Peräkammarin pojalta kuoli vanhemmat.

Meidän naapurissa asui Matti noin 50-60 vuotias. Oli omaishoitajana vanhemmilleen viimeiset 13 vuotta. Nyt tämän kevään korvilla kuoli äiti 93 vuotias herttainen nainen. Isä kuoli pari vuotta sitten 95 vuotiaana. Kun meidän lapset olivat pieniä, niin he kolmisteen tulivat usein leikkipihalle katsomaan pihan lasten temmellystä.

Nyt Matti muutti tuosta isosta asunnosta pienempään lähemmäs keskustaa. Usein nähdään kaupoilla ja vaihdellaan kuulumiset.

Musta tuntuu, että Matti on jotenkin nyt todella yksin. Ei hänellä oikein ystäviäkään koskaan tässä kummosesti ollut, vaan taloyhtiön porukat. Pyydettiin usein kahville mukaan tms. ei tullut. Muutaman kerran talkoissa se söi makkaran, mutta yhden oluen nappasi mukaansa saunakaveriksi.

Tänään, kun sateessa vastaan tuli, taas ystävällisesti tarjosi apuaan. Oma sateenvarjo meni rikki ja hän omaansa tyrkytti. Mä olin jo märkä, hän ei. Sillä hänen loittonevaa harmaata olemustaan jäin surullisena katsomaan. Miten Matilla menee nyt?