En osaa iloita suomalaisten mitaleista olympialaisissa

Vaikka seuraan kisoja niin paljon kuin voin. Hiihtomitalit ei minua jostain syystä sytytä, vaikka lapsena ja nuorena olin aina suomalaisten puolella.

Toisaalta, tietyissä lajeissa olen suomalaisten puolella: ampumahiihdossa kannatin aina Kaisaa, ja nyt kaikkia suomalaisia ampumahiihtäjiä. Iloitsin aina Kaisan menestyksestä, ja nyt jos suomalainen ampumahiihto menestyy, niin iloitsen. Samoin iloitsisin curling-joukkueen menestyksestä, jos meillä kisoissa sellainen olisi. Iloitsisin myös vaikka alppihiihdon menestyksestä.

Ehkä suhtautumiseni hiihtomitaleihin johtuu osittain siitä, että hiihto on kansainvälisesti todella pieni laji. Ja muutama hiihtimitali olympialaisissa peittää alleen sen, että huippu-urheilumme on yleisesti ottaen huonolla tasolla. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen muutama hiihtimitali saa aikaan harhan siitä, että olisimme jonkinlainen urheilu-maa.

Toisaalta mainitsemistani lajeista curling on myös pienehkö, mutta ehkä siinä Suomen kannatus johtuisi minulla siitä, että pidän lajista paljon.

Jos katson urheilua, missä en kannata suomalaista, lyön usein pienen vedon jonkun kilpailijan puolesta ja kannatan sillä kertaa häntä. Olen melkein aina jonkun alravastaajan puolella, en oikeastaan ikinä kannata ennakkosuosikkia tai lyö vetoa ennakkosuosikin puolesta.

Siitä syystä, jos olisin norjalainen, en luultavasti osaisi varmaankaan kannattaa norjalaisia ehkä iloita heidän voitoista. Maa on maailman paras talviurheilumaa. Voitot tuntuisi liian tavanomaisilta, ja olisin varmaan norjalaisena myös alravastaajan puolella.

Kun valitsen suosikkiani johonkin kilpailuun, en tällä hetkellä valitse ainakaan norjalaista, ruotsalaista enkä venäjäläistä. Norja menestyy liikaa, samoin Ruotsi ja meidän naapuri. Venäjäläistä en kannata poliittisista syistä.

Millaisia ajatuksia nämä herättää muissa kisojen katsojissa?