Lue keskustelun säännöt.
Puolison adhd ahdistaa
05.02.2022 |
Hänellä jää lähtökohtaisesti jokainen kotityö tekemättä, vaikka olisimme sopineet mitä tahansa vuoroja tai muita järjestelyjä.
Puolison työpöytä on jatkuvasti täynnä astioita ja roskia.
Hän ei pidä yhtäkään lupausta, jonka on minulle tehnyt. Sitten kun turhaudun ja suutun, hän masentuu ja alkaa piehtaroimaan itsesäälissä.
Hän ei maksa laskuja.
Hänellä on lyhyt pinna.
Hän ei kuuntele minua lainkaan.
Valvoo öisin ja ei herää aamulla.
Vain tietokone, pelit kiinnostaa sekä tupakointi.
Ymmärrän, ettei tuo käytös ole tahallista eikä sitä pidä mahdollistaa, mutta jos en itse siivoa molempien jälkiä jne, kämppä vaan räjähtää eikä puoliso ymmärrä miksi turhaudun häneen.
Auttaakohan edes lääkitys vai eroanko? Minulla on voimat ihan loppu.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
ADHD on hutera tekosyy jatkuvalle huonolle käytökselle. Miksi sinun pitäisi sietää tuollaista, vaikka taskusta löytyisi mikä diagnoosi? Jätä se sika.
Olen samaa mieltä siitä, ettei diagnooseilla voi kaikkea selittää, mutta paradoksaalista tässä on se, että ap luetteli juuri niitä asioita, jotka siihen adhd:een kuuluu. Tai jotka on haasteellisia.
Ensinnäkin on tarpeen selvittää, että onko apua haettu ja saatu? Lääkitys, nepsyvalmennys? Adhd-piirteet ei häviä koskaan. Jos siis haluat elää rauhallisen, kuuntelevan, läsnäolevan ja siistin ihmisen kanssa, suosittelen eroa. Oireita ja toiminnanohjausta on mahdollista kehittää. Laskujen maksamiseen ja oikeastaan ihan kaikkeen muuhunkin voi laittaa hälytykset. Olen itse adhd ja käytän hälytyksiä päivittäin. Ihan perusasioissa: maksa laskut, ota ruoka pois uunista, siivoa se ja tämä paikka. Kuunteleminen on vaikeaa ja olenkin sanonut läheisille, että korottavat vaikka ääntä, että ymmärrän pysähtyä kuuntelemaan.
Ja lisäksi täytyy miettiä, että millaisten piirteiden kanssa voit elää ja tehdä kompromisseja. Itseäni ei niin haittaisi, jos laskut jää maksamatta, koska sitten hoitaisin ne itse. Ajoittainen sotkuisuuskaan ei haittaa, mutta esimerkiksi jatkuvaa pelaamista en katsoisi. Mitä teen puolisolla, joka pelaa jatkuvasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoliso ei arvosta sinun työpanostasi kotona ja taantuu lapsen tasolle, kun häntä ei vaan huvita tehdä omaa osuuttaan. Älä suostu äidiksi aikuiselle miesvauvalle.
Minun ex-puolisoni käytti ADHD-diagnoosiaan tekosyynä jättää edes yrittämättä pitää kotia siistinä, maksaa laskuja ajoissa, pitää kiinni sopimuksista jne. Ennen diagnoosia oli ollut pientä yritystä, mutta diagnoosin saamisen jälkeen hänen käytöksensä meni vielä pahemmaksi. Olin esim. yksi päivä jälleen käynyt hänen kanssaan vakavan keskustelun, että en enää jaksa tehdä kaikkea yksin ja mietittiin konkreettisia asioita, miten helpottaa tilannetta. No hän lupasi jatkossa viedä roskat roskiin samantien, eikä jättää niitä lojumaan ympäri asuntoa ja sama juttu vaatteiden kanssa. Pienin askelin eteenpäin jne.
