Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kanssa leikkiminen, jaksatko?
Kommentit (32)
Yleensä pelataan jotain tai puuhaillaan. Metsässä etsitään menninkäisiä. Joskus juodaan näkymätöntä kahvia pikkukupeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo koskaan ajatellut, että mun pitäisi leikkiä lasteni kanssa.
Vähän vaihtelee. Pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että aikuisen ei tarvi leikkiä. Voin mennä teekutsuille tai rakentaa legoilla. Mutta en päristele leikkiautolla lattialla tai ole tiikerinä eläintarhassa.
Leikin paljonkin. Minusta se oli kivaa.
Tietyn verran. Tykkään enemmän opettaa asioita kuin leikkiä. Leikki ei oikein enää luonnistu itseltä. Jotkut sellaiset leikit, joissa liikutaan ja urheillaan on ihan kivoja itsellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan lapsuudesta miten hauskaa oli kun aikuiset osallistui leikkiin. Parasta yhdessä olo aikaa. Ja muistan myös miten tylsiä vanhemmat oli kun ei ne ikinä suostuneet mihinkään leikkeihin vaikka se olisi ollut parasta mitä voi toivoa.
Jaksan nykyään. Sen jälkeen kun tein totaalilakon someselailuista ennen kuin lapset ovat nukkumassa. Illallakin vain max tunti.
Puhelin kädessä en jaksanut, lapset lähinnä ärsyttivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aina jaksaisi, mutta leikin päivittäin, samoin mies. Se on lapselle tärkeää ja saanhan itsekin samalla viettää aikaa lapseni kanssa.
En ole juurikaan lasten kanssa leikkinyt. Ei aikuisen tarvitse leikkiä. Ollaan pelailtu, laulettu, askarreltu jne. Myös ruokaa tehty yhdessä. En laske mitään noista leikiksi. Lapset leikkivät keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kts. Tamara Tuumisen haastattelu/ Mikko Kemppe.
No jos ei leikki lapsen kanssa kiinnosta (jaksa leikkiä), niin ei kannata lapsia hankkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En leiki sellaisia mielikuvitusleikkejä, mutta toki luen lapsilleni kirjoja, rakentelen legoja, pelataan pelejä, tehdään palapelejä, käydään uimahallissa, lintsillä, eläintarhassa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan luonnistunut itseltäni petshopeilla leikkiminen.
Kyllä välillä leikin, mut oonkin aina ollut lapsenmielinen.
Leikin aina silloin tällöin, nykyään eskarilaisen ja 2-vuotiaan kanssa vähän vähemmän, esikoisen ollessa 3-4-vuotias leikittiin legoilla useinkin ja joskus ulkona mielikuvitusleikkejä.
Nyt hän leikkii mieluusti yksin tai pikkuveljen kanssa. Nuoremman kanssa tulee leikittyä silloin, kun esikoinen haluaa omaa rauhaa. Yleensä rakennetaan junanrataa pienemmän kanssa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Leikin aina silloin tällöin, nykyään eskarilaisen ja 2-vuotiaan kanssa vähän vähemmän, esikoisen ollessa 3-4-vuotias leikittiin legoilla useinkin ja joskus ulkona mielikuvitusleikkejä.
Nyt hän leikkii mieluusti yksin tai pikkuveljen kanssa. Nuoremman kanssa tulee leikittyä silloin, kun esikoinen haluaa omaa rauhaa. Yleensä rakennetaan junanrataa pienemmän kanssa sitten.
Vielä lisäyksenä, erilaisia riehuntaleikkejä, painia, kutitusta, heilutusta, hyppyyttelyä ym. tehdään ihan säännöllisesti, käyvät jumppa- ja hellittelytuokioistakin samalla.
Ihan rehellisesti sanottuna poden välillä huonoa omatuntoa, kun leikin lasten kanssa niin vähän. Kyllä usein käyn heidän järjestämillä kakkukesteillä tai pelaillaan jotain/luetaan, mutta esim barbeilla tai autoilla leikkimiset tuntuu vain niin tylsältä :D ennemmin ulkoilen ja touhutaan siellä esim mäen laskua tai potkitaan palloa yms.
Älkää piikittäkö lapsia mrna injektioilla!
Vahingot voivat olla ikuiset.
Tutkikaa asioita.
Kyseessä on nuha/yskä jota on aina ollut liikkeellä.
Enpä ole koskaan kokeillut. Meillä lapsi tekee kanssani töitä eli luulee äidin leikkivän milloin salaisen aarteen metsästystä (siivous), milloin prinsessajuhlien jatkoja (tiskikoneen täyttö).