Mistä löytää elämänilo kun tämä kaikki tuntuu niin merkityksettömältä?

Mitä jos sulkisit tietokoneen ja aluksi kävisit päivittäin vähintään 30 minuutin kävelylenkillä?

Joku pieni harrastus tai puuhastelu johon voit upota täysin. Wikipedia-artikkelit, photoshop, pääsiäismunien maalaus, postikorttien keräily... Ihan mikä vain etäisesti huvittaa sua ja saa ajatukset muualle.

Sama on ongelma. Tulevaisuus näyttää tosi tylsälle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sulkisit tietokoneen ja aluksi kävisit päivittäin vähintään 30 minuutin kävelylenkillä?

Olisiko sinulla neuvoa myös minulle?  Kävelen joka päivä kaksi tuntia.

Kohta tulee kesä ja on taas valoisaa ja lämmintä! Luonto herää eloon.

Vierailija kirjoitti:

Kohta tulee kesä ja on taas valoisaa ja lämmintä! Luonto herää eloon.

Hyi , lämmintä. Inhottavat ilakoivat ihmiset täyttävät rantabulevardit teennäisellä hyrinällään.

Mielialalääkitys.

Kannattaa miettiä miten elämä oikeasti on. Herääkö päivään terveenä, on asunto missä voi asua, on ruokaa

on vaatteet. Ne pienetkin elämän ilot on tärkeitä, eikä pidä huolta kantaa jos joskus kaikki masentaa, silloin on annettava masennuksen tulla, se menee kyllä ohitse.  Itsestään  on huolta pidettävä, se on perusta elämälle.

Joskus voi kokeilla katseen kääntämistä itsestä ja omasta tylsyydestä muihin. Kun olet ihmisten ilmoilla tarkkaile kiinnostuneesti muita ihmisiä. Voi vaikka miettiä mitähän tuokin bussipysäkillä autoa odottava iäkäs ihminen on elämänsä aikana kokenut tai tuo kaupan myyjä on aina iloinen, mistäköhän hän saa virtaa tai miksiköhän tuo koiranulkoiluttaja on valinnut juuri tuon koirarodun...näitä on vaikka mitä. Katsele, tarkkaile, ihaile, samaistu tai ihmettele. Meillä kaikilla on taakkamme, ilomme, hyvät ja huonot hetkemme. Itseensä käpertyminen unohtuu kun suuntaa katseensa ja ajatuksensa muihin.

Klisee, mutta tavallisista asioista! Minua auttoi kun aloin kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa. Kirjoitan joka aamu kalenteriini kaksi asiaa joista olen kiitollinen. Ja se toimii. Asiat voivat olla isompia, kuten läheiset, terveys jne tai pieniä iloja kuten aamukahvi, aurinkoinen sää, kivat vaatteet (jotka jo omistat). Ihmismieli on sellainen että alkaa kiinnittää näihin asioihin huomiota ja niitä tulee aina lisää. Ja kiitollisuus lisää onnellisuutta.

Hyvä elämänohje on myös ”There are only two ways to live your life. One is as though nothing is a miracle. The other is as though everything is a miracle.” Olen itse käynyt samoja pohdintoja läpi kuin sinä ja todennut, että tosiaan, loppupeleissä kaikki on aika merkityksetöntä isossa kuvassa. Mutta oikeastaan sen hyväksyminen ja tuon edellisen elämänohjeen omaksuminen on tehnyt minusta melko onnellisen. Saatan kävelyllä käydessä pysähtyä katsomaan juuri puhkeavaa kukkaa ja miettiä kuinka suuri ihme se on. Ja kuinka ihmeellistä se on, että herään joka aamu. Vielä tulee se aamu jolloin en herää. Okei, nyt lopetan. Kuulostan juuri siltä minkälaisia juttuja entinen ”millään ei ole merkitystä”-itseni inhosi.

Toivottavasti löydät elämääsi iloa!

Muiden auttaminen ja onnelliseksi tekeminen tekee minusta iloisemman. Esimerkiksi kiusaamiseen puuttuminen netissä, kodittomien eläinten auttaminen rahallisesti tai masentuneiden ihmisten muistuttaminen siitä, että ovat arvokkaita ja ihania.

En tiedä miksi tuo tekee onnellisemmaksi, ehkä sitten tuntee että elämässä on jotain tarkoitusta? Ja itsensä auttaminen auttaa myös muita :)

yy lös

Vierailija kirjoitti:

Muiden auttaminen ja onnelliseksi tekeminen tekee minusta iloisemman. Esimerkiksi kiusaamiseen puuttuminen netissä, kodittomien eläinten auttaminen rahallisesti tai masentuneiden ihmisten muistuttaminen siitä, että ovat arvokkaita ja ihania.

