Sosiaalityö 2022

Oikeasti tälle alalle ei kannata hakea suoraan lukiosta, eikä suinkaan sellaisen helpon ja turvallisen elämän ilman vastoinkäymisiä eläneen. Pahin klisee hakemiseen on halu auttaa. Parhaiten pärjää luultavasti vähän vanhempi elämänkokemusta jo vähän hankkinut ja kokemusasiantuntijuutta omaava. Tässä työssä sellainen av-mammatausta on vain eduksi. Alaa ei siis voi suositella keskiluokkaiselle kympin tytölle, jonka suurin vastoinkäyminen on ollut kynnen katkeaminen koulussa tai kun kokeesta ei saanutkaan täysiä pisteitä tai että 6 l:n l tulikin vain viidestä aineesta.

Millaisia todistuspisteitä teillä sosiaalityöhön hakijoilla on? Ja mihin kaupunkiin haetta ensisijaisesti?

Mulla on jo maisterintutkinto, mutta en tiedä kannattaako hakea maisterihaussa sosiaalityöhön kun veikkaan, että sieltä on vaikeampi päästä opiskelemaan jos arvosanat ei ole kauttaaltaan erinomaiset? Hakijoita on niin paljon ja monilla hyvät arvosanat. Siksi mietinkin, että haen kandi+maisteria opiskelemaan ja pyrin siirtymään suoraan maisterivaiheen opintoihin. Onko muitakin, jotka ei suoraan lukiosta hae? Itsellä kuumottaa pääsykoe ja toivon, että pääsisin todistusvalinnalla Lappiin kun sinne ei ole niin vaikea päästä ja maisteriopinnot voi tehdä pitkälti etänä.

Valintakoelautakunnalle kannattaa laittaa sähköpostia, että julkaisisivat oikeat tulokset välittömästi kokeen jälkeen, ainakin monivalinnan. Hirveää aikaa spekuloida 5 viikkoa mikä oli mikäkin.

Viime valintakokeesta jäi todella huono maku. Valitin ja pistemääräni nousi neljällä pisteellä. En edes ymmärrä miten on mahdollista laskea pisteet noin väärin. Ja kuinkahan moni paikan ansainnut jäi opiskelupaikasta paitsi moisten tunareiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Valintakoelautakunnalle kannattaa laittaa sähköpostia, että julkaisisivat oikeat tulokset välittömästi kokeen jälkeen, ainakin monivalinnan. Hirveää aikaa spekuloida 5 viikkoa mikä oli mikäkin.

Viime valintakokeesta jäi todella huono maku. Valitin ja pistemääräni nousi neljällä pisteellä. En edes ymmärrä miten on mahdollista laskea pisteet noin väärin. Ja kuinkahan moni paikan ansainnut jäi opiskelupaikasta paitsi moisten tunareiden takia.

Oikeastihan valintakokeita kohtaan ollaan näissä lautakunnissa todella ylimielisiä ja vihamielisiä. Hakijoita on tietysti todella paljon, aloituspaikkoja vähän, näiden mielestä hakijoita liikaakin ja valintakokeista tehdään tarkoituksella joissakin kohdin mahdottomia. Tuskin itsekään noista kokeista selviäisivät. Sitten tämän keinotekoisen mahdottomuuden vuoksi on liikaa tulkinnanvaraa. Säännöistä ja käytännöistä pidetään tiukasti kiinni, yhtään tulkinnanvaraa tai joustoa ei ole ja kaikki ongelmat johtuvat hakijasta. Tarkistukseen ei haluttaisi käyttää yhtään aikaa ja kaikkea ei edes tarkisteta. Hakijoita kohdellaan aika huonosti ja ainoa syy ongelmiin on vain hakijan tyhmyys. Toisaalta hallinto ja muukin vastaava ei opettaja henkilöstö kohtelee ihan opiskelijoitakin todella huonosti. Opintotoimiston ja kanslistin, mikä vastaava yliopistossa nyt onkaan kohdalla tätä on erityisen vaikea ymmärtää. Hallinto tosin onkin vieraantunut todellisuudesta, mutta näiden muiden pitäisi hoitaa asiakaspalvelua. Pääsykoemateriaaliksi voisi vaikka valita niin vaikean aineiston, että keinotekoisilta tulkinnanvaraisilta kysymyksistä vältyttäisiin. Vaikeinta yliopisto-opiskelussa on sisäänpääsy. Itse olen opiskellut avoimessa yliopistossa valtiotieteitä, mutta koskaan en ole yliopistoon päässyt. Pääsykokeet menivät aina yli hilseen. Itse opiskelu on ihan toista ja tenttien kysymykset ainakin avoimessa olivat paljon selkeimpiä. Tentissä tyyliin selkeitä kokonaisuuksia, pääsykokeessa saivartelua turhasta yksityiskohdasta ja kirjoitusasusta.

