Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka haluaisivat seurustella, mutta sekä fyysinen että henkinen läheisyys ällöttää?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Minuakin jotenkin ärsyttää läheisyydessä se kun itseäni kehutaan. En myöskään itse oikein osaa kehua muita. En haluaisi kuulla mitään kehuja koskaan, mutta tää nyt varmaan johtuu jostain traumasta.
Samiastun osittain. En tykkää saada, enkä osaa antaa kehuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa sitten olla seurustelut mielessä vain pelkkien sosiaalisten paineiden vuoksi, jos seurustelun elementit ällöttää itsessään.
En oikeastaan koe mitään sosiaalista painetta ja olen ihan tyytyväinen sinkku. Kaipaan romantiikkaa, mutta sitten henkinen ja fyysinen läheisyys jotenkin ällöttää.
Olisko nettiseurustelu ehkä se oikea tapa? Hankit jonkun kaukaa asuvan seurustelukumppanin, joka lähettelee sitten niitä romanttisia viestejä ja soittelee romanttisia puheluita.
No en kaipaa mitään lässytystä tai siirappia. Romantiikalla tarkoitin enemmänkin sellaista siististi pukeutuvaa tyylikästä miestä, joka tykkää ovata ovia ja kannatella sateenvarjoa päällämme, kun kävelemme vierekkäinen. Haluan keskustelukumppanin, jonka kanssa ei puhuttaisi siitä, kuinka ihana toinen on tai kuinka haluaa elää loppuelämän toisen kanssa, vaan jotain fiksumpaa (tiedän, että nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta haluan skipata kaikki tunneavautumiset).
Tuota kutsutaan tuttavaksi. Ystävä on jo astetta läheisempi. Seurustelukumppani tuo ei ole.
Eikö romantiikka ole henkistä läheisyyttä? Jos suljet pois sekä henkisen että fyysisen läheisyyden, ei jäljelle jää oikein mitään.
Miten tulit/ tulet toimeen lapsuuden perheen kanssa? Tai onko sulla ystäviä? Yleensä heidän kanssaan koetaan henkistä läheisyyttä myös.
Voi olla todella vaikeaa löytää seurustelukumppania noilla spekseillä.
Ymmärrän sinänsä ap:ta, mutta kun et kerran kummastakaan välitä, siis et fyysisestä etkä henkisestä läheisyydestä, niin miksi tosiaan haluat ylipäätään seurustella? Eikö ystävyys sitten olisi se riittävä ihmisuhdemuoto?
Siihenkin tosin liittyy henkistä läheisyyttä, mutta ystävien suhteen sitä voi tietysti säännöstellä tapaamalla vähän harvemmin tms.
Vierailija kirjoitti:
Eikö romantiikka ole henkistä läheisyyttä? Jos suljet pois sekä henkisen että fyysisen läheisyyden, ei jäljelle jää oikein mitään.
Miten tulit/ tulet toimeen lapsuuden perheen kanssa? Tai onko sulla ystäviä? Yleensä heidän kanssaan koetaan henkistä läheisyyttä myös.Voi olla todella vaikeaa löytää seurustelukumppania noilla spekseillä.
Kyllä mulla on useampiakin ystäviä, mutta en tykkää puhua mistään todella henkilökohtaisista asioista heidän kanssaan ja ällöttää kuunnella heidän tilityksiään parisuhteistaan tai tunteistaan. Lapsuuden perheeni kanssa minulla on ihan hyvät välit. Ketään en ole ikinä tykännyt halata, enkä halaa ellei ole aivan pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllä ymmärrän ap:ta, sillä minuakin ällöttää mm. parisuhteen seksuaalinen puoli (muttei kuitenkaan kaikki fyysinen läheisyys; esim. halailu, sohvalla kylki kyljessä kölliminen ja kädestäpito on OK).
Kuuluin aikaisemmin itsekin siihen porukkaan, että ajatus rakkaudesta ja ns. sielunkumppanuudesta kyllä kiehtoi, mutta keskivertoparisuhteen todellisuus ällötti tai oikeastaan jopa pelotti. Siinä kun joutuu asettamaan itsensä *sekä henkisesti että fyysisesti* niin haavoittuvaiseen tilaan.
