Henkilöt, jotka olivat nuorempana vaatimattoman näköisiä, mutta..

Jossakin kohtaa sitä vain huomaa olevansa "erirotuinen". Niinkuin onkin. Suomen historia on kuitenkin nuori. Isoisä, vaari, ukki, paappa tai miksi nyt haluaa kutsua. Ja sieltä se tulee se erilaisuus. Luonne, ulkonäkö, käytös ja siltikään tämä maailma ei ole valmis tulemaan kaapista, historia on painettu. Ollaan edelleen hiljaa ja näkymättömiä.

Minä, kai. Olin angstinen teini mustine lyhyine hiuksineni, ja vähän omituisen näköinen muutenkin. Kovin laiha ja kalpea. Mustanpuhuva lookini ei todellakaan vedonnut vastakkaiseen sukupuoleen sen ikäisenä (ihan sama silti vieläkin, vetoaako). 23-vuotiaana olin kasvattanut oman vehnänvaalean hiustenvärin lob-mittaan ja muutenkin jo muutaman vuoden katsonut, mitä päälleni puen. Naamani mittasuhteet jotenkin menivät kohdilleen ja minusta tuntuu, että olen niitä onnekkaita, jotka paranevat vanhetessaan. Nyt 26-vuotiaana saa kohteliaisuuksia siellä sun täällä, mikä hämmentää edelleen. Veikkaan, että itsetunnolla on ollut iso osa tässä prosessissa, olin nuorena aivan älyttömän hukassa itseni kanssa enkä vieläkään ymmärrä, että olen naamastani oikeastaan ihan ok. 

Minä olin juuri tuollainen. Nykyään kuitenkin oikein nätti tyttö. :)

Minä. Olin nörtti ja akneinen. Nyt olen kaupungin kuumin puuma. 

Näytin juuri lapsilleni ja miehelleni kuvaa, jossa olen 20-vuotias. Jokainen heistä oli sitä mieltä, että olen nyt 45-vuotiaana kauniimpi. 20-vuotiaana naamani oli ihan pallo, vaikka painoin vähemmän. 

Minä! Ala-asteella sain kuulla olevani ruma finninaama, mutta yläasteen jälkeen olen saanut paljon kehuja ulkonäöstäni. Aluksi otin ne v*ttuiluna, kun en ollut sellaiseen tottunut.

Mä myös kasvan koko ajan kauniimmaksi. Nuorempana olin oudon näköinen finninaama, nykyään olen kaunis jopa ilman meikkiä. Myös kroppa on muuttunut paljon parempaan suuntaan ja hiukset paksut ja hyvökuntoiset.
N21

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:45"]

Minä olen sellainen.

Muutuin suorastaan hirviöstä kaunottareksi. Pelkästään muuttamalla elämäntapani terveelliseksi. Mitään kalliita kauneusjuttuja ei tarvinnut ostaa. Eikä olisi ollut rahaakaan kun "rumuuteni" takia en saanut edes töitä.

Kiusaajien miehet kuolaavat nyt minua. Hahhha, saavatpahan takaisin sen pahan mitä minulle tekivät.

Ulkonäön muuttumisen myötä elämä muuttui painajaisesta paratiisiksi.

Tämä on nyt todella helppoa, nyt vain menestymään ja tienaamaan rahaa.

Rumana ollessani tein kaikkeni elämäni eteen, mutta niin vain muut syrjäyttivät ja pilasivat elämäni.

Nyt kaikki tippuu kuin taivaasta minulle eikä tarvitse edes paljoa nähdä vaivaa.

Monet luulevat että olen käynyt kauneusleikkauksissa ja -hoidoissa yms. kun ulkonäköni on muuttunut niin paljon. Mutta en ole. Olen siis köyhä silloisesta rumuudestani johtuen eli ei ole edes rahaa sellaiseen.

Monet luulevat että minulla on mm. silarit, tekohiukset, -kynnet ja -ripset, botoksia, huulitäytettä ja ties mitä. Mutta ei ole, olen luonnokaunis. Eikä tule koskaan olemaankaan.

Nyt sitten vain kostan.

[/quote]

Tässä meillä illan taidonnäyte jonkun fantasioista :-D Kirjoittaisit edes vakuuttavammin jättämällä kliseet pois.