Sinällään alalle taitaa hakea vääränlaisia ihmisiä. Koska opiskelemaan pääsy on vaikeaa, tarvitaan kuitenkin hyviä arvosanoja ja opiskelutaitoja. Tällä alalla tarvittaisiin kuitenkin myös riittävää kokemusasiantuntijuutta, jota tällaisilta opiskelemaan päässeiltä yllättävän harvoin tuntuu löytyvän. Tämä aiheuttaa sitten selkeää vääristymää ja ne oikeat ”kokemusasiantuntijat” eivät näihin töihin päädy. Lähihoitajina näitä sitten taas tuntuu olevan todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jo maisterintutkinto, mutta en tiedä kannattaako hakea maisterihaussa sosiaalityöhön kun veikkaan, että sieltä on vaikeampi päästä opiskelemaan jos arvosanat ei ole kauttaaltaan erinomaiset? Hakijoita on niin paljon ja monilla hyvät arvosanat. Siksi mietinkin, että haen kandi+maisteria opiskelemaan ja pyrin siirtymään suoraan maisterivaiheen opintoihin. Onko muitakin, jotka ei suoraan lukiosta hae? Itsellä kuumottaa pääsykoe ja toivon, että pääsisin todistusvalinnalla Lappiin kun sinne ei ole niin vaikea päästä ja maisteriopinnot voi tehdä pitkälti etänä.

Et voi hakea maisterihaussa ellei sinulla ole sen aiemman tutkinnon lisäksi myös sosiaalityön aineopinnot luettuna. Jos sinulla ne jo on, on tietenkin kannattavampaa hakea maisterihaussa.

Et myöskään pääse kandiopiskelijana suoraan maisteriopintoihin, vaan todennäköisesti joudut opiskelemaan sen kanditutkinnon siihen pohjalle. Hyväksilukuja saat kieliopinnot, vapaavalintaiset opinnot ja mahdollisesti sivuaineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jo maisterintutkinto, mutta en tiedä kannattaako hakea maisterihaussa sosiaalityöhön kun veikkaan, että sieltä on vaikeampi päästä opiskelemaan jos arvosanat ei ole kauttaaltaan erinomaiset? Hakijoita on niin paljon ja monilla hyvät arvosanat. Siksi mietinkin, että haen kandi+maisteria opiskelemaan ja pyrin siirtymään suoraan maisterivaiheen opintoihin. Onko muitakin, jotka ei suoraan lukiosta hae? Itsellä kuumottaa pääsykoe ja toivon, että pääsisin todistusvalinnalla Lappiin kun sinne ei ole niin vaikea päästä ja maisteriopinnot voi tehdä pitkälti etänä.

Et voi hakea maisterihaussa ellei sinulla ole sen aiemman tutkinnon lisäksi myös sosiaalityön aineopinnot luettuna. Jos sinulla ne jo on, on tietenkin kannattavampaa hakea maisterihaussa.

Et myöskään pääse kandiopiskelijana suoraan maisteriopintoihin, vaan todennäköisesti joudut opiskelemaan sen kanditutkinnon siihen pohjalle. Hyväksilukuja saat kieliopinnot, vapaavalintaiset opinnot ja mahdollisesti sivuaineen.

Joo siis unohdin mainita, mutta tosiaan mulla on sosiaalityön perusopinnot ja laaja sivuainekokonaisuus tehtynä. Viittasin niihin kun mainitsin erinomaisista arvosanoista, kun maisterihaussahan katsotaan opinnäytetyön ja sosiaalityön opintojen arvosanoja. Hain viime vuonna sosiaalityön maisteriopintoihin, mutta jäin varasijalle. Uskon, että mulla on siis hakukelpoisuus suoraan maisteriin.

Millaisilla arvosanoilla jäit varasijalle?

Täällä myös yksi maisteriin hakeva!

papuska kirjoitti:

Millaisilla arvosanoilla jäit varasijalle?

Täällä myös yksi maisteriin hakeva!

