ystäväni ei soita, ei lähetä viestiä koskaan

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 15:48"]

Suomessa on tasan kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka ovat tottuneet pitämään muihin yhteyttä, sekä niihin jotka eivät itse vaivaudu näkemään mitään vaivaa ystävyyden suhteen. Valitettavasti tämä ensimmäinen tyyppi on harvinainen, joten he eivät hirveän usein kohtaa. Ja kun kohtaavat, siitä tulee yleensä toimiva ystävyyssuhde. Kun ykkös- ja kakkostyyppi kohtaavat, siitä tulee juurikin tällainen yksipuolinen kaverisuhde, mikä on Suomessa se yleisin. Kakkostyypin ihmiset luulevat että ansaitsevat ystävyyden, vaikkeivat tee mitään sen suhteen. He ovat keränneet ympärilleen ykköstyypin ihmisiä ja jos joku ei enää soita, joku muu niin tekee. Ja kun kaksi kakkostyypin ihmistä tapaa, siitä ei synny mitään suhdetta.

Ja sitten Suomessa valitetaan yksinäisyyttä. Ja ei, introverttiluonne ei ole mikään tekosyy siihen ettei panosta osaltaan ihmissuhteeseen.

[/quote]

tämä on niin totta. Ensimmäisen tyypin ihmisenä on kyllä harvassa ne ystävät kehen jaksaa aina pitää yhteyttä jos se ei ole ollenkaan vaan vastavuoroista. Kyllä sitte ne ystävyydet joissa ollaan tasavertaisia niin ajaa niiden edelle. Sellaisia ihmisiä on helpompi ja mukavampi nähdä kun ei kannattele ystävyyden taakka vain omilla harteilla. Että kyllä suurinosa ihmisistä saa mennä vain ja tasan itseensä kun mietitään miksi ei ystävyyssuhteet pysy yllä. 

En ymmärrä miksi ystävyys pitäisi olla suorittamista. Itse näin lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen rakkaan ystäväni, varmaan 5 kertaa jotain viestitelty tuona aikana. Ei se meidän ystävyys mihinkään ole kadonnut. Meille ystävyys on läsnäoloa, läheisyyttä. Ei sanoja ja suorittamista. Minä ja ystäväni voimme istua koko päivän rannalla sanomatta sanaakaan, puhtaasti nauttien toistemme läsnäolosta.

Miksi ystävyyttä pitäisi suorittaa? Miksi sitä pitäisi pitää yllä? Miksi ette osaa nauttia toisen seurasta silloin kun hän on läsnä? Miksi te vaaditte suorittamista ystävyydeltä? Minulle ystävyys on olemassa tai sitä ei ole ja se ystävyys joka on, pysyy ilman että siitä ottaa taakkaa itselleen.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 15:42"]

Joo, itse laitoin ystävälle viestin viikko sitten ja whatsapissa näkyy, että on nähnyt, mutta ei viitsi ilmeisesti vastata :/

[/quote]

Kysyitkö sitten jotain?

Esimerkiksi minä saan puhelimesta niin tarpeekseni arkena, etten tartu siihen vapaa-aikana muuten kuin jos on asiaa.  Ja minua ärsyttää ihan valtavasti sellaiset tyypit, jotka ihan yksinkertaisestakin asiasta kehittävät hirveän tekstiviesti/whatsupp/puhelumylläkän. 

Kerran laitoin eräälle ystävälleni viestin, jotta haluaisiko tämä lähteä kanssani kaupungille. Ei kuulunut mitään koko päivänä, eikä seuraavana eikä sitä seuraavana. Sitten sain kuulla paskimman selityksen ikinä; "unohdin vastata"
Jos ei kiinnosta niin voi sanoa suoraan :D

Itse olen osin introvertti, vaikka minusta saattaa saada extrovertin vaikutelman.

Olen itse tuollainen, että saattaa mennä aikaa etten ole yhteydessä. Jos ne ketkä koen ystävikseni saisivat viestin joka kerta kun ovat ajatuksissani, voisi olla että niitä tulisi liikaa. Koitan kunnioittaa toisen ihmisen kiireistä elämää enkä ole yhteydessä tiivisti. Kerron aina olevani iloinen kun toinen ottaa yhteyttä.

Sairastin myös masennuksen, jonka takia en ollut yhteydessä ja unohdin olla yhteydessä, vaikka sanoin olevani. Nyt ystävistäni hävisi osa. Harmittaa. Hävettää myös ottaa yhtäkkiä yhteyttä tauon jälkeen, kun en tiedä miten toinen reagoi. Joku on jo reagoinut tylysti.

Osa onnekseni pitää minua hyvänä ystävänä edelleen vaikka yhteydenpidossa oli taukoa. Kutsuivat jopa häihin, ristiäisiin ja polttareihin. Osa on unohtanut minutt tyystin. Enkä kehtaa häiritä varsinkaan silloin kun tiedän jonkun ison elämänmuutoksen olevan tulossa...

Älkää ihmiset jättäkö ystäviänne, jotka eivät ole koskaan kohdelleet teitä muuten kaltoin kuin ehkä niin etteivät ole olleet yhteydessä. Osa ihmisistä tarvitsee  rohkaisua ihmissuhteissaan ja alkaa olla yhteydessä, kun huomaa teidän olevan tosissaan ystävyydessä. Toisille ystävyyden on kertakäyttöisiä, kun taas toiset haluavat luoda elinikäisiä joustavia helppoja ystävyyksiä, joissa kutsutaan juliin, vaikka ei olla nähtykään pariin vuoteen...

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 15:35"]

vastaa kyllä minun viesteihin että "kiva kuulla sinusta jne.." , Nyt kokeeksi npari kuukautta ilman mitään viestittelyjä. Tietysti meillä on oma elämä kummallakin, mutta on vähän kummallista.