Menneen vuoden aikana löysin kuitenkin toisen hullun, joka ainakin vielä toistaiseksi jaksaa kuunnella (ja ymmärtää) skitsoiluani. Vaikka nk. suhteemme on vielä aivan lapsenkengissään, olemme keskustelleet JA PALJON. Vaikka useimmat vakavat keskustelumme tuntuvatkin lähinnä siltä, että itse vain oksennan miehen päälle kaikki vähänkään parisuhdetta sivuavat huolenaiheeni (erotilastot, työpaikkapettämiset, ”etkö oikeasti mielummin seurustelisi kaverini Satun* kanssa”, itsetunto-ongelmat, ”mutta entä jos en koskaan pystykään normaaliin seksielämään”, tulevaisuuden näköalattomuuden, ”mitä jos joskus haluatkin lapsia”… näitä riittää).
Mies on puoliksi vitsillä sanonut ottaneensa minut projektikseen, että rakkaudella ja kärsivällisyydellä koulii minusta sellaisen ”joka uskaltaa vastaanottaa rakkautta”.
… Toivotaan vain – ihan miehen itsensäkin puolesta – että onnistuu koulimaan myös seksuaali-itsetunnon kuntoon. ”:D”
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä ap:ta. Seurusteluhan tarkoittaa juuri syysistä läheisyyttä, kaveri ja ystävä voi olla ilman sitä. Eikä aplle riitä sitten kaverisuhde vastakkaisen sukupuolen kanssa?
Vai onko niin, että ap tuntee itsensä huonommaksi, jos ei seurustele?
En ymmärrä.
On aseksuaalejakin, jotka haluavat parisuhteen. Parisuhde ei ole yhtä kuin seksi, vaikka se siihen usein kuuluukin. On vaan kavereita, jotka harrastaa keskenään seksiä ja on ihmisiä parisuhteessa, jotka eivät harrasta seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa sitten olla seurustelut mielessä vain pelkkien sosiaalisten paineiden vuoksi, jos seurustelun elementit ällöttää itsessään.
En oikeastaan koe mitään sosiaalista painetta ja olen ihan tyytyväinen sinkku. Kaipaan romantiikkaa, mutta sitten henkinen ja fyysinen läheisyys jotenkin ällöttää.
Vähän sama. Itse tavallaan kaipaisin läheisyyttä, sekä psyykkistä että fyysistä, mutta samalla se jotenkin ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin jotenkin ärsyttää läheisyydessä se kun itseäni kehutaan. En myöskään itse oikein osaa kehua muita. En haluaisi kuulla mitään kehuja koskaan, mutta tää nyt varmaan johtuu jostain traumasta.
Sama täällä!!
Jos toinen esimerkiksi kehuu jotain sellaista piirrettä minussa, mitä en itse näe kehumisen arvoiseksi/mitenkään erityiseksi, koen että toinen valehtelee.
Harvemmin myöskään löydän kehuttavaa muissa, ja esim. naisporukoiden ”Onpa ihanat kengät!” ”Onko sulla uudet korvikset?! Ihanat!” on minulle todella vierasta.
#27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi kämppis- tai kaverisuhde?
Ei edes puhuttaisi seurustelusuhteesta vaan pelkästäön oltaisi kaveritasolla.
Jos joku vastaavalla ajatusmaailmalla oleva löytyisi.
Seurustelusuhde on harhaanjohtava nimitys aloittajan tapauksessa muille kuin samanhenkisille.
Jos et pysty kehumaan niin pystytkö ylipäätään sanomaan jotain myönteistä toiselle ihmiselle?
Itse en pystyisi elämään jonkun kanssa ellen saisi jotain myönteistä vastakaikua. Samoin haluan itse löytää myönteisiä asioita toisesta ja myös sanoa niistä.
Se on hyväksi kummallekin, vahvistaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa sitten olla seurustelut mielessä vain pelkkien sosiaalisten paineiden vuoksi, jos seurustelun elementit ällöttää itsessään.
En oikeastaan koe mitään sosiaalista painetta ja olen ihan tyytyväinen sinkku. Kaipaan romantiikkaa, mutta sitten henkinen ja fyysinen läheisyys jotenkin ällöttää.