En muista tarkalleen enää, mutta sosiaalityön opintokokonaisuudesta arvosanani on 4 ja opinnäytetyöstä 3. Ne mun arvosanat ei ole kauttaaltaan kiitettäviä niin en usko, että maisterihaussa pääsen opiskelemaan kun hakijoita on valtavasti, paikkoja vähän ja monilla erinomaiset arvosanat. Olin ajatellut, että ehkä voisin päästä Lappiin jos haen kandi+maisteria opiskelemaan, mulla on kiitettävät arvosanat ylioppilaskirjoituksista niin toivon, että pääsen todistusvalinnassa sinne ja voisin siirtyä noiden aiempien opintojen turvin sitten suoraan syventäviin opintoihin. Lappiin taitaa olla helpoin päästä? Millaiset arvosanat sulla on?

Vierailija kirjoitti:

papuska kirjoitti:

Millaisilla arvosanoilla jäit varasijalle?

Täällä myös yksi maisteriin hakeva!

En muista tarkalleen enää, mutta sosiaalityön opintokokonaisuudesta arvosanani on 4 ja opinnäytetyöstä 3. Ne mun arvosanat ei ole kauttaaltaan kiitettäviä niin en usko, että maisterihaussa pääsen opiskelemaan kun hakijoita on valtavasti, paikkoja vähän ja monilla erinomaiset arvosanat. Olin ajatellut, että ehkä voisin päästä Lappiin jos haen kandi+maisteria opiskelemaan, mulla on kiitettävät arvosanat ylioppilaskirjoituksista niin toivon, että pääsen todistusvalinnassa sinne ja voisin siirtyä noiden aiempien opintojen turvin sitten suoraan syventäviin opintoihin. Lappiin taitaa olla helpoin päästä? Millaiset arvosanat sulla on?

Tuo on ihan yliopistokohtaista voiko kandiopiskelijana siirtyä suoraan maisteriopintoihin vai ei. Omalta osaltani en tiedä kuin Helsingin yliopistosta ja siellä tuollainen ei ole mahdollista: kandintutkinto on pakollinen, vaikka olisi jo toisen alan maisteri, eikä päässyt maisterihaussa sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

papuska kirjoitti:

Millaisilla arvosanoilla jäit varasijalle?

Täällä myös yksi maisteriin hakeva!

En muista tarkalleen enää, mutta sosiaalityön opintokokonaisuudesta arvosanani on 4 ja opinnäytetyöstä 3. Ne mun arvosanat ei ole kauttaaltaan kiitettäviä niin en usko, että maisterihaussa pääsen opiskelemaan kun hakijoita on valtavasti, paikkoja vähän ja monilla erinomaiset arvosanat. Olin ajatellut, että ehkä voisin päästä Lappiin jos haen kandi+maisteria opiskelemaan, mulla on kiitettävät arvosanat ylioppilaskirjoituksista niin toivon, että pääsen todistusvalinnassa sinne ja voisin siirtyä noiden aiempien opintojen turvin sitten suoraan syventäviin opintoihin. Lappiin taitaa olla helpoin päästä? Millaiset arvosanat sulla on?

Tuo on ihan yliopistokohtaista voiko kandiopiskelijana siirtyä suoraan maisteriopintoihin vai ei. Omalta osaltani en tiedä kuin Helsingin yliopistosta ja siellä tuollainen ei ole mahdollista: kandintutkinto on pakollinen, vaikka olisi jo toisen alan maisteri, eikä päässyt maisterihaussa sisään.

Minulla on siis VTK ja VTM-tutkinnot ja sosiaalityöstä laaja sivuainekokonaisuus. Ja nämä ei ole kovin vanhoja opintoja. Ymmärrän jos jokusen kurssin verran pitää tehdä ennen siirtymistä syventäviin opintoihin ja siihen olen varautunut, mutta tuskin minulta kaikkia kandiopintoja edellytettäisiin. En näe, että tällaisessa järjestelyssä olisi järkeä kenenkään kannalta. En tietysti tiedä Helsingin yliopiston käytäntöjä enkä ole sinne edes hakemassa. Lapin yliopistoon aion hakea ja nettisivuilla oli maininta mahdollisuudesta siirtyä suoraan syentäviin, samoin Jyväskylän yliopistolla.