No heti samana iltana olohuoneen pöytä oli täynnä tyhjiä jogurttipurkkeja, karkkipapereita ja ruoan tähteet levällään ja lattialla hikisiä likaisia vaatteita, jotka oli jättänyt siihen mihin ne riisui. Kun sitten sanoin asiasta ja muistutin mitä oltiin sovittu, hän suuttui silmittömästi ja huusi, että ei pysty viemään roskia roskiin eikä vaatteita paikalleen, koska hänellä on ADHD. Että ei häneltä voi vaatia sellaista, koska hän on sairas! Suhde päättyi lopulta siihen, että aloin tuntea itseni lopen uupuneeksi ja hyväksikäytetyksi.
ADHD ei ole sairaus, vaan ominaisuus. Tai oikeastaan lista erilaisia ominaisuuksia. Jotkut osaavat käyttää näitä ADHD-ominaisuuksia myös hyödyllisiin tarkoituksiin. Toiset taas käyttävät ADHD-diagnoosia tekosyynä perseilylleen. Laiskuus ei ole tyypillinen ADHD-ominaisuus
Vierailija kirjoitti:
Hehe. Adhd on vielä pahempi kuin masentunut. Oikeestaan juoppokin on parempi, sillä on sentään selviä kausia muuta adhd härvää tunnista toiseen vailla järkeä 🙂 elätkööt yksinään sillä parisuhteeseen niistä ei ole.
Jaahas. Sellaiset setit sieltä sitten. Ihan tyytyväisenä tuo puoliso tuossa vierellä on elänyt. Halunnut perustaa perheen jne. Ystäviäkin on paljon, koska he sattuvat nimenomaan pitämään piirteistäni. Eikä me härvätä tunnista toiseen, hyvänen aika sentään 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD on hutera tekosyy jatkuvalle huonolle käytökselle. Miksi sinun pitäisi sietää tuollaista, vaikka taskusta löytyisi mikä diagnoosi? Jätä se sika.
Olen samaa mieltä siitä, ettei diagnooseilla voi kaikkea selittää, mutta paradoksaalista tässä on se, että ap luetteli juuri niitä asioita, jotka siihen adhd:een kuuluu. Tai jotka on haasteellisia.
Ensinnäkin on tarpeen selvittää, että onko apua haettu ja saatu? Lääkitys, nepsyvalmennys? Adhd-piirteet ei häviä koskaan. Jos siis haluat elää rauhallisen, kuuntelevan, läsnäolevan ja siistin ihmisen kanssa, suosittelen eroa. Oireita ja toiminnanohjausta on mahdollista kehittää. Laskujen maksamiseen ja oikeastaan ihan kaikkeen muuhunkin voi laittaa hälytykset. Olen itse adhd ja käytän hälytyksiä päivittäin. Ihan perusasioissa: maksa laskut, ota ruoka pois uunista, siivoa se ja tämä paikka. Kuunteleminen on vaikeaa ja olenkin sanonut läheisille, että korottavat vaikka ääntä, että ymmärrän pysähtyä kuuntelemaan.
Ja lisäksi täytyy miettiä, että millaisten piirteiden kanssa voit elää ja tehdä kompromisseja. Itseäni ei niin haittaisi, jos laskut jää maksamatta, koska sitten hoitaisin ne itse. Ajoittainen sotkuisuuskaan ei haittaa, mutta esimerkiksi jatkuvaa pelaamista en katsoisi. Mitä teen puolisolla, joka pelaa jatkuvasti?
Puolisoni ei kuulemma osaa käyttää kalenteria eikä tuommoisia hälytyksiä. Varmaan tuntuvat hänestä tyhmiltä. Hän on menossa terapiaan ja ehkä kokeilee niitä lääkkeitä.
