Puolison adhd ahdistaa

Ei kaikki johdu adhd:sta. Mullakin on se, mutta olen ihan opiskelun, lapset ja työelämän hoitanut. Välillä sähläten ja säätäen, mutta olen kuitenkin.

Tiedän, että monet asiat vaatii multa enemmän kuin muilta, ja arjessani on koko ajan pieniä ongelmia, mutta silti yritän elää normaalisti. Esim siivoan paljonkin, vaikkakin epäjärjestelmällisesti. Ja meillä onkin aina aika siistiä. Ei se ole adhd:sta kiinni.

Toiset asiat, kuten lasten harrastusten säätäminen, ovat vaikeampia. Joistain asioista taas olen luopunut kokonaan, kuten haaveista lemmikistä tai maalla asumisesta. En pysty niin monimutkaisiin kuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Mun puolisolla on adhd eikä kyllä ole tollasia ongelmia. Me ollaan jaettu kotityöt niin, että puoliso esim. imuroi ja luuttuaa, minä siivoan keittiön tasot koska puoliso "ei huomaa" sotkuja pöydillä. Esim. tiskit tehdään puoliksi, samoin pyykit.

Sama täällä. Mieheni (jolla adhd) tekee kotihommia jopa enemmän kuin minä ja ihan itseohjautuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Minun miehelläni ei ole ADHD:ta, mutta ollaan kyllä väännetty aika paljon juurikin noista kotitöistä ja vuorokausirytmistä. En oikein ole vielä päässyt perille, mikä tuon kaiken taustalla on - laiskuus, toiminnanohjauksen ongelmat, motivaation puute vai jonkinlainen syvä väsymys arkeen. Kommunikaatio näistä asioista on hankalaa, sillä jatkuva negatiivinen palaute alkaa nakertaa itsetuntoa ja pahentaa tilannetta entisestään, kuten joku tuolla edellä osuvasti kuvasi. Toisaalta en kuitenkaan halua myöskään alistua toisen itsekkääseen käytökseen.

täytyy selvittää milloin ja miten ne kotityöt hoituu. Varmasti jokainen adhd on joskus saanut tehtyä kotityötkin, pitää sitten vain miettiä mikä kaava siinä on. Esimerkiksi minä voin siivota koko kodin klo 7-9 välillä kuntosalin tai lenkin jälkeen ja teen täydellistä jälkeä. Muina aikoina siivoaminen on lähinnä tavaran siirtelyä paikasta toiseen ja kestää pahimmillaan kaksi viikkoa, kun aloitin siivouksen kaappien järjestelemisestä tai ikkunoiden pesusta tai mattojen pesusta.... Laskujen maksu hoituu, kun hoidan ne heti kun ne saan.  jne

tietokoneella minulla on todo-lista, johon merkkaan kaikki hoitamattomat hommat ja poimin siitä listasta sitten päivittäin tietyn määrän ja hoidan ne.  Toiset tykkäävät todo-sovelluksista, joista saa pisteitä, minä en jaksa niiden kanssa leikkiä.

Älä tuhlaa elämääsi nuppivikaisen kanssa, jäämällä et voi muuta kuin hävitä. Ja kaikkein tärkein: älä missään tapauksessa lisäänny sen kanssa. Vika peritty.

Kaikki ei johdu Adhd:sta, mutta jos dg on niin kyllä se ikävä kyllä monella vaikuttaa aika laajasti elämään.

Ja vaikka joltain toiselta sujuisi arkiaskareet vaivatta,se ei tarkoita sitä,etteikö Adhd:seen kuuluisi haasteet ,toisinaan isotkin haasteet , kotiaskareissa.

Toki on hyvin mahdollista sekin,että kyse on laiskuudesta,välinpitämättömyydestä etc. Masennus voi myös olla syy aloitekyvyttömyyteen ja saamattomuuteen. Pidän kuitenkin epätodennäköisenä 1. vaihtoehtoa,jos Adhd dg on jo olemassa.

Kummasti toisilla nekin asiat alkaa kuitenkin sujumaan lääkityksellä,jos sopiva löytyy. Kun aivot ei toimi samoin kuin muilla ,ei voi edes olettaa että suoriutuisi samoin kun muut ihan vaan sillä,että yrittää enemmän ja lopettaa "laiskottelun". Adhd:ta on myös hyvin eri asteista; toisilla piirteet ei riitä välttämättä edes diagnoosiin asti ,toisilla taas kaikki testin tulokset tapissa. Ja kaikkea siltä väliltä.

Tiedän monia Adhd-naisia, joilla sujuu arki hyvin. Ovat koulutettuja ihmisiä ja normaalisti työelämässä. Yleensä oppineet kompensoimaan näissä ja siksi sujuu. Yksi syy siihen,miksi yhäkin tyttöjen tai naisten piirteitä ei havaita. Haasteet saattaakin olla sitten enemmän tunnepuolella ja näkyä vaikkapa herkkyytenä. Mutta piirteitä ei välttämättä kukaan ulkopuolinen edes näe tai osaa tunnistaa.

