Olen ihastunut terapeuttiini
Hän kohtaa mut niin kauniisti että oon ihan sulaa vahaa...
Tekis mieli olla koko ajan hänen lähellä ja antaa hänelle myös vastavuoroisesti empatiaa, hellyyttä...
Luulen että alkaa olla vaikeaa salata tunteitani.
Voiko tällaisen asian ottaa terapeutin kanssa puheeksi? Vai onko parempi ettei ota?
Terapeutti on mua noin 20v vanhempi mies, itse oon nainen.
Kommentit (11)
Tätä aihetta on koluttu jo monessa aikaisemmassa ketjussa. Niitä hakemalla löytää jokseenkin kaiken sen, mitä asiasta on mielekkäästi mahdollista sanoa. Ihastuminen on tunne, jonka kohteena on omat mielikuvat henkilöstä, jota ei tunne sellaisena kuin tämä todellisuudessa on. Ammattitaitoinen terapeutti kykenee varmasti keskustelemaan tästäkin asiasta. Ja se ammattitaito ei silloin ilmene tunnetason vasteena asiakkaan emotionaalisiin kaipuisiin vaan asiallisina pyrkimyksinä auttaa asiakasta käsittelemään muihin ihmisiin liittyviä tuntemuksiaan realistisemmalla tavalla.
Kerrataan vielä. Tätä tapahtuu jatkuvasti. Terapeuttisi tulee suhtautumaan neutraalisti tähän hänelle rutiininomaiseen tilanteeseen. Puheeksi vaan.
Ok, kiitos. Mulle tää on eka kerta enkä ole ennen ollut terapiassa.
Ap
Vaihda terapeuttia, terapeutin pitäisi olla etäinen sivusta seuraaja. Voit myös olla läheisriippuvainen. Minulla oli sama juttu psykologin kanssa ja tapaaminenalkoi olla vaikeaa koska hän muistitti exääni, en saanut enää kunnolla öisin untakaan jos oli tapaaminen. Eise hänen vikansa toki ollut.
Mie vaaan.. kirjoitti:
Vaihda terapeuttia, terapeutin pitäisi olla etäinen sivusta seuraaja. Voit myös olla läheisriippuvainen. Minulla oli sama juttu psykologin kanssa ja tapaaminenalkoi olla vaikeaa koska hän muistitti exääni, en saanut enää kunnolla öisin untakaan jos oli tapaaminen. Eise hänen vikansa toki ollut.
Jos asiakkaan ongelma on läheisriippuvaisuus yleisesti, perusasetelma on sama olipa terapeutti kuka tahansa. Tilanne on toki eri, jos terapeutti tuo konkreettisella tavalla mieleen jonkun henkilön, joka on aikaisemmin vaikuttanut asiakkaan elämässä.
Kuuluu terapiaprosessin luonteeseen ja kulkuun. Ammatillinen terapeutti ei lähde tuohon mukaan, vaan pitää välimatkan.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu terapiaprosessin luonteeseen ja kulkuun. Ammatillinen terapeutti ei lähde tuohon mukaan, vaan pitää välimatkan.
Ei lähde mukaan "tuohon" (=ihastussuhteeseen), mutta osaa välimatkan päästä antaa asiakkaalle työkaluja, joilla asiakas pääsee eteenpäin tällaisenkin ongelmansa käsittelyssä.
Voi tietysti ottaa puheeksi, jos haluaa. Terapiassa voi usein tuntua siltä kuin olisi ihastunut/rakastunut terapeuttiin, mutta yleensä siinä on kyse vain siitä, että terapialla on sellainen vaikutus. En nyt sano, että kaikki ihastuisivat terapeuttiinsa, mutta terapeuttia kohtaan voi herätä tunteita, jotka on helppo tulkita ihastumiseksi. Kaikki ihmiset eivät muutenkaan ole yhtä hyviä erottamaan romanttisia tunteita muista lämpimistä tunteista. Erityisesti miehillä on usein vaikeuksia tässä.
Äijä yrittää taistella vastaan. Ura pilalla ja tuomiokin jos jää kiinni alauikäisen potilaan panemisesta.
Terapiassa on helppo ihastua, kun terapeutti keskittyy koko ajan sinuun. Kannattaa muistaa, että terapian ulkopuolella näin ei ole.
Kantsiiko kertoa terapeutille vai olla kertomatta?
Onko muille käynyt näin?
Ap