Vierailija kirjoitti:

Sinällään alalle taitaa hakea vääränlaisia ihmisiä. Koska opiskelemaan pääsy on vaikeaa, tarvitaan kuitenkin hyviä arvosanoja ja opiskelutaitoja. Tällä alalla tarvittaisiin kuitenkin myös riittävää kokemusasiantuntijuutta, jota tällaisilta opiskelemaan päässeiltä yllättävän harvoin tuntuu löytyvän. Tämä aiheuttaa sitten selkeää vääristymää ja ne oikeat ”kokemusasiantuntijat” eivät näihin töihin päädy. Lähihoitajina näitä sitten taas tuntuu olevan todella paljon.

Sosiaalityöntekijät tekevät vaativaa asiantuntijatyötä, johon kuuluu hyvin olennaisena osana mm. moniammatillisissa verkostoissa toimiminen, eri oikeuslähteiden soveltaminen ja asiakirjojen tuottaminen. Sosiaalityöntekijä on - tai ainakin sosiaalityöntekijän pitäisi olla - akateeminen asiantuntija, joka pystyy työskentelemään näyttöön perustuvalla tavalla ja tuottamaan sitä tietoa ja näyttöä itsekin. Sosiaalityöhön ei todellakaan kaivata sellaisia kokemusasiantuntijoita, joiden vuoksi sisäänpääsykriteereitä pitäisi jotenkin alentaa tai sopeuttaa siihen, että edellytettäisiinkin rankkaa elämää, eikä esim. luku- ja kirjoitustaitoa, luetun ymmärtämistä ja tieteellisen tekstin käsittelyn taitoa. 

Ja siis sosiaalityötä ei ole vaikea päästä opiskelemaan. Hakijoita on suhteellisen paljon ja sisäänpääsyprosentti näyttää siksi pieneltä, kyllä. Mutta hakijoissa on aina paljon juuri niitä kokemusasiantuntijoita, kehnoilla arvosanoilla valmistuneita sosionomeja ja kotiäitejä, jotka etsivät varmasti työllistävää alaa, joten mihinkään oikeasti vaikeapääsyisiin yliopistoaloihin sosiaalityötä ei voi verrata. 

t. sosiaalityöntekijä YTM, joka hakee tässä yhteishaussa muualle 

Laitoin helppojen opintopisteiden kursseihin keskittyvälle nopat.me nettisivulle oikeat vastaukset kolmeen Yhteiskunta tänään - nettikurssin monivalintakysymykseen. Kun on hyvin pikkutarkka ja raaka karsintaformaatti yhdellä uusinnalla keksitty, jotta pääsee edes kurssille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään alalle taitaa hakea vääränlaisia ihmisiä. Koska opiskelemaan pääsy on vaikeaa, tarvitaan kuitenkin hyviä arvosanoja ja opiskelutaitoja. Tällä alalla tarvittaisiin kuitenkin myös riittävää kokemusasiantuntijuutta, jota tällaisilta opiskelemaan päässeiltä yllättävän harvoin tuntuu löytyvän. Tämä aiheuttaa sitten selkeää vääristymää ja ne oikeat ”kokemusasiantuntijat” eivät näihin töihin päädy. Lähihoitajina näitä sitten taas tuntuu olevan todella paljon.

Sosiaalityöntekijät tekevät vaativaa asiantuntijatyötä, johon kuuluu hyvin olennaisena osana mm. moniammatillisissa verkostoissa toimiminen, eri oikeuslähteiden soveltaminen ja asiakirjojen tuottaminen. Sosiaalityöntekijä on - tai ainakin sosiaalityöntekijän pitäisi olla - akateeminen asiantuntija, joka pystyy työskentelemään näyttöön perustuvalla tavalla ja tuottamaan sitä tietoa ja näyttöä itsekin. Sosiaalityöhön ei todellakaan kaivata sellaisia kokemusasiantuntijoita, joiden vuoksi sisäänpääsykriteereitä pitäisi jotenkin alentaa tai sopeuttaa siihen, että edellytettäisiinkin rankkaa elämää, eikä esim. luku- ja kirjoitustaitoa, luetun ymmärtämistä ja tieteellisen tekstin käsittelyn taitoa. 