Mulle kävi päinvastoin. Olin nuorempana jotenkin ihan kivan näköinen, mutta sitten tuli akne ym. terveysongelmia ja vanhenin ennenaikaisesti. Harmittaahan se, mutta onneksi on muuta kuin ulkonäkö tässä elämässä & eipä ainakaan pinnalliset ihmiset ( miehet ) hakeudu seuraani. Ihon kunto tosiaan vaikuttaa älyttömästi ulkonäköön eikä lukuisat aknearvet ja ruusufinni todellakaan mua kaunista. Onneksi on hoitoja nykyään ja jotenkin pysyy siedettävänä tämä naama & itseluottamus on kohdillaan kaikesta huolimatta.

Minä myös. Olin lapsesta asti pullukka. Suunnilleen 20 v aloin liikkumaan, laihduin. En millään ole meinannut tajuta edelleenkään 37 vuotiaana että olen oikeastaan kaunis. 172 cm, juoksen, käyn salilla. Saan huomiota miehiltä mutta en koe että kuitenkaan kelpaan. Tälläkin hetkellä on pari miestä työpsikalla (komeita) jotka varmaan saisin jos tekisin jotain asian eteen. Mutta en koskaan ole oppinut flirttailemaan, olen hirveän ujo mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen. Olen täysin varma että jos esim tekisin aloitteen niin minut torjuttaisi ja kaikki saisivat tietää ja olisin naurunalaisena kuten teininä syystä että olin läski.

Niin, jotenkin sain miehen, olin naimisissa monta vuotta ja yksi lapsikin on. Ollaan nyt erottu. Tuskin enää saan parisuhdetta. Tuntuu että miehet eivät uskalla lähestyä, oletan että pitävät minua ylpeänä jolle ei kukaan kelpaa. Itse pelkään että en kelpaa kenellekään, en ole tarpeeksi hyvä.

Mä kuulemma puhkesin kukkaan vasta lukioaikana. En mä koskaan ruma ole ollut, mutta olin aina se hiljaisin ja syrjäänvetäytyvä harmaa hiirulainen.

Kun ikää tuli lisää ja itsevarmuus kasvoi, ja aloin saamaan poikien/miesten huomiota, se lisäsi itsevarmuutta ja itsetuntoa entisestään.

En mä kai mikään suuri kaunotar ole, mutta useasti olen saanut kehuja ulkonäöstäni ja miehet on olleet kiinnostuneita. Olen vähän sellainen nätti luonnonlapsi, en tarvitse kilon meikkikerrosta ollakseni omastakin mielestä nätti.

Tunnen erään naisen joka oli vielä yläasteen alussa pelkkä luuviulu finninaama. Sitten sille tuli rinnat, persaus ja muutenkin näytti todella upealle. Parikymppisenä oli vielä upeampi kun oli saanut lihaa luiden päälle. Ja vielä pirun vaikee. Ei herunu ei sit millään. Se ei miehiä pyöritelly vaikka oli niin upee ilmestys, johtunee siitä että on myös todella fiksu ja empaattinen ihminen. Nykyään on jotain 25v, naimisissa ja lapsiakin on, ei oo silti rumemmaksi muuttunut. Harmitti jäädä kaverille kakkoseksi, se sai siitä vaimon itelleen.

Jollain on nyt paha ulkonäkökriisi av:n etusivun perusteella...

Tunnen! Kävin joskus ala-astetta hyvin ruman tytön kanssa, ja hän siis oli oikeasti erittäin ruma... ja kiusaamistakin esiintyi. Nyt kymmenen vuoden jälkeen, instragrammissa törmäsin tähän kyseiseen tyttöön ja silmät meinasi lentää kuopistaan. En aluksi tunnistanut tyttöä mutta kun tarkemmin katsoin ja selailin kommentteja... järkytys ja hämmennys oli iso. Tytöstä oli kasvanut kaunis, vaalea kaunotar

Kyllä olen kauniimpi nyt 40v kuin nuorempana.[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:54"]Mä kuulemma puhkesin kukkaan vasta lukioaikana. En mä koskaan ruma ole ollut, mutta olin aina se hiljaisin ja syrjäänvetäytyvä harmaa hiirulainen.

Kun ikää tuli lisää ja itsevarmuus kasvoi, ja aloin saamaan poikien/miesten huomiota, se lisäsi itsevarmuutta ja itsetuntoa entisestään.

En mä kai mikään suuri kaunotar ole, mutta useasti olen saanut kehuja ulkonäöstäni ja miehet on olleet kiinnostuneita. Olen vähän sellainen nätti luonnonlapsi, en tarvitse kilon meikkikerrosta ollakseni omastakin mielestä nätti.
[/quote]
Täysin sama tarina. Paranen vain vanhetessa.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:45"]

Minä olen sellainen.