Joillain aivot toimii niin että impulssien ehdoilla mennään vaikka olisi sopinut mitä ja vaikka seuraukset olisi kuinka pahoja. Monta elämää on tuhoutunut täysin sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso ei arvosta sinun työpanostasi kotona ja taantuu lapsen tasolle, kun häntä ei vaan huvita tehdä omaa osuuttaan. Älä suostu äidiksi aikuiselle miesvauvalle.
Minun ex-puolisoni käytti ADHD-diagnoosiaan tekosyynä jättää edes yrittämättä pitää kotia siistinä, maksaa laskuja ajoissa, pitää kiinni sopimuksista jne. Ennen diagnoosia oli ollut pientä yritystä, mutta diagnoosin saamisen jälkeen hänen käytöksensä meni vielä pahemmaksi. Olin esim. yksi päivä jälleen käynyt hänen kanssaan vakavan keskustelun, että en enää jaksa tehdä kaikkea yksin ja mietittiin konkreettisia asioita, miten helpottaa tilannetta. No hän lupasi jatkossa viedä roskat roskiin samantien, eikä jättää niitä lojumaan ympäri asuntoa ja sama juttu vaatteiden kanssa. Pienin askelin eteenpäin jne.
No heti samana iltana olohuoneen pöytä oli täynnä tyhjiä jogurttipurkkeja, karkkipapereita ja ruoan tähteet levällään ja lattialla hikisiä likaisia vaatteita, jotka oli jättänyt siihen mihin ne riisui. Kun sitten sanoin asiasta ja muistutin mitä oltiin sovittu, hän suuttui silmittömästi ja huusi, että ei pysty viemään roskia roskiin eikä vaatteita paikalleen, koska hänellä on ADHD. Että ei häneltä voi vaatia sellaista, koska hän on sairas! Suhde päättyi lopulta siihen, että aloin tuntea itseni lopen uupuneeksi ja hyväksikäytetyksi.
Tuo raivostuminen on tuttua ja sitten piehtaroidaan itsesäälissä. Sattuiko eksä olemaan myös huono hygienia-asioissa, kun mainitsit nuo hikiset vaatteet? Puolisoni bravuuri on jättää ne tupakan saastuttamat hampaat harjaamatta...
Tuo hygienian laiminlyönti oli tosi tyypillistä eksälleni. Alkuun pesi hampaitaan ja hygienia ei ollut ihan yhtä huonoa, mutta heti kun muutettiin yhteen niin ei enää yhtään välittänyt huolehtia itsestään. Saattoi mennä useampi päivä, ettei pessyt hampaitaan, hampaiden päällä oli "kalvo" ja henki haisi. Yksi kuvottava juttu oli valtavan pitkät varpaankynnet, kun kynsien leikkaaminen oli eksälle epämieluisaa. Alapäätään ei olisi halunnut pestä ja sitten ihmetteli miksi en halua seksiä. Suuttuminen ja itsesääli oli hänen normaali reaktio, jos hygienia mainittiin.
Onneksi ymmärsin lähteä ennen kuin lisääntyminen olisi tullut ajankohtaiseksi. ADHD on muuten voimaakkaasti periytyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD on hutera tekosyy jatkuvalle huonolle käytökselle. Miksi sinun pitäisi sietää tuollaista, vaikka taskusta löytyisi mikä diagnoosi? Jätä se sika.
Olen samaa mieltä siitä, ettei diagnooseilla voi kaikkea selittää, mutta paradoksaalista tässä on se, että ap luetteli juuri niitä asioita, jotka siihen adhd:een kuuluu. Tai jotka on haasteellisia.
Ensinnäkin on tarpeen selvittää, että onko apua haettu ja saatu? Lääkitys, nepsyvalmennys? Adhd-piirteet ei häviä koskaan. Jos siis haluat elää rauhallisen, kuuntelevan, läsnäolevan ja siistin ihmisen kanssa, suosittelen eroa. Oireita ja toiminnanohjausta on mahdollista kehittää. Laskujen maksamiseen ja oikeastaan ihan kaikkeen muuhunkin voi laittaa hälytykset. Olen itse adhd ja käytän hälytyksiä päivittäin. Ihan perusasioissa: maksa laskut, ota ruoka pois uunista, siivoa se ja tämä paikka. Kuunteleminen on vaikeaa ja olenkin sanonut läheisille, että korottavat vaikka ääntä, että ymmärrän pysähtyä kuuntelemaan.
