Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulevaisuus ahdistaa...
18.06.2015 |
Olen 16v nuori nainen/tyttö ja mulla on ongelmia elämäni kanssa. Ensinnäkin opiskelu (ainakaan näin rankka) ei onnistu. Olen siis tällä hetkellä lukiossa. Ensimmäinen vuosi meni todella heikosti, ja sain suoritettua vaan jonkun 10 kurssia (30-33 on "normaali") ja nekin arvosanat oli tosi heikkoja, joukossa oli nelosiakin, mutta enemmän 5-7. Tiedän jo nyt, että haaveammattini on ihan joku muu kuin joku insinööri tai asianajaja, haaveilen perusduunarin ammatista (varastonhoitaja, kodinhuoltaja tms...) ja tasapainoisesta elämästä.
Ongelmahan on se, että vanhempani sanovat, että lukio on käytävä loppuun, vaikka päättötodistukseni keskiarvo tulee olemaan todennäköisesti 5-6 ja tuskin koskaan tulen edes pääsemään siihen pisteeseen, että saan lukion suoritetuksi. Laiskuudesta tms ei ole kyse, löytyy kilpirauhasen vajaatoiminta joka aiheuttaa väsymystä ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mun haave on, että voisin elää elämääni rauhassa vaikka yksiössä lemmikkini kanssa ja käydä tavallisessa työssä.
Stressinsietokyky mulla on todella alhainen ja yksinkertasesti lukiossa on vain liikaa hommaa mulle. Ja kun eihän siitä edes valmistu mihinkään ammattiin. Korkeakouluopiskelijaa musta ei _koskaan_ tule. Ei musta ole siihen, ja mun mielestä on myös rohkeutta myöntää se. Jokaisella on oma paikkansa tässä yhteiskunnassa, ja siivoojan ammattikin on aivan yhtä hieno kuin esimerkiksi lääkärin, jos ihminen itse vain viihtyy työssään. Olen myös kuullut, että peruskoulun papereilla on helpompaa päästä amikseen sisään, kuin todella heikoilla lukion papereilla. Peruskoulun keskiarvohan mulla kuitenkin on yli kasi.
Mun terveydentila on sellainen, että mulle suositellaan tasapainoista ja ns. rauhallista ja säännöllistä elämänrytmiä, juurikin sen takia, ettei stressi pääse liian suureksi ja pahenna depressio- ja maniakausia. Mitä väärää siinä on, että en halua olla mitään suurta vaan oman elämäni sankari? Yksinasuja pärjää varsin hyvin vähän pienemmälläkin palkalla, jos ei esimerkiksi asu ihan keskustassa ja osaa sijoittaa rahansa oikeisiin asioihin eikä turhiin hömpötyksiin.
Sitä vaan kysyisin, että mitä mieltä te olette? Teksti oli sekava, pahoittelut siitä. Kaipailisin vain tukea tämän asian kanssa, kun tuntuu, että romahdan kohta kun multa vaaditaan niin paljoa.
Kommentit (13)
Hae vaan jonnekin, haun laittamisen jälkeenkin ehtii hyvin miettiä koska eihän paikkaa ole pakko ottaa vastaan jos muuttaakin mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäänpä vielä, että tosiaan käytännön hommat kiinnostaa enemmän ja olen hyvinkin ahkera tekemään ihan kunnon töitä, kuten siivoamaan ja kantamaan tavaroita paikasta toiseen yms... Tänäänkin tein puutarhatöitä ja leikkasin nurmikon. :) Eli en ole siis laiska tekemään työtä, mutta kova pänttääminen ei vaan ole mun juttu ja stressaa liikaa.
-AP
Up. Jos joku viitsii vastata edes jotain, niin arvostaisin suuresti! :)
Joskus vanhempia vastaan kannattaa kapinoida ja tehdä niin kuin itse tahtoo. Mielestäni sun kannattaa jättää lukio ja opiskella sellaiseen ammattiin josta tykkäät.
Eihän sun hyvänen aika kannata uhrata vuosia lukioon, jos haluat käytännön hommiin! Oletko miettinyt lähihoitajan koulutusta? ae työllistää, varsinkin vanhuspuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 00:07"]
Eihän sun hyvänen aika kannata uhrata vuosia lukioon, jos haluat käytännön hommiin! Oletko miettinyt lähihoitajan koulutusta? ae työllistää, varsinkin vanhuspuolella.
[/quote]
Oonhan mä sitäkin ainakin etäisesti miettinyt, mutta tosiaan löytyy tää kakssuuntanen, niin en tiedä pärjäisinkö kyseisellä alalla, on kuulemma henkisesti melko kuormittavaa ja täytyy tehdä vuorotyötä.
Katsoin tuolta opintopolun sivuilta, että yli heinäkuun puoliväliin on vielä mahdollisuuksia hakea ammatilliseen tutkintoon valmistavaan koulutukseen. Eli siellä olisi kotitalousopetusta, työssäoppimista, eri aloihin tutustumista, työpajoja yms... Ja alkoi kiinnostaa. Vuoden aikana ehtisin hyvinkin selvittää pääkoppaa ja löytää itselleni sopivan alan ja sitten hakea seuraavassa yhteishaussa siihen, ja saisin _14_ enemmän pisteitä kuin jos jatkaisin lukiota nyt seuraavankin vuoden, missä ei oo mitään järkeä. Vanhemmat kyllä repii pelihousunsa, mutta on tässä onneksi vielä yli kuukausi aikaa miettiä. Mun mielipide vaan on edelleen se, että mieluummin olen vaikka siivooja kuin surkeiden lukiopapereiden kanssa yhteiskunnan elättinä kun en mihinkään pääse.
