap
Meillä 5-vuotiaan levottomaan istumiseen tepsi se, kun uhkasin laittaa pojan pikkusiskon syöttötuoliin istumaan ja valjailla kiinni. Kaksi kertaa piti uhkaus toteuttaa, ja sen jälkeen asia meni perille. Nyttemmin riittää pelkkä varoitus.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 19:06"]
Eli jos mä opastan lasta, kaiken on mentävä heti jakeluun ja oltava (tapahduttava) täydellistä ja täydellisesti. Kasvatuksesta ei ole minun mielestäni ikään kuin mitään hyötyä, jos en näe tuloksia. Enkä näekään. Lapset EIVÄT tee niin kuin pyydetään, ainakaan minulle.
Miehellä on lehmä hermot, jaksaa odpttaa 15 minuuttia, että tapahtuu. Minusta se on turhan kauan. Pitää tapahtua kutakuinkin heti. Se siis, mitä pyydetään.
ap
[/quote]
Vaatiaksesi keneltäkään täydellistä tai täydellisyyttä, sinun tulee olla itse täydellinen. Oletko? Et ole.
Haloo, lapsesi ovat 5- ja 7-vuotiaita!!!
Ymmärrän, että sinua pelottaa hermojen menettäminen. Mutta kannattaa silti yrittää pitää tiukkaa linjaa lapsien kanssa, ja tarkkailla omia hermoja. Äitisi on kasvattanut sinut pelon kanssa: sinun ei tarvitse toistaa samaa virhettä nyt kun itse tiedät miten sinä reagoit sellaiseen. Tästä lähtien teet lapsille selväksi, että ruokapöytä on ruokailemista varten ja jokaisen täytyy saada syödä rauhassa. Ruokaa otetaan sen verran kuin jaksaa syödä, kaikkea pitää maistaa. Pöydästä noustaan vasta kun on syönyt lautasen tyhjäksi ja saanut luvan. Jos ei pysty näitä noudattamaan, olkoon ilman ruokaa. Ei siihen kuole, oppiipahan olemaan. Tsemppiä! Miehelle sanot että nyt tehdään näin eikä jousteta. Kyllä 7-vuotiaankin pitää osata ruokapöydässä olla koulussa.
Olen alkanut arkisin jo tehdä ruuan vain itselleni sen vähän mitä syön kotona, koska en kestä lasten nirsoilua enkä miehen sallivaa asennetta siihen. Mies sitten laittaa lapsille ruokaa ja ottaa sen peen noskaan, kun ne nirsoilee. Mä en enää ota. Suututtaa niin hirveästi ja loukkaa. Tiedän olevani lapsellinen ja tyhmä, mutta niin on mieskin kun ei yhtään auta siinä, ettei mulla ois paha mieli. Tai no, mulle tulee kyllä hirveän helposti paha mieliä mitähän jos toi mies kasvattais lapset ihan itse?
Ja kiitos rapakon taa tarratauluvinkistä, meillä on ollut se aikoinaan pukemiseen kyllä. Pelkään vain, että sen teho loppuu samalla kun käyttökin loppuu..?
ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 19:10"]
Ymmärrän, että sinua pelottaa hermojen menettäminen. Mutta kannattaa silti yrittää pitää tiukkaa linjaa lapsien kanssa, ja tarkkailla omia hermoja. Äitisi on kasvattanut sinut pelon kanssa: sinun ei tarvitse toistaa samaa virhettä nyt kun itse tiedät miten sinä reagoit sellaiseen. Tästä lähtien teet lapsille selväksi, että ruokapöytä on ruokailemista varten ja jokaisen täytyy saada syödä rauhassa. Ruokaa otetaan sen verran kuin jaksaa syödä, kaikkea pitää maistaa. Pöydästä noustaan vasta kun on syönyt lautasen tyhjäksi ja saanut luvan. Jos ei pysty näitä noudattamaan, olkoon ilman ruokaa. Ei siihen kuole, oppiipahan olemaan. Tsemppiä! Miehelle sanot että nyt tehdään näin eikä jousteta. Kyllä 7-vuotiaankin pitää osata ruokapöydässä olla koulussa.
[/quote]
Miten mun ei tarvitse toistaa samaa mitä äitini teki? Se oli (lapsuudessa) hyvin tehokasta. Miten se toimii, etten mä mene siihen samaan? Ei aavistustakaan.
ap
Ja mitä nuksut sitten tekevät pöydässä?