Ja lisäksi täytyy miettiä, että millaisten piirteiden kanssa voit elää ja tehdä kompromisseja. Itseäni ei niin haittaisi, jos laskut jää maksamatta, koska sitten hoitaisin ne itse. Ajoittainen sotkuisuuskaan ei haittaa, mutta esimerkiksi jatkuvaa pelaamista en katsoisi. Mitä teen puolisolla, joka pelaa jatkuvasti?
Puolisoni ei kuulemma osaa käyttää kalenteria eikä tuommoisia hälytyksiä. Varmaan tuntuvat hänestä tyhmiltä. Hän on menossa terapiaan ja ehkä kokeilee niitä lääkkeitä.
Adhd vaikuttaa pahimmillaan tosi negatiivisesti kaikkeen. Voin allekirjoittaa omalta kohdaltani ennen kuin sain lääkityksen ja aloin ymmärtää itseäni. Tässä ketjussakin toistuu "meidän" usein kuulemat haukut, kuten laiskuus. Adhd harvoin on laiska. Päinvastoin, touhua ja projekteja riittää, mutta usein ne jäävät kesken. Fakta on kuitenkin myös se, että mikäli on adhd on keskityttävä entistä lujemmin siihen, että niiden piirteiden kanssa eläisi mahdollisimman tasapainoista elämää. Minusta kuulostaa nyt valitettavasti siltä, että miehesi ei edes halua yrittää. Ei minustakaan mukavaa ole, että puhelin piippaa pahimmillaan 10 kertaa tai enemmän hälytyksiä päivässä. Mutta ei auta. Jos niitä asioita ei muuten muista hoitaa niin on keksittävä apukeinoja. Jos kuitenkin päätät jäädä suhteeseen niin etsi tietoa adhd:sta. On oikeasti tosi kurjaa (ja siksi en ihmettele itsesääliä) kuulla koko ajan negatiivista itsestään, jos yrittää. Adhd on lopulta kaikista raskain henkilölle itselleen ja ne piirteet aiheuttaa muutenkin huonommuuden tunteita. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso ei arvosta sinun työpanostasi kotona ja taantuu lapsen tasolle, kun häntä ei vaan huvita tehdä omaa osuuttaan. Älä suostu äidiksi aikuiselle miesvauvalle.
Minun ex-puolisoni käytti ADHD-diagnoosiaan tekosyynä jättää edes yrittämättä pitää kotia siistinä, maksaa laskuja ajoissa, pitää kiinni sopimuksista jne. Ennen diagnoosia oli ollut pientä yritystä, mutta diagnoosin saamisen jälkeen hänen käytöksensä meni vielä pahemmaksi. Olin esim. yksi päivä jälleen käynyt hänen kanssaan vakavan keskustelun, että en enää jaksa tehdä kaikkea yksin ja mietittiin konkreettisia asioita, miten helpottaa tilannetta. No hän lupasi jatkossa viedä roskat roskiin samantien, eikä jättää niitä lojumaan ympäri asuntoa ja sama juttu vaatteiden kanssa. Pienin askelin eteenpäin jne.
No heti samana iltana olohuoneen pöytä oli täynnä tyhjiä jogurttipurkkeja, karkkipapereita ja ruoan tähteet levällään ja lattialla hikisiä likaisia vaatteita, jotka oli jättänyt siihen mihin ne riisui. Kun sitten sanoin asiasta ja muistutin mitä oltiin sovittu, hän suuttui silmittömästi ja huusi, että ei pysty viemään roskia roskiin eikä vaatteita paikalleen, koska hänellä on ADHD. Että ei häneltä voi vaatia sellaista, koska hän on sairas! Suhde päättyi lopulta siihen, että aloin tuntea itseni lopen uupuneeksi ja hyväksikäytetyksi.
