Lue keskustelun säännöt.
Kesä ja elämä valuu hiljaa ohitseni...
16.06.2015 |
Olen aivan turhautunut, kun kesätyöni ei ole alkanut (huono sää, turistit eivät ole saapuneet, ei siis ole töitä). Luin kevään pääsykokeisiin, sitä ennen irtisanouduin töistäni. Olin vuoden ulkomailla. Elämäni on ihan poukkoilua, enkä saa tätä järjestykseen. Ei kiinnostaa tai innosta mikään. Hain kouluun, mutta en tiedä onko minusta sittenkään opiskelemaan (pakkomielle, koska haluan parempaa "statusta" ja palkkaa). Olen kohta jo 30-vuotta. Masentaa tämä Suomenkin tilanne. Tuntuu, että kaikki menee kohta konkkaan. Nytkin roikun netissä, vaikka pitäisi vaikka lukea jotain hyödyllistä tai tehdä jotain järkevää.. Ei vain innosta mikään. Ei ole innostanut moneen vuoteen. Blaah, elämä tuntuu niin tyhjältä, tylsältä ja turhalta.
Kommentit (6)
Minusta sinun pitäisi vaan valita nyt joku suunta ja päämäärä, huolimatta siitä innostaako se kovasti vai ei, ja mennä siinä maaliin asti. Esim. jos päätät opiskella, et märehdi kiinnostaako vai ei vaan päätät vaan valmistua. ja nuo koko maan asioiden märehtimiset voi jättää vaikka poliitikoille, kun se että sinä niitä murehdit ei auta mitään ja pilaa vain oman mielialasi.
Ei minuakaan aikoinani kiinnostanut oikein mitään, mutta onneksi lopulta tajusin että sitten jos ei kiinnosta, niin valitaan esim. koulutus ja ammatti järjellä, ja valmistutaan kiinnostuksesta huolimatta. Hyvin on toiminut tämä, jo 15 vuotta hyväpalkkaisella alalla, joka ei kyllä edelleenkään itsessään kiinnosta, mutta mitä väliä, eipä myöskään stressaa, ja palkka kompensoi lievän tylsyyden vaivan erinomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 15:37"]
Minusta sinun pitäisi vaan valita nyt joku suunta ja päämäärä, huolimatta siitä innostaako se kovasti vai ei, ja mennä siinä maaliin asti. Esim. jos päätät opiskella, et märehdi kiinnostaako vai ei vaan päätät vaan valmistua. ja nuo koko maan asioiden märehtimiset voi jättää vaikka poliitikoille, kun se että sinä niitä murehdit ei auta mitään ja pilaa vain oman mielialasi.
Ei minuakaan aikoinani kiinnostanut oikein mitään, mutta onneksi lopulta tajusin että sitten jos ei kiinnosta, niin valitaan esim. koulutus ja ammatti järjellä, ja valmistutaan kiinnostuksesta huolimatta. Hyvin on toiminut tämä, jo 15 vuotta hyväpalkkaisella alalla, joka ei kyllä edelleenkään itsessään kiinnosta, mutta mitä väliä, eipä myöskään stressaa, ja palkka kompensoi lievän tylsyyden vaivan erinomaisesti.
[/quote]
Alan aina miettimään, että kuinka monta vuotta kestää, ennen kuin olen valmistunut. Ehkä 4, 5, 6... MItä jos en saa enää töitä? Olisinhan jo valmistuessani lähempänä kolmeviittä. Haluisin asua ulkomailla. Ääh, tällasta tämä elämä on.
-ap
Mulla oli kauheassa kolmenkympinkriisissä juuri ruollainen olo. Tuntui, että elämä on jossain muualla kuin minä sillä hetkellä. Luulin, että jään jostakin osattomaksi, jos en tarpeeksi pääse liehumaan ympäriinsä ja kokemaan kaikkea.
Mutta kaikki järjestyy ja seestyy, älä huoli ja murehdi turhia. :)
Toi on aika hyvä tapa selittää itselleen,miksi mitään ei saa aikaiseksi. Kun en mä tiiä, kun sit kuitenkin, ei tää varmaan kannata.. Hoidat ittes nyt vaan johonkin kouluun ja valmistut sieltä Ei se homma siitä helpota viiden vuoden kuluttuakaan. Sitten voit mennä sinne ulkomaille töihin. Etpä sä sieltäkään pahemmin mitään kunnon töitä saa jos ei ole koulutusta. Ota siitä elämästä kiinni niin se ei mee vaan ohi. Ei elämä ole siellä ulkomailla tai kolmen vuoden päästä tai jos tästä lamasta ehkä selvitään. Elämä on NYT.
Sama täällä... :/