Tottunut saamaan aina miehiä. Auttakaa
Tilanteeni on se että olen 20-vuotias nainen. En koe olevani erityisen kaunis, ihan perus nätti. En langanlaiha mutten lihavakaan, suuri rintainen vain. 165/57. Sosiaalinen ja iloinen. Ongelma tulee vain esille tässä.
Eli en tiedä mitä on ihastuminen. Harrastan pikkuisia epäkypsiä säätöjä jotka kestää korkeintaan sen kuukauden. En osaa sitoutua tai en halua. Siinä kuukauden tienoilla mua alka ahistaa ihan älyttömästi ja mun on pakko laittaa poikki. Sit on niitä et kännissä tulee hölmöiltyä ja aamulla jätkä haluiski jotain vakavampaa ja niin ehkä minäkin. En vaan tiedä miks? Ku en koe olevani ihastunut, ehkä kaipaan vain läheisyyttä?
Ja se että vasta kuukaus sitte mut jätettiin ekan kerran. Aina se oon ollu minä joka on jättäny, ja nyt kun se tuli eteen ni ei kirpassu ollenkaan, siin huomasin etten oikeastiollu kiinnostunut tai välittäny ihmisestä sen enempää.
Sit toi että oon tottunu saamaan aina kaikki. Tän tarkotuksena ei oo ylpeillä tai ylimielistellä, enemmänki mua ärsyttää. Oon aina ollu se kellä miehiä riittää, teini-iästä asti kaverit oli kateellisia kun mulla oli vara valita. Mietin että johtuisko tää ahdistus siitä että aina huomaan saavani parempaa tai sitoutuminen ahdistaa koska koen olevani ns "kahlittu" enkä vapaa hyppäämään sänkyyn jonkun uuden kanssa?
Mulla on ollut ala-asteella pahaa koulu kiusaamista jonka seurauksena huono itsetunto joka nyt jo kyllä noussut, mutta mietin voisko sekin liittyä etten koe riittäväni miehille ja siksi laitan poikki? Tai että leikin miehillä koska olen itse sisältä rikki ja koska voin sillä tiedän saavani uuden.
Kysymykseni on siis miksi kukaan ei riitä minulle ja miksen osaa sitoutua?
Pelottaa älyttömästi koska haluaisin asettua ja saada joskus lapsia mut jos tämmöinen kuukauden suhde- kaava jatkuu niin lapsista ja perhe-elämästä saa vain haaveilla..
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 00:03"]Tilanteeni on se että olen 20-vuotias nainen. En koe olevani erityisen kaunis, ihan perus nätti. En langanlaiha mutten lihavakaan, suuri rintainen vain. 165/57. Sosiaalinen ja iloinen. Ongelma tulee vain esille tässä.
Eli en tiedä mitä on ihastuminen. Harrastan pikkuisia epäkypsiä säätöjä jotka kestää korkeintaan sen kuukauden. En osaa sitoutua tai en halua. Siinä kuukauden tienoilla mua alka ahistaa ihan älyttömästi ja mun on pakko laittaa poikki. Sit on niitä et kännissä tulee hölmöiltyä ja aamulla jätkä haluiski jotain vakavampaa ja niin ehkä minäkin. En vaan tiedä miks? Ku en koe olevani ihastunut, ehkä kaipaan vain läheisyyttä?
Ja se että vasta kuukaus sitte mut jätettiin ekan kerran. Aina se oon ollu minä joka on jättäny, ja nyt kun se tuli eteen ni ei kirpassu ollenkaan, siin huomasin etten oikeastiollu kiinnostunut tai välittäny ihmisestä sen enempää.
Sit toi että oon tottunu saamaan aina kaikki. Tän tarkotuksena ei oo ylpeillä tai ylimielistellä, enemmänki mua ärsyttää. Oon aina ollu se kellä miehiä riittää, teini-iästä asti kaverit oli kateellisia kun mulla oli vara valita. Mietin että johtuisko tää ahdistus siitä että aina huomaan saavani parempaa tai sitoutuminen ahdistaa koska koen olevani ns "kahlittu" enkä vapaa hyppäämään sänkyyn jonkun uuden kanssa?
Mulla on ollut ala-asteella pahaa koulu kiusaamista jonka seurauksena huono itsetunto joka nyt jo kyllä noussut, mutta mietin voisko sekin liittyä etten koe riittäväni miehille ja siksi laitan poikki? Tai että leikin miehillä koska olen itse sisältä rikki ja koska voin sillä tiedän saavani uuden.
Kysymykseni on siis miksi kukaan ei riitä minulle ja miksen osaa sitoutua?
Pelottaa älyttömästi koska haluaisin asettua ja saada joskus lapsia mut jos tämmöinen kuukauden suhde- kaava jatkuu niin lapsista ja perhe-elämästä saa vain haaveilla..
[/quote]
Tarpeeksi kauan kun jakelet ympäri kyliä niin eiköhän niitä lapsiakin siunaannu ;-))
Hyvähän se on jos äijiä riittää. Sitten kun rakastuu, rakastuu. Mene virran mukana.
Tuntuisi ihan hyvältä idealta käydä vähän juttelemassa jonkun kanssa. Saattaisit saada eväitä, joilla eheytyisit. Sitten suhteesikin olisivat ihan eri pohjalla.
Ei kyllä tuollainen horatsu kiinnosta yhtään.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 00:11"]Tarkoitatko paremmalla ulkonäköä vai mitä?
[/quote]
Ulkönäöllisesti ja luonteensa puolesta. Olen ehkä vähän pinnallinen :/ -ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 00:20"]Tuntuisi ihan hyvältä idealta käydä vähän juttelemassa jonkun kanssa. Saattaisit saada eväitä, joilla eheytyisit. Sitten suhteesikin olisivat ihan eri pohjalla.
[/quote]
Niin. Tuntuu ettei kukaan ota tosissaan ja käskee olemaan valittamatta siitä että on vientiä. Minua sisältä vaan ahdistaa kun ihana mies tulee eteen ja tiedän jo valmiiksi miten siinä tulee käymään vaikka koitan unohtaa asian ja eläähetkessä mutta kuukauden päästä huomaan taas olevani samassa tilanteessa.. Turhauttaa ja surettaa.
-ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 00:26"]Ei kyllä tuollainen horatsu kiinnosta yhtään.
[/quote]
En ole huora tai horo, vientiä olisi. Se on eriasia ku että jokaisen kanssa vehtaisin
-ap
Joskus kuulin jonkun puhuvan että jos nuorena isä on jättänyt niin voisi olla jotain tälläistä. Isä ei lähtenyt, oli paikalla muttei läsnä. Siskollani on kahdenvuoden suhde takana ja vaikuttaa edelleen onnelliselta. Miksen minä voi kokea samaa onnea? Miksen voisi onnistua suhteissa ja olla vanhemmilleni ylpeyden aihe edes siinä?
-ap
Tarkoitatko paremmalla ulkonäköä vai mitä?