Tuo raivostuminen on tuttua ja sitten piehtaroidaan itsesäälissä. Sattuiko eksä olemaan myös huono hygienia-asioissa, kun mainitsit nuo hikiset vaatteet? Puolisoni bravuuri on jättää ne tupakan saastuttamat hampaat harjaamatta...
Tuo hygienian laiminlyönti oli tosi tyypillistä eksälleni. Alkuun pesi hampaitaan ja hygienia ei ollut ihan yhtä huonoa, mutta heti kun muutettiin yhteen niin ei enää yhtään välittänyt huolehtia itsestään. Saattoi mennä useampi päivä, ettei pessyt hampaitaan, hampaiden päällä oli "kalvo" ja henki haisi. Yksi kuvottava juttu oli valtavan pitkät varpaankynnet, kun kynsien leikkaaminen oli eksälle epämieluisaa. Alapäätään ei olisi halunnut pestä ja sitten ihmetteli miksi en halua seksiä. Suuttuminen ja itsesääli oli hänen normaali reaktio, jos hygienia mainittiin.
Onneksi ymmärsin lähteä ennen kuin lisääntyminen olisi tullut ajankohtaiseksi. ADHD on muuten voimaakkaasti periytyvä.
Hygienian jatkuva laiminlyönti ei ole kyllä adhd:n piirre.
Riippuu täysin ihmisestä, kuinka Adhd ilmenee. Ap: n kuvaus oli sellainen,että hetken jo mietin, kertoiko se puolisostani. Kyse ei ole laiskuudesta. Vaikka siltä äkkipäätä tuntuu. Hoitamattomana uuvuttaa pahimmillaan sinut.
Jos rakastat ja haluat yrittää, niin toivoa on. Piirre periytyvä,joten on riskinä,että periytyy lapsillenne. Meillä periytyi.
Oikea lääkitys ihan ehdoton. Noin rajusti arjessa ilmenevää Adhd:ta on haluttava hoitaa,jos haluaa yhdessä kanssasi elää. Lääkitys jeesii paljon,kun osuu kohdilleen,mutta vaatii kaverikseen keinoja saada tehtyä asioita. Ja oma motivaatio.
Vaatii varmaan eka lääkityksen kuntoon,että puoliso pystyy näkemään ja vielä tekemään em. Asioille yhtään mitään.
Ei oo helpoin tie. Vaatii toiselta paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kaikille yhteisesti:
Kiitos ajatuksista. Saitte minut miettimään.
Puolisoni ei ole oikeastaan ilkeä tai kusipää. Hän kyllä yrittää kuunnella ja ymmärtää, mutta kuten sanoin kuuntelu ei aina onnistu syystä tai toisesta. Toisaalta olen miettinyt onko vika minussa, koska esim kavereitaan hän voi kuunnella.
Hän ei siis ole minulle mitenkään ilkeä tai julma. Jättää vain 90% kaiken tekemättä. Ja tosiaankin olen miettinyt tekeekö muidenki adhd puolisot tätä? Ilmeisesti ei?
Olenko paha jos en halua lisääntyä hänen kanssaan, kun tuo adhd on noin vaikea?
-apEi normaali ihminen halua lisääntyä saamattoman laiskimuksen kanssa. Onko mies siis edes töissä, kun yöt valvoo?
Siis hän opiskelee hitsi vie korkeakoulussa ja saa kaiken lisäksi kursseista parhaita arvosanoja. Käyttää siis aikansa ja tarmonsa siihen opiskeluun. Hän ei ole niitä jotka esim juovat tai pelaavat rahapelejä. Silti hänen käytös turhauttaa.