En tiedä miksi tuo tekee onnellisemmaksi, ehkä sitten tuntee että elämässä on jotain tarkoitusta? Ja itsensä auttaminen auttaa myös muita :)

Hyvin sanottu! Minun piti tosin tehdä ensin töitä itseni kanssa ennen kuin olin valmis auttamaan muita. Miten muuten konkreettisesti teet tuota?

Mieti mikä on tärkeää elämässä ja että millä tavoin voisit sitä toteuttaa elämässäsi. Ala sitten tehdä niitä pieniä tekoja sen hyväksi. Tuo muiden auttaminen on hyvä esimerkki.

Toisaalta sekin on normaalia, että välillä kaikki tuntuu tympeältä ja mikään ei kiinnosta. Se menee itsestään ohi.

Matkusta johonkin helvetin kurjaan paikkaan.

Saat perspektiiviä elämään muistelemalla tuota matkaa ja saattaahan siinä käydä niinkin, että innostut auttamaan vähäosaisia jollain tavalla.

Opettele uusi kieli tai joku vaikea taito.

Tee jotain vaarallista tai impulsiivista. Ravistele tylsyyden viitan koiperhoset liikkeelle tekemällä jotain aivan typerää ja naura päälle.

Naura muutenkin kaikelle. Eikö se kuitenkin ole aika huvittavaa, että sulla on tämä yksi elämä ja ongelmanasi tylsyys? Sitähän se merkityksettömyyden tunne pohjimmiltaan pitkälti on. Tylsistymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muiden auttaminen ja onnelliseksi tekeminen tekee minusta iloisemman. Esimerkiksi kiusaamiseen puuttuminen netissä, kodittomien eläinten auttaminen rahallisesti tai masentuneiden ihmisten muistuttaminen siitä, että ovat arvokkaita ja ihania.

En tiedä miksi tuo tekee onnellisemmaksi, ehkä sitten tuntee että elämässä on jotain tarkoitusta? Ja itsensä auttaminen auttaa myös muita :)

Hyvin sanottu! Minun piti tosin tehdä ensin töitä itseni kanssa ennen kuin olin valmis auttamaan muita. Miten muuten konkreettisesti teet tuota?

Esimerkiksi täälä foorumilla kehun ja autan parhaani mukaan, jos joku on allapäin :) Ja muuallakin netissä puutun, jos vaikka julkkiksia haukutaan syyttä. Facebookissa saatan tykkäillä kommenteista, joilla ei ole yhtään tykkäystä :D Ja jos ihmiset kysyvät täällä vauva-palstassa jotain mihin minulla on vastaus niin jaan tietoni :)

Auttaa voi myös tällä sivustolla kysymyksiin vastailemalla, lahjoittavat aina vähän riisiä oikeasta vastauksesta: https://freerice.com/categories/english-vocabulary

Olen lahjoittanut mm. Hard Luck Paws:ille, joka auttaa kodittomia koiria Kreikassa :) https://www.facebook.com/HardLuckPawsGreeceKreikka

Piristeistä

Tämä on monen länsimaisen ihmisen tärkeimpiä kysymyksiä nykyään. On työpaikka / rahaa, on asunto, on auto, on mökki, on parisuhde, on lapsia... ja koko ajan tuntuu että ei ole onnellinen tai että mitä tämän kaiken lisäksi tai jälkeen.

Sitten kun jotkut huomaavat, että työ tai raha ei tuonutkaan sitä onnea, niin aukeaa korkki tai jotkut alkaa vetämään muuta kamaa, että olis jotain kiksejä.

Tai jos on varaa, shoppailevat turhia tavaroita, se ilahduttaa pieneksi hetkeksi.

Minäkin pohdin näitä. Olen saanut tosi paljon, ja olen siitä kiitollinen, enkä ajattele että olen jotenkin automaattisesti ansainnut hyvän parisuhteen, terveet lapset ja riittävästi varallisuutta. Silti en aina osaa olla aidosti onnellinen kaikesta, vaan mietin mitä seuraavaksi, mitä sitten kun lapset on niin isoja etten enää "elä heitä varten"... mikä olisi se asia maailmassa joka oikeasti ilahduttaisi ja toisi hyvää mieltä.

Sen olen todennut, että olemalla toisille ystävällinen, kannustava, ja auttamalla vaikka pienissäkin asioissa, niin se kyllä tuo hyvää mieltä itsellekin. Ehkä jos joskus on mahdollista elää taloudellisesti riippumatonta elämää, niin joku tuon tapainen toiminta laajemminkin voisi olla ratkaisu.

Sori, en osaa auttaa, mutta jaan ajatuksia, meitä on muitakin.

Mitä sulla on annettavana muille ja ympäristölle? Ei tarvitse itsekeskeisesti pohtia, etät mitä olisi haluamassa.