-AP
Vaikka olisi rankkaa nousta vanhempia vastaan, kannustan sinua hakemaan ammattikouluun. Et aio miksikään sossupummiksi vaan sulla on selkeä näkemys tulevaisuudestasi. Se on tuen arvoista, harva ikäisesi miettii edes asioita noin pitkälle. Lukion ehdit käydä myöhemminkin, jos mieli muuttuu, mutta ammattitutkinnolla pääset oman elämän alkuun etkä jää ajelehtimaan. Voi kun vanhempasi ymmärtäisivät tämän myös. Periaatteessa et tarvitse heidän lupaansa, mutta käytännössä tarvitsisit heidän tukensa. Tsemppiä ja hali :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni analyyttiset taitosi ovat kirjoituksesi perusteella korkeammalla tasolla kuin ikäisilläsi normaalisti ovat. En osaa sanoa mitään tulevaisuutesi suhteen, mutta mielestäni omet liian älykäs amikseen...
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 00:29"]
Mielestäni analyyttiset taitosi ovat kirjoituksesi perusteella korkeammalla tasolla kuin ikäisilläsi normaalisti ovat. En osaa sanoa mitään tulevaisuutesi suhteen, mutta mielestäni omet liian älykäs amikseen...
[/quote]
Jatkan vielä, että sinulla on lahjoja korkeammalle tasolle ja uskon, että vanhempasi ovat huomanneet saman. Kyse ei ole painostuksesta, vaan siitä, että löydät oman polkusi (en usko että se on sitä mistä nyt puhut). Olet selvästi analyyttinen ja älykäs, älä stressaa liikaa.
Älykkäitä tyttöjä oidetään aina ns. kympin tyttöinä, sinä olet erilainen, mutta jos haluat niin saat myös kymppejä. Älä asetu muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen työmaalla törmännyt kuvailuun sopivaan ja on se vaikeata siellä suorittavassa työssäkin. Yhtään ei voi neuvoa tai käskeä tai ahdistuu heti ja luovuttaa. En tiedä onko tälle diagnoosia mutta jotain synnynnäistä alisuorittamista. Amikseen vaihto ei ole ainoa toimenpide mikä pitää tehdä vaan terapiaa myös. Et ole niinkuin muut ihmiset, kaikella hyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos suuresti kaikille vastanneille. :)
Yritän jo huomenna aamulla keskustella näistä asioista vanhempieni kanssa. Käyn onneksi myös terapiassa joten sielläkin voin tätä asiaa avata, jos haluan.
Voihan mulla toki kykyjä olla, ne vaan ei oo nyt tulleet ilmi ainakaan kovin hyödyllisissä asioissa, kuten kouluarvosanoissa. Itse tiedän useitakin, joilla oli peruskoulun keskiarvo yli ysin, mutta ovat silti menneet ammattikouluun. Kai se on jokaisen oma asia, mitä haluaa tehdä. Ei kaikki älykkäätkään ihmiset mene korkeakouluihin, koska se ei ole heidän juttunsa. :) On niin monia erilaisia tapoja toteuttaa omaa älyään, itse ratkon sudokuja ja tykkään joskus pohdiskella asioita hyvinkin syvällisesti. Tokihan ymmärrän mielipiteesi 8/9, jos lahjoja on, niin tokihan niitä olisi hyvä käyttää ja pyrkiä korkealle jos vain mielenkiintoa ja halua löytyy. Kaikki amikset eivät todellakaan ole peruskoulumeininkiä ja kavereiden kanssa jutustelua, vaan tehdään oikeasti työtä, mutta vaan vähän eri tavalla kuin lukiossa.
Aikuislukiohan toki löytyy, jos vaikka tajuankin myöhemmin elämässäni haluavani kouluttautua korkealle. Nykyään opiskelu jatkuu koko elämän tietyllä tapaa. Joillakin kestää hyvinkin kauan löytää oma paikkansa tässä maailmassa. :) Eikä se ole väärin, vaikka välillä kompastuisikin ja ajautuisi väärälle polulle. Aina voi kävellä takaisin ja löytää uuden polun elämässään.
Kyllä mua saa käskeä ja antaa ohjeita, en ole kovin herkkänahkainen kuitenkaan. Oon jaksanut kiusaamistakin koko elämäni ajan ja porskutan eteenpäin kaikesta huolimatta. Vaikeinakin aikoina ainakin yritän etsiä elämästäni positiivisia asioita. Ja tosiaan terapiassa käyn säännöllisesti, mikä on hyvin suuri voimavara tällä hetkellä.
-AP
Alue: Aihe vapaa
sinuna hakisin kyllä amikseen ja sinne mieleiselle linjalle. mitä sä oikeestaan hyödyt siitä että sulla on paskat lukion paperit taskussa ja oot kotona kun et pääse enää yhtään mihinkään? niin, et mitään. Suorita se amis kunnolla ja katso sitten haluatko opiskella lisää, sitten sulla on kuitenkin ammatti etkä jää tyhjän päälle... tsemppiä!!