"Ellet hakua/kykene osallistumaan taloustöihin ja siivoamaan jälkiäsi, palkkaat talousapulaisen tekemään sen tai muutat ikiomaan sikolättiisi, stana!"
Tuo tehoaa possutteleviin tapauksiin, ja ellei tehoa saat elää siivolla ilman toisen jatkuvaa jälkien korjailua tai murehtimatta siitä että jättää ulko-oven raolleen tai hellan päälle. On äärimmäisen helpottavaa saada huolehtia vain itsestään tommosen tapauksen kanssa asumisen jälkeen.
AP:n tekstistä erottuu pari kohtaa: puoliso ei pidä mitään lupauksia eikä välitä mitä ap sanoo, vaan vastaa dramaattisella itsesäälillä. Hälytyskellojen pitäisi soida jo. Sori, jos nuo kuuluu ADHD:n "haasteellisiin" osiin, mutta ei sitä silti tarvitse sietää. Kukaan ei ole velvollinen seurustelemaan kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki ADHD tyypit ole tuollaisia, luulen että kyse laiskuudesta ja saamattomuudesta.
En suosittele tuollaisen kanssa lisääntymistä olipa diagnoosia tai ei.
Suosittelen eroamista heti. Etsi rinnallesi ihminen joka pystyy tasavertaiseen sutheeseen.
Jäin miettimään, että voisiko kumppanillasi olla ehkä myös jotain muuta nepsypiirrettä, esim. autismin kirjolta ent. Aspergerin oireyhtymää? Osalla voi olla parikin nepsyominaisuutta. Vaikka voihan tuo käyttäytyminen johtua pelkästään adhd:sta.
Todella kuormittavalta kuulostaa sinulle. Jos jatkat tuossa suhteessa, niin tarvitsisit kyllä jostain lisää tukea itsellesi jaksaaksesi. Vaikuttaa siltä, että olet aika yksin tuossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan kenenkään tarvitse jaksaa eikä olla ihmissuhteessa vastoin tahtoaan.
Adhd ei ole sairaudeksi luokiteltu, mutta pahimmillaan piirteet vaikuttaa esim. arjen sujuvuuteen tosi paljon. Kaikilla piirteet eivät näy samoin.
Lisäksi Adhd tuo yleensä kylkiäisenä mm.masennusta, ahdistusta ja erilaisia riippuvuusongelmia. Ei tietenkään kaikilla.
Neurotyypillinen joutuu todennäköisesti aika koville tavalla tai toisella parisuhteessa nepsyn kanssa. Ei toki koske kaikkia. Kannattaa opiskella asia läpikotaisin,jotta ymmärtäminen helpottuu ja puolison tukeminen mahdollistuu. Jos siis meinaa tuohon kelkkaan lähtee.
Laiskuus ja k-päisyys tosi harvoin on nepsyn persoonaan kuuluvaa, vaikka se usein tietämättömyyden vuoksi niin nähdään.
Tilannetta Adhd-aivoissa voisi verrata siihen,ettei lennonjohto toimi kunnolla tai osa poissa kokonaan. Silloin tuloksena saattaa olla se,että lentokoneet lentää ja laskeutuu mihin sattuu.
Haasteita saattaa olla mm. Toiminnanohjauksessa(vaikeus aloittaa tehtävää, viedä sitä loppuun keskeytyksettä,priorisoida) ja tunnesäätelyssä( turhautuu herkästi,tunteet voimakkaita jne) ja juurikin tuo tyypillistä,että syyllistyy ja herkästi kierii itsesäälissä. Itsetunto usein myös heikko johtuen jatkuvasta epäonnistumisen tunteista ja neg palautteesta. Ei toki kaikilla näin.
En tiedä yhtäkään laiskaa tai k-päistä Adhd:ta. Sydämellisyys ja kiltteys tyypillistä. Kaikki Adhd:t eivät todellakaan ole uhkapelejä pelaavia juoppoja, jotka kuin sähköjäniksiä.
