Miksi ihmiset menevät huonoihin suhteisiin? Kyllähän sen seurustellessa huomaa

Ei huomaa. Parisuhde voi olla hyvä monta vuotta ja sitten vaikka lasten syntymisen jälkeen muuttua täysin:/

Esimerkiksi lapsuudenkodissa väkivaltaa kokeneet ajautuvat muita todennäköisemmin väkivaltaisiin parisuhteisiin. Ja tämä pätee jo ihan ns. kurittamiseen, ei tarvitse olla mitään hirveää hakkaamista. Mutta siinä normalisoituu se, että saa aiheuttaa kipua ja että läheiset ihmiset voivat näin keskenään toimia. Muissakin asioissa lapsuudenkodin malli varmasti vaikuttaa.

Ei sitä välttämättä huomaa.

Ootko kuullut esimerkiksi narsisteista? Ovat erityisen taitavia antamaan itsestään täysin erilaisen kuvan, kuin mitä sitten lopulta todellisuudessa ovat...

Narsistit ja psykopaatit usein pystyvät hillitsemään itseään, kunnes ovat saaneet uhrin koukkuun. Usein kun uhri havahtuu, ystäviä ei enää ole, yhteys sukuun on katkennut, omaa rahaa ei ole, on yhteisiä lapsia, on muutettu kauas tukiverkosta tms.

Tällä hetkellä seuraan tilannetta lähellä, jossa masentunut ihminen suunnittelee yhteistä tulevaisuutta toisen masennusoireisen kanssa. Ei tule olemaan tällä tapauksella onnellista loppua, mutta ymmärrän tavallaan sen, että eivät näe tilanteen todellisuutta.

Miksi kaikki ei lue itseään kirurgeiksi? Miksi ne on köyhiä?

Kaikilla ei ole itseluottamusta olla yksin ja heivata huonoa kumppania. Enemmistö uskoo toisista hyvää, ja se rakkaus sumentaa silmiä. Sitten kun toisen luonne paljastuu, on jo ne talot ja lapset, eikä hyviä vaihtoehtoja oikein enää olekaan.

Sitten kusipäät on hyvät tunnistamaan nämä hyväuskoiset. 

Parisuhteet on tyypillisesti hyvin pitkiä. Ihminen muuttuu vuosien saatossa. Harva ihminen on 40 vuotiaana sama kuin 20 vuotiaana. Valitettavasti ihminen ei aina kehity pelkästään hyvään suuntaan. Joskus on näitä yksilöitä jotka harhautuu polulta.

Yleensä se alkaa vähitellen ja huomaamatta.

Voi verrata alkoholismiin. Ei kukaan aloita alkoholinkäyttöä silleen, että rupeaa rappioalkoholistiksi. Sehän alkaa siitä yhdestä oluesta. Vastaavanlaisella tavalla perheväkivalta voi kypsyä vuosien aikana. Ensin se on pieni tönäisy ja halventava sana. Lopulta hakataan nahkavyöllä niin, että veri roiskuu.

Riippuu vähä siitäkin, kauanko "seurustellaan" ennen "parisuhdetta". Seurustelukin yleensä mielletään parisuhteeksi. 

Huonoihin suhteisiin ajautuu usein huonoitsetuntoiset, jotka hyväksyvät itseen kohdistuvan hyväksikäytön ja väkivallan muka aiheellisena. Sellaiset, jotka eivät uskalla ottaa omaa elämäänsä omiin käsiinsä.