Yksinäinen fiilis
Olen 22-vuotias nainen ja olen viime aikoina joutunut toteamaan, että minulla on yksi samanhenkinen ystävä - mutta hän on poikaystäväni. Olen ateisti, taiteellinen ja vähän nörtihtävä. Arvostan oppimista ja itsensä kehittämistä ja antoisia keskusteluja. Muut ystävät eivät tunnu täyttävän "tarpeitani"
-
Pidän kyllä ystävistäni yleensäkin, ovat mukavia jne. mutta he eivät koe oppimista/kouluja/itsensä kehittämistä mitenkään tärkeinä. Minusta on häiritsevää, jos joku ei halua tehdä parastaan tai oppia uutta tai sivistää itseään?
-
Yhdellä on nyt lapsia, hän valittaa paljon ja häntä on vaikeaa tavata toisinaan, koska hän peruu tapaamisia todella paljon. Toinen asuu kaukana opiskelujen perässä, hänellä on samanlainen huumorintaju, mutta hän ei.. ole ihan välkyimmästä päästä? Vaikeaa keskustella joistain asioista kun hän ei ole niistä perillä. Lisäksi hän on harras uskovainen ja se näkyy usein keskusteluissa (sinänsä ei haittaa, mutta minua kiinnostaa enemmän tieteellinen pohja). Kolmas on ollut ystäväni 5v. lähtien, mutta hän on alkanut olla ehkä jokseenkin liian Suomijunttimainen, väittelemme kyllä hyvässä hengessä usein. Hän on kihloissa ja tuntee kylällisen verran ihmisiä, joten hirveän usein emme näe.
-
Tunnen usein olevani yksinäinen. Poikaystäväni on samalla kaverini, mutta ei hän korvaa sitä kaveruutta, jota kaipaisin. Seuraa, jonka kanssa tehdä juttuja, ilman että tuntisin itseni niin ulkopuoliseksi ja hölmöksi. Olen introvertti, joten mitkään bailaamiset ja suuret ihmisjoukot eivät miellytä.
Onko muilla samanlaista fiilistä, että samanhenkiset kaverit ovat vähissä?
Kommentit (7)
Hohoijaaa. Olipas pitkä. En jaksanut lukea.
Tiesitkö että jotkut ovat ihan oikeasti yksinäisiä eivätkä silti valita täällä.
Ymmärrän sua täysin ap. Itse olen erilainen kuin sinä (olen uskossa, minulla on lapsia ja olen 29 v.). Mutta ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Minulla on paljon kavereita ja myös läheisiä ystäviä useampi mutta ei yhtäkään samanhenkistä, kuin itse olen. Minulla ei ole myöskään miestä, joten en tunne syvää yhteenkuuluvuutta kenenkään kanssa. Kaksi siskoa minulla onneksi on mutta he ovat erilaisia kuin minä.
Läheistä, samanhenkistä ystävää olen toivonut jo yläasteelta lähtien. Olen pettynyt yhä uudestaan. Ehkä sellaista ei löydykään.
ns. ystävänäsi sanoisin sinua säälittäväksi tapaukseksi...
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 17:16"]Ymmärrän sua täysin ap. Itse olen erilainen kuin sinä (olen uskossa, minulla on lapsia ja olen 29 v.). Mutta ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Minulla on paljon kavereita ja myös läheisiä ystäviä useampi mutta ei yhtäkään samanhenkistä, kuin itse olen. Minulla ei ole myöskään miestä, joten en tunne syvää yhteenkuuluvuutta kenenkään kanssa. Kaksi siskoa minulla onneksi on mutta he ovat erilaisia kuin minä.
Läheistä, samanhenkistä ystävää olen toivonut jo yläasteelta lähtien. Olen pettynyt yhä uudestaan. Ehkä sellaista ei löydykään.
[/quote]
Eikö Jeesus olekkaan kaverisi?
hanki elämä