Moni ihminen alkaa helposti tosi tuttavalliseksi kanssani

Minä olen samanlainen, helposti lähestyttävä ja nähtävästi luotettavan oloinen. Ei haittaa yhtään, saan mielettömän hyviä keskusteluita aikaiseksi parissa minuutissa.

Minulla sama juttu ja sinänsä kohdallani ihmetyttää vielä sekin, että olen erakko luonne ja viihdyn itsekseni, mutta silti ihmiset ottavat kontaktia juuri minuun. Olen nauranutkin että onkohan tässä sama ilmiö kuin kissojen kanssa vaikka pelkään niitä ja olen niille allerginen niin silti änkeävät kylkeen kiinni :-)

Koska kävit viimeksi ulkona?

Joo, ja siis itsekin olen introvertti, enkä edes mitenkään tyrkytä itseäni, ja siltä tätä aina välillä kivasti tapahtuu. Sehän on kuin onkin vaan ihanaa. Tuntuu silloin kuin koko maailma olisi yhtä, siis sen hetken. Että niin moni voisi olla ihan potentiaalinen ystävä, vaikka ventovieras kuitenkin onkin ja jaetaankin just vain se tietty hetki, mennen kuitenkin selvästi syvemmälle kuin olisi tarpeen tilanteen huomioon ottaen. :) ap

Tuttua! Joskus se on ihanaa ja piirteen vuoksi mulla on upeita, syvällisiä ystävyyssuhteita.

Toisinaan mua on erehdytty pitämään kakkakippona ja olen kuullut pari kertaa jotain tämän suuntaista "sulle on mukava kertoa näitä asioita kun olet täysin ulkopuolinen ( tilanteesta/ ko. ihmisistä)". Se ei taas tunnu mukavalta, sillä tuossa mallissa hyvät, omat ystävät "säästetään" henkilön tuskilta ja ongelmilta ja väliaikaterapeutiksi joutuu se kiltti tuttava - minä.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 15:50"]

Tuttua! Joskus se on ihanaa ja piirteen vuoksi mulla on upeita, syvällisiä ystävyyssuhteita. Toisinaan mua on erehdytty pitämään kakkakippona ja olen kuullut pari kertaa jotain tämän suuntaista "sulle on mukava kertoa näitä asioita kun olet täysin ulkopuolinen ( tilanteesta/ ko. ihmisistä)". Se ei taas tunnu mukavalta, sillä tuossa mallissa hyvät, omat ystävät "säästetään" henkilön tuskilta ja ongelmilta ja väliaikaterapeutiksi joutuu se kiltti tuttava - minä.

[/quote]

Joo, tämäkin on tuttua, olen itsekin ollut jo eräässäkin työpaikassa esim. se epävirallinen terapeutti, mikä on lopulta raskasta enkä halua sitä, ja se ajaa tilanteisiin joissa rajat pitää esittää lopulta ärhäkästikin sellaisille, joilta niitä ei niin tehokkaasti omasta takaa löydy. Itse en helposti etene aivan ystävyyksiin saakka, sellaisen muodostuminen vaatii minulla aikaa, mutta se ei tosiaan estä sitä ettenkö tuntisi hyvin nopeasti jotain ihmistä jossain "minun ihmiseksi", jolloin on hetkisen aikaa kivuliasta elää sen tiedon kanssa, ettemme enää näe. Olen jopa lentokoneessakin kiintynyt mukavaan kanssamatkustajaan, puhumattakaan muista matkoihin liittyvistä tilanteista. Iso maailma, paljon ihania ja lopultakin aika suloisia ihmisiä. ap

Mulla on tällainen ystävä. Jostain ihmeen syystä hänellä on syvä ja lämmin suhde esim autokoulun opettajan ja neuvolan terkkarin kanssa. On kyllä todella lämmin, ihana ja empaattinen ihminen mutta silti ihmettelen mitä niissä tilanteissa oikein tapahtuu

Uusiin ihmisiin tutustuminen on katkeran suloista, kun tietää ettei heitä voi "pitää" rajallista hetkeä kauempaa. Minulla on sama kuin AP:lla, tutustun nopeasti uusiin ihmisiin, ja joidenkin kanssa huomaa selvää sielujen sympatiaa jo hetken tuntemisen jälkeen. Kun "eronhetki" koittaa olo on haikea...