Puolisoni on herkkä, luotettava,sydämellinen ihminen eikä omaa mitään riippuvuuksia. Haasteet aika suuria arjessa kuitenkin,mutta erilaisilla keinoilla sekin helpottuu. Tosiaan mahdolliset muut mieliala-hommat ja itse adhd on hyvä olla ensin hoidossa. Tämä siis oma kokemukseni. Toisilla menee toisella tavalla. Meillä ei mitkään keinot esim muistukset jne toimineet ennen kuin lääkitys oli kunnossa.
Väitän,että jos Adhd voisi itse valita,hän ei haluaisi olla Adhd. Toivoisi,että ymmärrys tätäkin kohtaan lisääntyisi tiedon myötä ja ennakkoluuloista/ laiskaksi leimaamisesta tähänkin liittyen päästäisiin eroon.
En itse ole valitsisi Adhd:ta, mutta puolisoni valitsisin uudestaan siitäkin huolimatta. Ymmärrän hyvin,että kaikki eivät halua valita puolisoa,jolla Adhd, jos se tiedossa.
Siivoojan palkkaaminen helpottaa myös arkea paljon.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin ihmisestä, kuinka Adhd ilmenee. Ap: n kuvaus oli sellainen,että hetken jo mietin, kertoiko se puolisostani. Kyse ei ole laiskuudesta. Vaikka siltä äkkipäätä tuntuu. Hoitamattomana uuvuttaa pahimmillaan sinut.
Jos rakastat ja haluat yrittää, niin toivoa on. Piirre periytyvä,joten on riskinä,että periytyy lapsillenne. Meillä periytyi.
Oikea lääkitys ihan ehdoton. Noin rajusti arjessa ilmenevää Adhd:ta on haluttava hoitaa,jos haluaa yhdessä kanssasi elää. Lääkitys jeesii paljon,kun osuu kohdilleen,mutta vaatii kaverikseen keinoja saada tehtyä asioita. Ja oma motivaatio.
Vaatii varmaan eka lääkityksen kuntoon,että puoliso pystyy näkemään ja vielä tekemään em. Asioille yhtään mitään.
Ei oo helpoin tie. Vaatii toiselta paljon.
Miten perhe-elämänne sujuu? -ap
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, että voisiko kumppanillasi olla ehkä myös jotain muuta nepsypiirrettä, esim. autismin kirjolta ent. Aspergerin oireyhtymää? Osalla voi olla parikin nepsyominaisuutta. Vaikka voihan tuo käyttäytyminen johtua pelkästään adhd:sta.
Todella kuormittavalta kuulostaa sinulle. Jos jatkat tuossa suhteessa, niin tarvitsisit kyllä jostain lisää tukea itsellesi jaksaaksesi. Vaikuttaa siltä, että olet aika yksin tuossa suhteessa.
Hänellä on sisarus ja muuta sukua, joilla on autismin kirjon häiriötä, mutta puolisollani ei vaikuttaisi olevan tämmöistä ainakaan lääkärin testien perusteella. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kenenkään tarvitse jaksaa eikä olla ihmissuhteessa vastoin tahtoaan.
Adhd ei ole sairaudeksi luokiteltu, mutta pahimmillaan piirteet vaikuttaa esim. arjen sujuvuuteen tosi paljon. Kaikilla piirteet eivät näy samoin.
Lisäksi Adhd tuo yleensä kylkiäisenä mm.masennusta, ahdistusta ja erilaisia riippuvuusongelmia. Ei tietenkään kaikilla.
Neurotyypillinen joutuu todennäköisesti aika koville tavalla tai toisella parisuhteessa nepsyn kanssa. Ei toki koske kaikkia. Kannattaa opiskella asia läpikotaisin,jotta ymmärtäminen helpottuu ja puolison tukeminen mahdollistuu. Jos siis meinaa tuohon kelkkaan lähtee.