Ja siis sosiaalityötä ei ole vaikea päästä opiskelemaan. Hakijoita on suhteellisen paljon ja sisäänpääsyprosentti näyttää siksi pieneltä, kyllä. Mutta hakijoissa on aina paljon juuri niitä kokemusasiantuntijoita, kehnoilla arvosanoilla valmistuneita sosionomeja ja kotiäitejä, jotka etsivät varmasti työllistävää alaa, joten mihinkään oikeasti vaikeapääsyisiin yliopistoaloihin sosiaalityötä ei voi verrata. 

t. sosiaalityöntekijä YTM, joka hakee tässä yhteishaussa muualle 

Tämä. Niistä kokemusasiantuntijoista tulee huonoja sossuja, kun omat kokemukset sotkeutuvat asiakkaiden kokemuksiin. Ei nähdä asiakasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään alalle taitaa hakea vääränlaisia ihmisiä. Koska opiskelemaan pääsy on vaikeaa, tarvitaan kuitenkin hyviä arvosanoja ja opiskelutaitoja. Tällä alalla tarvittaisiin kuitenkin myös riittävää kokemusasiantuntijuutta, jota tällaisilta opiskelemaan päässeiltä yllättävän harvoin tuntuu löytyvän. Tämä aiheuttaa sitten selkeää vääristymää ja ne oikeat ”kokemusasiantuntijat” eivät näihin töihin päädy. Lähihoitajina näitä sitten taas tuntuu olevan todella paljon.

Sosiaalityöntekijät tekevät vaativaa asiantuntijatyötä, johon kuuluu hyvin olennaisena osana mm. moniammatillisissa verkostoissa toimiminen, eri oikeuslähteiden soveltaminen ja asiakirjojen tuottaminen. Sosiaalityöntekijä on - tai ainakin sosiaalityöntekijän pitäisi olla - akateeminen asiantuntija, joka pystyy työskentelemään näyttöön perustuvalla tavalla ja tuottamaan sitä tietoa ja näyttöä itsekin. Sosiaalityöhön ei todellakaan kaivata sellaisia kokemusasiantuntijoita, joiden vuoksi sisäänpääsykriteereitä pitäisi jotenkin alentaa tai sopeuttaa siihen, että edellytettäisiinkin rankkaa elämää, eikä esim. luku- ja kirjoitustaitoa, luetun ymmärtämistä ja tieteellisen tekstin käsittelyn taitoa. 

Ja siis sosiaalityötä ei ole vaikea päästä opiskelemaan. Hakijoita on suhteellisen paljon ja sisäänpääsyprosentti näyttää siksi pieneltä, kyllä. Mutta hakijoissa on aina paljon juuri niitä kokemusasiantuntijoita, kehnoilla arvosanoilla valmistuneita sosionomeja ja kotiäitejä, jotka etsivät varmasti työllistävää alaa, joten mihinkään oikeasti vaikeapääsyisiin yliopistoaloihin sosiaalityötä ei voi verrata. 

t. sosiaalityöntekijä YTM, joka hakee tässä yhteishaussa muualle 

Tämä. Niistä kokemusasiantuntijoista tulee huonoja sossuja, kun omat kokemukset sotkeutuvat asiakkaiden kokemuksiin. Ei nähdä asiakasta.

Kyllä. Minusta on tosi outoa, että tuota kokemusasiantuntijuutta huudetaan juuri sosiaalityöntekijöiden kohdalla, mutta kukaan ei vaadi, että lääkärin pitäisi itsekin olla kokenut syöpä/psykoosi/HIV/keuhkoembolia voidakseen sitä hoitaa, tai että opettajien pitäisi olla itsekin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsiviä. 

Kokemusasiantuntijuus on varmasti paikallaan silloin, kun puhutaan jostain Kontulan kylätalon kela-neuvojista, mutta sosiaalityöntekijän työ on sosiaalihuollon vaativinta erityisasiantuntijatyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään alalle taitaa hakea vääränlaisia ihmisiä. Koska opiskelemaan pääsy on vaikeaa, tarvitaan kuitenkin hyviä arvosanoja ja opiskelutaitoja. Tällä alalla tarvittaisiin kuitenkin myös riittävää kokemusasiantuntijuutta, jota tällaisilta opiskelemaan päässeiltä yllättävän harvoin tuntuu löytyvän. Tämä aiheuttaa sitten selkeää vääristymää ja ne oikeat ”kokemusasiantuntijat” eivät näihin töihin päädy. Lähihoitajina näitä sitten taas tuntuu olevan todella paljon.

