Vielä 4vi sitten oltiin miehen kanssa sossunluukulla

Miehellä ei olllut lainkaan koulutusta, mulla amis kesken. Rahat tuli kelalta ja sossusta. Mies oli ollut työtön 4v, ihan omasta tahdostaan. Itse olin opiskellut hyvin laiskasti vailla päämäärään. Käytännössä haahuilin.

Juteltiin sitten eräs ilta tulevaisuudesta, johon kuuluivat kiva asunto, pikkuinen auto ja satunnaiset viikonloppumatkat. Jos onni suosii niin yksi lapsi. Mies sen sitten sanoi ettei me tuohon päästäjos ei tehdä töitä - siinä hetkessä päätimme alkaa yrittää.

Mies löysi oppisopimuspaikan, koulutus kesti n. pari vuotta. Bruttopalkka oli koulutusajan n. 1500€, jonka jälkeen nousi 3000€. Nyt mies saa noin 4100€/kk. Minä suoritin loput opinnot puolessa vuodessa, jonka jälkeen hain ammattikorkeaan. Opinnot loppusuoralla, olen töissä. Vakituinen työpaikka on minullekkin tiedossa, palkka tulee olemaan n. 3000€/kk.

Tiedän että varsinkin miehellä kävi älytön tuuri oppisopimuspaikan kanssa. Tekee myös verrattain raskasta työtä.

Oli miten oli, onnistuimme ainakin toistaiseksi nousemaan sieltä tukiloukusta. Kituuttaminen on ohi. Lapsi saatiin vuosi sitten, olen opiskellut lapsen hoidon ohessa :) rankkaa on ollut, mutta palkitsevaa. Ja mikä parasta, ei tarvitse laskea pennejä.
Ollaan jo alettu katsella yhteistä kotia, autokin meillä on jo. Ensimmäinen viikonloppumatka on jo tehty - kävimme Lontoossa :)

En tiedä miksi halusin kirjoittaa tästä - ehkä joku samanlainen haahuilija lukee tämän ja innostuu miettimään tulevaisuuttaan. Ehkä joku vapaaehtoisesti työtön lukee tämän ja ymmärtää ettei se työ vie vapautta. Vaikka elämä on jokseenkin raskasta, väitän sen olleen vielä raskaampaa ja onnettomampaa ennen. Kun päivisin ei ollut mitään tekemistä, elämällä ei ollut suuntaa.
Pyrimme parempaan ja onnistuimme. Keskiluokkaistuimne. Ja tämä on meille unelmaa.