Laiskuus ja k-päisyys tosi harvoin on nepsyn persoonaan kuuluvaa, vaikka se usein tietämättömyyden vuoksi niin nähdään.
Tilannetta Adhd-aivoissa voisi verrata siihen,ettei lennonjohto toimi kunnolla tai osa poissa kokonaan. Silloin tuloksena saattaa olla se,että lentokoneet lentää ja laskeutuu mihin sattuu.
Haasteita saattaa olla mm. Toiminnanohjauksessa(vaikeus aloittaa tehtävää, viedä sitä loppuun keskeytyksettä,priorisoida) ja tunnesäätelyssä( turhautuu herkästi,tunteet voimakkaita jne) ja juurikin tuo tyypillistä,että syyllistyy ja herkästi kierii itsesäälissä. Itsetunto usein myös heikko johtuen jatkuvasta epäonnistumisen tunteista ja neg palautteesta. Ei toki kaikilla näin.
En tiedä yhtäkään laiskaa tai k-päistä Adhd:ta. Sydämellisyys ja kiltteys tyypillistä. Kaikki Adhd:t eivät todellakaan ole uhkapelejä pelaavia juoppoja, jotka kuin sähköjäniksiä.
Puolisoni on herkkä, luotettava,sydämellinen ihminen eikä omaa mitään riippuvuuksia. Haasteet aika suuria arjessa kuitenkin,mutta erilaisilla keinoilla sekin helpottuu. Tosiaan mahdolliset muut mieliala-hommat ja itse adhd on hyvä olla ensin hoidossa. Tämä siis oma kokemukseni. Toisilla menee toisella tavalla. Meillä ei mitkään keinot esim muistukset jne toimineet ennen kuin lääkitys oli kunnossa.
Väitän,että jos Adhd voisi itse valita,hän ei haluaisi olla Adhd. Toivoisi,että ymmärrys tätäkin kohtaan lisääntyisi tiedon myötä ja ennakkoluuloista/ laiskaksi leimaamisesta tähänkin liittyen päästäisiin eroon.
En itse ole valitsisi Adhd:ta, mutta puolisoni valitsisin uudestaan siitäkin huolimatta. Ymmärrän hyvin,että kaikki eivät halua valita puolisoa,jolla Adhd, jos se tiedossa.
Siivoojan palkkaaminen helpottaa myös arkea paljon.
Puolisoni ei tosiaan ole mitenkään ilkeä, hän ei vain toimi kuten muut. Löytyyköhän aiheesta hyvää kirjallisuutta. Joitain adhd liittojen nettisivuja ja esitteitä olen tutkinut.
Minun miehelläni ei ole ADHD:ta, mutta ollaan kyllä väännetty aika paljon juurikin noista kotitöistä ja vuorokausirytmistä. En oikein ole vielä päässyt perille, mikä tuon kaiken taustalla on - laiskuus, toiminnanohjauksen ongelmat, motivaation puute vai jonkinlainen syvä väsymys arkeen. Kommunikaatio näistä asioista on hankalaa, sillä jatkuva negatiivinen palaute alkaa nakertaa itsetuntoa ja pahentaa tilannetta entisestään, kuten joku tuolla edellä osuvasti kuvasi. Toisaalta en kuitenkaan halua myöskään alistua toisen itsekkääseen käytökseen.
Pari napsua kirjolohi-burgerin suuntaan ja kanssa.
Olin niin ihastunut, että en ehkä huomannut. Luulin häntä vähän laiskaksi. Silloin hän vielä skarppasi ja tekikin jotain. Hän on myös ensimmäinen, jonka kanssa asun yhdessä, joten minulla ei ollut vertailukohtaa. Nyt jos seurustelisin ja huomaisin tämmöistä, en tyytyisi vaan lopettaisin suhteen. Tätä en jaksa edes lopettaa. Niin voimaton olen. Ap