Sosiaalityöntekijät tekevät vaativaa asiantuntijatyötä, johon kuuluu hyvin olennaisena osana mm. moniammatillisissa verkostoissa toimiminen, eri oikeuslähteiden soveltaminen ja asiakirjojen tuottaminen. Sosiaalityöntekijä on - tai ainakin sosiaalityöntekijän pitäisi olla - akateeminen asiantuntija, joka pystyy työskentelemään näyttöön perustuvalla tavalla ja tuottamaan sitä tietoa ja näyttöä itsekin. Sosiaalityöhön ei todellakaan kaivata sellaisia kokemusasiantuntijoita, joiden vuoksi sisäänpääsykriteereitä pitäisi jotenkin alentaa tai sopeuttaa siihen, että edellytettäisiinkin rankkaa elämää, eikä esim. luku- ja kirjoitustaitoa, luetun ymmärtämistä ja tieteellisen tekstin käsittelyn taitoa. 

Ja siis sosiaalityötä ei ole vaikea päästä opiskelemaan. Hakijoita on suhteellisen paljon ja sisäänpääsyprosentti näyttää siksi pieneltä, kyllä. Mutta hakijoissa on aina paljon juuri niitä kokemusasiantuntijoita, kehnoilla arvosanoilla valmistuneita sosionomeja ja kotiäitejä, jotka etsivät varmasti työllistävää alaa, joten mihinkään oikeasti vaikeapääsyisiin yliopistoaloihin sosiaalityötä ei voi verrata. 

t. sosiaalityöntekijä YTM, joka hakee tässä yhteishaussa muualle 

Tämä. Niistä kokemusasiantuntijoista tulee huonoja sossuja, kun omat kokemukset sotkeutuvat asiakkaiden kokemuksiin. Ei nähdä asiakasta.

Kyllä. Minusta on tosi outoa, että tuota kokemusasiantuntijuutta huudetaan juuri sosiaalityöntekijöiden kohdalla, mutta kukaan ei vaadi, että lääkärin pitäisi itsekin olla kokenut syöpä/psykoosi/HIV/keuhkoembolia voidakseen sitä hoitaa, tai että opettajien pitäisi olla itsekin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsiviä. 

Kokemusasiantuntijuus on varmasti paikallaan silloin, kun puhutaan jostain Kontulan kylätalon kela-neuvojista, mutta sosiaalityöntekijän työ on sosiaalihuollon vaativinta erityisasiantuntijatyötä. 

Koska byrokratia hallitsee ja sellainen sosiaalityöntekijä, joka ei ole kokemusasiantuntija menee helposti byrokratian puolelle ja vieraantuu asiakkaan todellisuudesta, ei tarjoa käytännön apua, eikä ymmärrä asiakkaan kokemaa tarvitaan sitä kokemusasiantuntijuuttakin. Kyllähän sen ymmärtää, että sosiaalityöntekijä on sen byrokratian puolella. Jos siis haluaa sote-alan hallintohommiin ei sosiaalityöntekijän työ ole ehkä oikea työ. Ja, kyllä ne sosiaalityöntekijät yllättävän huonoja koulutuksestaankin huolimatta ovat. Ei se akateemisuus sinällään sovi tällaiseen työhön, jonka nimenomaan pitäisi olla käytännön työtä. Jos ei ole käytännön tietoja ja taitoja asiakkaan todellisuudesta byrokratia ottaa entistä enemmän vallan.

Luulisi nyt sosiaalityöntekijän ymmärtävän, miksi kovia kokenut ja ilman apua jäänyt asiakas kaipaa nimellisen pätevyyden lisäksi sosiaalityöntekijältä myös käytännön taitoja ja juurikin sitä kokemusasiantuntijuutta byrokraattisen otteen sijaan. Tätä käytännön puolta ja kokemusasiantuntijuuden edes keinotekoista luomista pitäisi tuoda opinnoissa paremmin esille. Onhan tässä keskustelussakin joku sosiaalityöntekijä valittanut, kuinka raaka ja itsellensä vieras todellisuus alalla käytännössä odottikaan kun omaa kokemuspintaa näistä asioista ei ollutkaan, vaikka teoreettista ja akateemista tietoa aiheesta sitten senkin edestä.

Mistä te hakijat tiedätte, että juuri sosiaalityö on teille oikea ala? Vaikuttaako negatiiviset mielipiteet sosiaalityöstä teidän hakuprosessiin?

Vierailija kirjoitti:

Mistä te hakijat tiedätte, että juuri sosiaalityö on teille oikea ala? Vaikuttaako negatiiviset mielipiteet sosiaalityöstä teidän hakuprosessiin?

Ei ole vaikuttanut. Sosiaalityön kenttä on laajempi kuin lastensuojelu, itsellä ainakin tähtäin ihan muualla ja töitä on hyvin tarjolla miltei kaikilla sektoreilla.