Muutuin suorastaan hirviöstä kaunottareksi. Pelkästään muuttamalla elämäntapani terveelliseksi. Mitään kalliita kauneusjuttuja ei tarvinnut ostaa. Eikä olisi ollut rahaakaan kun "rumuuteni" takia en saanut edes töitä.

Kiusaajien miehet kuolaavat nyt minua. Hahhha, saavatpahan takaisin sen pahan mitä minulle tekivät.

Ulkonäön muuttumisen myötä elämä muuttui painajaisesta paratiisiksi.

Tämä on nyt todella helppoa, nyt vain menestymään ja tienaamaan rahaa.

Rumana ollessani tein kaikkeni elämäni eteen, mutta niin vain muut syrjäyttivät ja pilasivat elämäni.

Nyt kaikki tippuu kuin taivaasta minulle eikä tarvitse edes paljoa nähdä vaivaa.

Monet luulevat että olen käynyt kauneusleikkauksissa ja -hoidoissa yms. kun ulkonäköni on muuttunut niin paljon. Mutta en ole. Olen siis köyhä silloisesta rumuudestani johtuen eli ei ole edes rahaa sellaiseen.

Monet luulevat että minulla on mm. silarit, tekohiukset, -kynnet ja -ripset, botoksia, huulitäytettä ja ties mitä. Mutta ei ole, olen luonnokaunis. Eikä tule koskaan olemaankaan.

Nyt sitten vain kostan.

[/quote]

Sisäisesti olet yhä erittäin ruma ihminen.

Joo ihan normaalia monille miehille, ketä menee yliopistoon ja sitten töihin joissa täytyy käyttää pukua. Ja jos ei ole lihonut ja kaljuuntunut.

Kauniit yleensä rumenee. Kauniit yleensä ovat niissä suosituissa, vähän pahoissa teinipiireissä missä riekutaan joka viikonloppu jossakin bileissä ja juodaan. Sitten se liika juominen, huonot ruokailutottumukset näkyvät noin 5-10 vuoden päästä naamassa. Ja joillain se vaihe jää päälle ja ovat jo sen 18-19-v kestävän aktiivisen baareilun jälkeen pulskistuneet ja naama makeiden alkoholijuomien turvottama. Erikseen on sitten ne kauniit kiltit tytöt ja kauniit urheilijatytöt, jotka pysyvät kauniina.

Vain yksi jolle on käynyt toisinpäin? Hämmästyttävää. Itselläni kauneus on sellaista aaltoilevaa, kun olen onnellinen, näytän energiseltä ja säteilen, kun olen allapäin, olen nuhjuinen ja ruma. Enimmäkseen tota jälkimmäistä. Kroppa sentään suunnilleen sama vuodesta toiseen. 

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:47"]

Minä myös. Olin lapsesta asti pullukka. Suunnilleen 20 v aloin liikkumaan, laihduin. En millään ole meinannut tajuta edelleenkään 37 vuotiaana että olen oikeastaan kaunis. 172 cm, juoksen, käyn salilla. Saan huomiota miehiltä mutta en koe että kuitenkaan kelpaan. Tälläkin hetkellä on pari miestä työpsikalla (komeita) jotka varmaan saisin jos tekisin jotain asian eteen. Mutta en koskaan ole oppinut flirttailemaan, olen hirveän ujo mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen. Olen täysin varma että jos esim tekisin aloitteen niin minut torjuttaisi ja kaikki saisivat tietää ja olisin naurunalaisena kuten teininä syystä että olin läski.

Niin, jotenkin sain miehen, olin naimisissa monta vuotta ja yksi lapsikin on. Ollaan nyt erottu. Tuskin enää saan parisuhdetta. Tuntuu että miehet eivät uskalla lähestyä, oletan että pitävät minua ylpeänä jolle ei kukaan kelpaa. Itse pelkään että en kelpaa kenellekään, en ole tarpeeksi hyvä.

[/quote]

Kyllä se lapsi on suurin este sinun onnesi tiellä, ei kukaan järkevä mies halua ties kenen siittämää penikkaa nurkissaan katsella. Jos tyydyt tasoiseesi eli miehen lapset eivät haittaa, löydät ihan varmasti parisuhteen, kunhan vaan lakkaat nirsoilemasta. Teillä yhäreillä kun on vaan paha karsastaa miehen väsäämiä elättejä, mutta teidän aikaansaannoksia pitäisi miehen passata kuin piispaa pappilassa.