Lähes jatkuvasti huutava ja kiukkuava taapero :/

Ihan täsmälleen sama tilanne. Poika 1,5vuotta

Nyt on se kasvatuksen aika, vanhemmilta vaaditaan korkkiruuvia suurempaa kieroutta että tuollaisesta naperosta saa yhteistyökykyisen ja -haluisen, yhden tuollaisen olen kasvattanut ja hemmetin hieno ja mukava nuori nainen siitä on tullut. Uhmaikä ja murrosikä oli ihan helppoa, olimme jo oppineet mistä naruista vetää, täytyy sanoa että lapsi kasvatti enemmän vanhempiaan.

3, esimerkkejä kuulisin mielelläni, miten toimitte missäkin tilanteessa?

ap

Kärsivällisyyttä vaan. Jos oot oikeesti hukassa niin neuvolakin voi auttaa

Kyllä se söisi normiruokaa jos tarpeeksi nälkä on. Älä anna maitoa ja tarjoa ruokaa niin kauan, että syö.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 22:08"]Poika nyt 1v 10kk ja on todella temperamenttinen ja tulinen kaveri. Ei suostu mihinkään kompromisseihin vaan haluaa tehdä juuri niin kuin itse haluaa. Maitoa joisi vaikka litran päivässä, jos ei saa maitoa, niin huutaa eikä suostu syömään myöskään ruokaa sitten. Toisaalta, eipä juuri syö siltikään vaikka maitoa saisikin, ellei satu jotain oikein hyvää ruokaa olemaan... 

Ja kyllä, olen hukassa vanhemmuuteni kanssa enkä oikein tiedä mitä tehdä. Jatkuva huutokin on stressaavaa. Ja pottaharjoittelukin tässä pitäisi aloittaa. 
[/quote]

Ensinnäkin, koita ottaa rennosti, älä siis turhaan stressaa. Laita vaikka korvatulpat jos huutaa kokoajan. Muakin ennen stressasi se itku ja huuto ihan kamalasti mutta nykyään kuuntelen sitä ihan mennen tullen, 4v:n kitinää ja marinaa en taasen voi sietää. Eiköhän siihenkin totu.
Pysy lujana, pysy lujana, pysy lujana. Jos lipsut, palaa heti ruotuun äläkä jää murehtimaan "kun annoit periksi". Mutta älä anna periksi, muuten ei toimi. Mietit pottailuja myöhemmin. Meidän poika oppi päiväkuivaksi viikossa, pytyllä ruvettiin käymään n 2v 4kk iässä, sitä ennen satunnaisesti. Tämä siis toki yksilöllistä, mutta tarkoitan, ettet nyt mieti sitä jos tuntuu liian vaikealta muutenkin.
Kaipaisiko läheisyyttä? Meillä poika kiukuttelee jos ei saa tarpeeksi haleja.
Mä tekisin niitä hyviä ruokia nyt enemmän, ei pelkästään mutta vaikka sen maidosta vierottamisen ajan useammin.. Tai sitten teet mitä teet ja syö jos syö, eiköhän se nälkä pakota kuitenkin syömään.
Lopuksi vielä se perinteinen mutta niin tosi, tuo menee ohi! Ikävä kyllä tulee myöhemmin takas erilaisena, mutta en usko että tuo vaihe kestää enää kauaa! Tsemppiä

Just sanomassa samaa, älä anna maitoa, se kun on myös RUOKAA. Siis älä anna sillä täyttää vatsaansa. Kyllä se nälkä muistuu mieleen, kun oikein suolet huutavat. Nyt vaaditaan sitä pinnaa ja molempien vanhempien yhtä köyttä-vetoa. Ei, että toinen pitää kuria ja toinen antaa periksi.
Jos se muksu ei halua syödä, niin kylmästi vaan ruoka pois pöydästä ja poika myös. Vaatii luonnetta, mutta ei se poika syömättömyyteen kuole. Anna vettä janoon, maito vähemmälle. Tsemppiä. Jos nyt lepsuilette, niin tulossa ovat uhmaikä ja murrosiän haasteet..

Kyllä se syö sitten kun on nälkä. Älä rupea mitään pottailuja tähän, jos sen alkaa väärällä jalalla, ei hyvä seuraa. Osta potta nurkkiin kierittelemään ja anna muksun tutustua ja leikkiä sillä ja istua vaatteet päällä vaikka puoli vuotta ennen kuin edes ajattelet oikeasti vaipattomuutta.

Pysähdytkö koskaan leikkimään lapsen kanssa? Lapsella voi olla ikävä sinua, vaikka olisit joka minuutti samassa huoneessa. Lopeta kaikki puuhasi ja anna lapsen johdattaa sinut leikkeihin ja tuoda sinulle kirjoja yhdessä katseltavaksi ja viedä sinut kylppäriin vesiämpäriroiskutteluihin jne. Ehdit kyllä silti tehdä ruuan ja siivota ja pyykätä. Puoli tuntia yhdessä lapsen kanssa tekee ihmeitä lapsen kiukuttelulle. Ei haittaa, jos vaatteet likaantuvat tai kastuvat. Ne vaihdetaan ja pestään ja se siitä.