Olisko nettiseurustelu ehkä se oikea tapa? Hankit jonkun kaukaa asuvan seurustelukumppanin, joka lähettelee sitten niitä romanttisia viestejä ja soittelee romanttisia puheluita.
No en kaipaa mitään lässytystä tai siirappia. Romantiikalla tarkoitin enemmänkin sellaista siististi pukeutuvaa tyylikästä miestä, joka tykkää ovata ovia ja kannatella sateenvarjoa päällämme, kun kävelemme vierekkäinen. Haluan keskustelukumppanin, jonka kanssa ei puhuttaisi siitä, kuinka ihana toinen on tai kuinka haluaa elää loppuelämän toisen kanssa, vaan jotain fiksumpaa (tiedän, että nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta haluan skipata kaikki tunneavautumiset).
Palkkaa palvelija aukomaan ovi ja pitämään sateenvarjoa.
Keskivertoa älykkäämpää keskusteluseuraa voit löytää esimerkiksi emeritusprofessoreiden joukosta. Eläkeläisillä on usein aikaa rupatella, ja jos ystävät ovat kuolleet ympäriltä, niin saattavat kaivata seuraakin. Esim. tekniikan tai fysiikan puolelta olevat todennäköisesti tahtovat keskustella asiaa (hirveiden tunneryöppyjen sijaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa sitten olla seurustelut mielessä vain pelkkien sosiaalisten paineiden vuoksi, jos seurustelun elementit ällöttää itsessään.
En oikeastaan koe mitään sosiaalista painetta ja olen ihan tyytyväinen sinkku. Kaipaan romantiikkaa, mutta sitten henkinen ja fyysinen läheisyys jotenkin ällöttää.
Olisko nettiseurustelu ehkä se oikea tapa? Hankit jonkun kaukaa asuvan seurustelukumppanin, joka lähettelee sitten niitä romanttisia viestejä ja soittelee romanttisia puheluita.
No en kaipaa mitään lässytystä tai siirappia. Romantiikalla tarkoitin enemmänkin sellaista siististi pukeutuvaa tyylikästä miestä, joka tykkää ovata ovia ja kannatella sateenvarjoa päällämme, kun kävelemme vierekkäinen. Haluan keskustelukumppanin, jonka kanssa ei puhuttaisi siitä, kuinka ihana toinen on tai kuinka haluaa elää loppuelämän toisen kanssa, vaan jotain fiksumpaa (tiedän, että nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta haluan skipata kaikki tunneavautumiset).
Palkkaa palvelija aukomaan ovi ja pitämään sateenvarjoa.
Keskivertoa älykkäämpää keskusteluseuraa voit löytää esimerkiksi emeritusprofessoreiden joukosta. Eläkeläisillä on usein aikaa rupatella, ja jos ystävät ovat kuolleet ympäriltä, niin saattavat kaivata seuraakin. Esim. tekniikan tai fysiikan puolelta olevat todennäköisesti tahtovat keskustella asiaa (hirveiden tunneryöppyjen sijaan).
Juuri ja juuri kakskymppisenä en nyt kumminkaan mitään eläkeläisseuraa hae.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen. Ajatus seurustelusta viehättää ja halailu ym ihan ok. Seksiä en halua. Saan paremman tyydytyksen dildon kanssa. Ehkä pitäis etsiä ystävää, ei seukkausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa sitten olla seurustelut mielessä vain pelkkien sosiaalisten paineiden vuoksi, jos seurustelun elementit ällöttää itsessään.
En oikeastaan koe mitään sosiaalista painetta ja olen ihan tyytyväinen sinkku. Kaipaan romantiikkaa, mutta sitten henkinen ja fyysinen läheisyys jotenkin ällöttää.
Olisko nettiseurustelu ehkä se oikea tapa? Hankit jonkun kaukaa asuvan seurustelukumppanin, joka lähettelee sitten niitä romanttisia viestejä ja soittelee romanttisia puheluita.