Jos minä en mitään viestittelisi, niin varmasti tämä ystävyys loppuisi tähän.

ap

[/quote]

Voisitko sanoa hänelle nätisti vaikka, että arvostaisit jos hänkin ottaisi joskus yhteyttä ja että ystävyys tuntuisi molemminpuoleiselta silloin. Minä ainakin arvostaisin, jos ystäväni sanoisi minulle suoraan mistä on kyse.

Olen se joka sanon aina kuinka kiva on kuulla jostakin, mutta olen huono pitämään yhteyttä silloin kun minulla on huolia. Minulla on ollut paljon huolia viime vuosina, enkä halua kuormittaa niillä ystäviäni. Moni ei tiedä niistä.

Haluaisin olla parempi ystävä. Otan mielelläni kritiikkiä vastaan ja parannan käytöstäni. Muuten olen ollutkin hyvä ystävä, mutta yhteydenpidossa olen surujeni takia ollut huono. Ystävien yhteydenotot ovat olleet aina tärkeitä ja toivon voivani olla parempi ystävä jatkossa.

Autetaan toisiamme ystäyydessä puhumalla ja kertomalla tuntemuksistamme, joohan?

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:44"]

Kerran laitoin eräälle ystävälleni viestin, jotta haluaisiko tämä lähteä kanssani kaupungille. Ei kuulunut mitään koko päivänä, eikä seuraavana eikä sitä seuraavana. Sitten sain kuulla paskimman selityksen ikinä; "unohdin vastata" Jos ei kiinnosta niin voi sanoa suoraan :D

[/quote]

Olen tehnyt noin ollessani hyvin masentunut...

Sitä iloitsee viestistä, mutta viesti unohtuu jonnekin murheiden alle...

Varsinkin introverttiluonteiden on usein vaikea muistaa / huomata pitää yllä viestittelyä silloinkaan, kun oikeasti nauttii toisen seurasta. 

Olen tehnyt samanlaisia testejä kun ei ole jaksanut itse olla aina se joka ottaa yhteyttä. Ne "ystävyydet" on entisiä ystävyyksiä. Ei ystävyyden ylläpitäminen ole vain toisen harteilla, ihan niinkuin ei parisuhteessaan suhteen hoito ole vain toisen tehtävä. 

joo minusta hän on ulospäinsuuntautunut. mutta kokee ilmeisesti vaivalloiseksi yhteydenpidon.

ap

Joo, itse laitoin ystävälle viestin viikko sitten ja whatsapissa näkyy, että on nähnyt, mutta ei viitsi ilmeisesti vastata :/

Olen juuri tuollainen "hiljainen" ystävä. Ja kyse on yksinkertaisesti siitä, että tiedän ystävilläni olevan kiireinen elämänvaihe joten en halua häiritä heitä turhilla soitoilla tai tekstareilla. En soita vain lätistäkseni säästä ja työkavereista, soitan kun tarvitsen apua tai tiedän ystäväni sitä tarvitsevan. Anteeksi, ei ole tarkoitus olla tyly, arvostan vain omaa aikaasi ja mielelläni tulen käymään kunhan vain tiedän sen sinulle sopivan. Olen myös välillä melko epävarma siitä, haluatko olla kanssani tekemisissä. Itse nautin seurastasi ja viettäisin enemmän aikaa, mutten kehtaa kuluttaa arvokasta aikaasi.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 15:42"]

joo minusta hän on ulospäinsuuntautunut. mutta kokee ilmeisesti vaivalloiseksi yhteydenpidon.

ap

[/quote]

Mulla on samanlainen kaveri. itse olen sosiaalisesti aktiivinen, hän on kyllä iloinen ja puhelias mutta ei yhtään tälläinen kuin minä. Hän myöntää olevansa erakkoluonne jollain tapaa ... No mulle hän on kyllä niin rakas vaikka joskus pännii

Suomessa on tasan kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka ovat tottuneet pitämään muihin yhteyttä, sekä niihin jotka eivät itse vaivaudu näkemään mitään vaivaa ystävyyden suhteen. Valitettavasti tämä ensimmäinen tyyppi on harvinainen, joten he eivät hirveän usein kohtaa. Ja kun kohtaavat, siitä tulee yleensä toimiva ystävyyssuhde. Kun ykkös- ja kakkostyyppi kohtaavat, siitä tulee juurikin tällainen yksipuolinen kaverisuhde, mikä on Suomessa se yleisin. Kakkostyypin ihmiset luulevat että ansaitsevat ystävyyden, vaikkeivat tee mitään sen suhteen. He ovat keränneet ympärilleen ykköstyypin ihmisiä ja jos joku ei enää soita, joku muu niin tekee. Ja kun kaksi kakkostyypin ihmistä tapaa, siitä ei synny mitään suhdetta.

Ja sitten Suomessa valitetaan yksinäisyyttä. Ja ei, introverttiluonne ei ole mikään tekosyy siihen ettei panosta osaltaan ihmissuhteeseen.

Kannattaa varmaan puhua suoraan sille kaverille. Entinen kaveri vissiin kokeili samaa vihjailutyyliä, en ymmärtänyt vaan oletin hänen olevan vain kiireinen kun vähensi yhteydenpitoa (eikä hän juuri koskaan kerennyt edes kahville jos yritin joskus kysyä). Heittäytyi marttyyriksi ja kiukutteli menemään, lopulta laittoi välit poikki kun en ajattelut vain hänen napaansa. 

Että kannattaa keskustella asiallisesti ja suoraan, vihjailu ei auta, varsinkaan jos toinen ei ajattele samalla tavalla. Ihmettelen miksi isot ihmiset eivät osaa puhua asioista