Tsemppiä Ap:lle , mihin ratkaisuun ikinä päädytkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, että voisiko kumppanillasi olla ehkä myös jotain muuta nepsypiirrettä, esim. autismin kirjolta ent. Aspergerin oireyhtymää? Osalla voi olla parikin nepsyominaisuutta. Vaikka voihan tuo käyttäytyminen johtua pelkästään adhd:sta.

Todella kuormittavalta kuulostaa sinulle. Jos jatkat tuossa suhteessa, niin tarvitsisit kyllä jostain lisää tukea itsellesi jaksaaksesi. Vaikuttaa siltä, että olet aika yksin tuossa suhteessa.

Hänellä on sisarus ja muuta sukua, joilla on autismin kirjon häiriötä, mutta puolisollani ei vaikuttaisi olevan tämmöistä ainakaan lääkärin testien perusteella. -ap

No hyvä juttu, että on kartoitettu.

Mitä ihmettä? Minun puolisolla on adhd ja tekee kotityöt normaalisti, toki mieluummin lumitöitä ja vastaavia, kun taas joku tavaroiden järjestely jää minulle. Ihan normaaliin elämään ja keskusteluun pystyy. Joskus vaan keskittyminen on hankalaa, ei adhd tee ihmisestä kuspäätä.

Miten perhe-elämänne sujuu? -ap[/quote]

Sanoisin,että on aika ennen diagnoosia ja lääkitystä ja sen jälkeen. Ne tuntuvat olevan ihan eri maata keskenään. Hyvä niin.

Kantavin voima ollut rakkaus molemminpuolin. Toinen syy,miksi en lyönyt hanskoja naulaan ,vaikka välillä haastavimpia hetkinä kyllä teki mieli, on puolisoni persoona.

Arki ollut äärimmäisen raskasta ennen dg:ta. Vaatinut paljon ymmärrystä ja pitkää pinnaa. Monet jutut kuitenkin mun mittapuussa pieniä. Uskottomuusasioiden tai riippuvuuksien kanssa ei ole tarvinnut painia.

Useasti olen hermoni menettänyt,etenkin kun hella jäänyt päälle,ulko- ovi auki tai lapsi unohtunut päiväkotiin(toki haki tällöinkin ajallaan,kun muistutin). Onnettomuusalttius ollut myös läsnä. Usein oli olo,että olen dementikon omaishoitaja. Mutta itse kärsi myös paljon.

Puolisona minulle paras mahdollinen ollut aina. Vastaavaa persoonaa en ole ikinä kohdannut. Keskusteleva ja älykäs. Vanhempana myös äärimmäisen lämminsydäminen, jaksaa ulkoilla , hassutella,halailla ja olla lapsen kanssa.

Meni kauan ymmärtää, mistä on kyse ja että todellakin mikään ei tahallista. Katteettomat lupaukset tuttuja; impulsiivisesti kun lupaa sen enempiä miettimättä ja sitten unohtaa asian ja muistaa vasta,kun vastapuoli hermostuu, kun lupausta ei lunastetakkaan. Aie kuitenkin aina hyvä.

Mitään pahempaa ei onneksi tapahtunut koskaan. Vaikka melkoista kohellusta se arki ollut. Mutta kuten sanottu,elämä muuttui isosti,kun asialle saatiin nimi ja lääkitys.

Haasteitahan voi olla vaikka mitä ilman Adhd:takin. Pitkiä parisuhteita kokenut aiemmin ihan ilman Adhd:ta ja on ollut haasteita, joista ei tässä ihmissuhteessa ole tarvinnut murehtia. Niitä haasteita pidän kyllä pahempina kuin tätä.

Tietoa löytyy aiheesta netistä esim. Adhd-liiton sivut,oma väylä-kuntoutus. Youtubesta esim. Mun Adhd- Videosarja. Facebookista löytyy vertaisryhmiä. Ja Coby Watts tekee informatiivisia videoita aiheesta Youtubeen ja Tiktokkiin. Ne sopivat lyhyitä,jos ei jaksa pitkiin keskittyä :D

Kirjoja löytyy jos jonkinmoista. Itse en ole löytänyt yhtäkään niin hyvää,mitä suosittelisin. Kannattaa selvittää myös se,onko paikkakunnallanne vertaisryhmiä puolisoille. Keskusteluapua ulkopuolisen kanssa suositan myös,jotta on joku paikka,missä purkaa tuntojaan ammattilaiselle.

adhd yhdistetään jatkuvaan häviämiseen  puhumiseenkin, agressioon. entäpä jos näitä onkin vähempi mutta vaihtelevuus kuormituksen mukaan on se 1. eli totaalinen poisssolovuus ja hoksaamattomuus toisesta esim.