No en kaipaa mitään lässytystä tai siirappia. Romantiikalla tarkoitin enemmänkin sellaista siististi pukeutuvaa tyylikästä miestä, joka tykkää ovata ovia ja kannatella sateenvarjoa päällämme, kun kävelemme vierekkäinen. Haluan keskustelukumppanin, jonka kanssa ei puhuttaisi siitä, kuinka ihana toinen on tai kuinka haluaa elää loppuelämän toisen kanssa, vaan jotain fiksumpaa (tiedän, että nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta haluan skipata kaikki tunneavautumiset).
Palkkaa palvelija aukomaan ovi ja pitämään sateenvarjoa.
Keskivertoa älykkäämpää keskusteluseuraa voit löytää esimerkiksi emeritusprofessoreiden joukosta. Eläkeläisillä on usein aikaa rupatella, ja jos ystävät ovat kuolleet ympäriltä, niin saattavat kaivata seuraakin. Esim. tekniikan tai fysiikan puolelta olevat todennäköisesti tahtovat keskustella asiaa (hirveiden tunneryöppyjen sijaan).
Juuri ja juuri kakskymppisenä en nyt kumminkaan mitään eläkeläisseuraa hae.
Koska olet noin nuori, tunne-elämäsi saattaa muuttua vielä vähän sietävämmäksi ällöjen asioiden suhteen, kun vähän tulee ikää. Jos on vähän kokemuksia tai huonoja kokemuksia, ei tuo ole ihmekään. Nykykäsitys rakkaudesta, romantiikasta ja seksuaalisuudesta kun on, no ei mikään sensitiivinen ainakaan.
Toivottavasti löytyy joku kiva, fiksu nuorimies, jonka kanssa voit tutustua ja tottua läheisyyteen rauhassa ja joutumatta pakotetuksi asioihin ( henkisiin tai fyysisiin ) mitkä ovat vastenmielisiä.
Katselepa termejä aromantic ja aseksuaalisuus.
aromanttinen henkilö kokee vastenmielisyyttä kaikkea romanttista, tunteellista ja läheisyyttä kohtaan, vaikka haavemaailmassa olisikin siihen kykenevä tai haaveilisi siitä. Jotkut eivät tunne mitään romanttisia tuntemuksia.
Aseksuaalilla sama juttu, mutta seksuaalisuuden kanssa.
Sitten on vielä muita alalajeja kuten greysexual ja demiromantic ja mitä näitä nyt on, joissa TIETTYÄ henkilöä kohtaan voi suuntautua romanttisia ja/tai seksuaalisia tuntemuksia ja ne ovat hänen kanssaan OK, mutta eivät kenenkään muun kanssa.
Kaikki me ollaan vähän eri puista veistettyjä ja jos on veistetty harvinaisesta puusta tai lapsuudessa/nuoruudessa vänkyrään, pitää vaan yrittää luovia sen kanssa ja toivoa parasta. Niin kauan kun ei vahingoita toisia, kaikki on OK!
Aspergerit ei tykkää läheisyydestä...
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi kämppis- tai kaverisuhde?
Ei edes puhuttaisi seurustelusuhteesta vaan pelkästäön oltaisi kaveritasolla.
Jos joku vastaavalla ajatusmaailmalla oleva löytyisi.Seurustelusuhde on harhaanjohtava nimitys aloittajan tapauksessa muille kuin samanhenkisille.
Kämppis(suhde) ei toimi, koska tarvitsen paljon omaa aikaa ja tillaa. Ärsyttäisi katsella toisen naamaa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi kämppis- tai kaverisuhde?
Ei edes puhuttaisi seurustelusuhteesta vaan pelkästäön oltaisi kaveritasolla.
Jos joku vastaavalla ajatusmaailmalla oleva löytyisi.Seurustelusuhde on harhaanjohtava nimitys aloittajan tapauksessa muille kuin samanhenkisille.
Kämppis(suhde) ei toimi, koska tarvitsen paljon omaa aikaa ja tillaa. Ärsyttäisi katsella toisen naamaa joka päivä.
Haha, vahingossa tuli kaksi L:ää, en ole savolainen.
Alue: Aihe vapaa
Minuakin jotenkin ärsyttää läheisyydessä se kun itseäni kehutaan. En myöskään itse oikein osaa kehua muita. En haluaisi kuulla mitään kehuja koskaan, mutta tää nyt varmaan johtuu jostain traumasta.