Minkä ikäisenä tapasit elämäsi rakkauden?

Mä olin 27-vuotias.

21!

27

18 - vuotiaana. 42 vuotta sitten. Edelleen lempi leiskuu täysillä.

19 v.

Ei tullut tavattua, siis sellaista jonka kanssa tunteet olisivat molemmin puoliset. Enää en usko koko asiaan enkä ole enää avoin parisuhteelle enkä tutustumiselle, se juna meni jo.

N32

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 17:41"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 15:44"]19-vuotiaana, mutta olin poikkeuksellisen onnekas. 
[/quote]

Heh, mä en taas koe onnekkaiksi niitä, jotka ovat varhain löytäneet kumppaninsa. Mieluumin löysin 25+ vuotiaana. Ehti hyvin katsella muitakin, kerkeehän tuota yhtä vielä tuijotella vuosia..
[/quote]
Sehän riippuu siitä minkä ikäisenä niitä muita on alkanut katselemaan. Sitä kun 13-vuotiaasta asti on seurustellut enenmmän ja vähemmän niin se on kuin onnenpotku kun parikymppisenä löytää sen oikean josta teininä sai unelmoida. Olin kerennyt 2v kiertää baareissa kun mieheni löysin ja ne 2v oli ihan sieltä ja syvältä. Ei se määrä ratkaise vaan se laatu.

Olin 41v., seitsemän vuotta sitten

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 16:15"]

34 vuotiaana. Sitä enen pitkä, 12 vuoden parisuhde.

[/quote]

Minä myös 34-vuotiaana, 16 vuoden parisuhteen jälkeen.

29-vuotiaana, 16 vuotta sitten. Se oli aika nopeasti selvä peli, ei tarvinnut paljon miettiä.

43v. ja menetin hänet 44v. Oli neljäs suhde.

28v. 6v yhdessä.

29-vuotiaana tapasin, mutta vasta 33-vuotiaana tajusin sen ja lähestyin häntä siinä mielessä :)

33 vuotiaana.

En ole varma, mistä sen elämäni rakkauden tunnistaa. Onkohan sellaista edes olemassakaan. Koin "elämää suuremman rakkauden" neljänä vuotena peräkkäin: 20, 21, 22, ja 23 vuoden iässä. Yhden kanssa meni sukset pahasti ristiin, kaksi lähti vieraille maille ja yhden jouduin itse jättämään samasta syystä. Olin sen jälkeen henkisesti aivan loppu enkä ole enää koskaan jaksanut rakastua uudelleen. Jos nyt jostain kohtalon oikusta saisin jonkun heistä takaisin ja voisimme jatkaa siitä mihin jäätiin, hän olisi se, jonka kohtasin 20-vuotiaana. On jokseenkin mahdotonta, että koskaan enää näkisin ketään heistä. Ja jos näkisinkin, emme todellakaan jatkaisi siitä mihin jäimme. Vaikka joku heistä tahtoisikin, niin minä en. En jaksaisi enää pistää elämääni sekaisin kenenkään miehen vuoksi. Se juna meni jo.