Mies jättää toisen lapsen yksin autoon viedessään toisen eskariin

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 09:59"]

Mutta jos kolmevuotias lapsi on kiinnitetty turvaistuimeen ja ovetkin lukossa, miten se sieltä lähtee minnekään hortoilemaan? Tämä on esimerkki ylisuojelusta, ihan tulee turvaton olo kun hetken on yksin autossa ja PERUSTURVALLISUUS järkkyy. No ei varmasti järky tuosta jos muuten on kaikki kunnossa.

[/quote]

Entä jos auto syttyy tuleen?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 08:24"]

Meillä on lapset eri päiväkodeissa. Mies vie yleensä eskarilaisen ensin omaan päiväkotiinsa ja kuulemma jättää 3-vuotiaan yksin autoon siksi aikaa odottamaan. Näin eskarilainen ja 3-vuotias ovat minulle kertoneet. 3-vuotias on lisäksi sanonut, että häntä pelottaa olla yksin autossa ja itkettää. Tätä on tapahtunut toistuvasti.

Miehen kanssa olen asiasta puhunut, mutta ensin hän kieltää asian ja toteaa sitten, että ihan sama mitä hän sanoo kun on kuitenkin väärässä. Eli vähän niinkuin myöntää, että tekee väärin, mutta jatkaa samaa touhua kuitenkin selkäni takana.

Minun mielestä pienempää ei pitäisi jättää yksin autoon, jos kerran pelkää, mutta mitä mieltä muut ovat?

[/quote] Itse jätin kanssa toisen lapsen autoon ja ei tullut mitään itkuja , pitäskö vähän miettiä asioita ei tuo nyt niin hirveää ole lapselle vähän SISUA ja sanoa että lopettaa turhat itkut

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 09:59"]

Mutta jos kolmevuotias lapsi on kiinnitetty turvaistuimeen ja ovetkin lukossa, miten se sieltä lähtee minnekään hortoilemaan? Tämä on esimerkki ylisuojelusta, ihan tulee turvaton olo kun hetken on yksin autossa ja PERUSTURVALLISUUS järkkyy. No ei varmasti järky tuosta jos muuten on kaikki kunnossa.

[/quote]

Entä jos auto syttyy tuleen?
[/quote]

Entä jos lentokone putoaa auton päälle?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 09:59"]

Mutta jos kolmevuotias lapsi on kiinnitetty turvaistuimeen ja ovetkin lukossa, miten se sieltä lähtee minnekään hortoilemaan? Tämä on esimerkki ylisuojelusta, ihan tulee turvaton olo kun hetken on yksin autossa ja PERUSTURVALLISUUS järkkyy. No ei varmasti järky tuosta jos muuten on kaikki kunnossa.

[/quote]

Entä jos auto syttyy tuleen?

[/quote]

entä jos salama iskee siihen lapseen, kun iskä on viemässä niitä sinne sisälle??

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 09:59"]

Mutta jos kolmevuotias lapsi on kiinnitetty turvaistuimeen ja ovetkin lukossa, miten se sieltä lähtee minnekään hortoilemaan? Tämä on esimerkki ylisuojelusta, ihan tulee turvaton olo kun hetken on yksin autossa ja PERUSTURVALLISUUS järkkyy. No ei varmasti järky tuosta jos muuten on kaikki kunnossa.

[/quote]

Entä jos auto syttyy tuleen?

[/quote]

entä jos salama iskee siihen lapseen, kun iskä on viemässä niitä sinne sisälle??

[/quote]

Onko näin käynyt? Sen sijaan tuo auton syttyminen on tapahtunut.

Kuinkahan me 50-luvalla syntyneet ollaan edes elossa, kun silloin ei oltu joka asiaa paapomassa ja pähkäilemässä? Voi olla, että meillä on mieli kovastikin nyrjähtynyt kaikista niistä "laiminlyönneistä", mutta tuskin tällä ylihuolehtivaisuudellakaan taataan tasapainoista mieltä loppuelämäksi.

Me oltinn systereiden ja joskus yksin melkeinpä tuntitolkulla (ainakin tuntui siltä) autossa odottamassa milloin isää milloin äitiä asioilta. Pussi herneitä kouraan kesällä ja se oli siinä. En nyt hirveästi muista siitä kärsineeni. Hesan keskustassa oli paljon tsiigattavaa ja keksittiin leikkejä keskenään.

Ottakaapa joskus sellainen kuin terve talonpoikaisjärki käyttöön älkääkä tehkö niitä ongelmia sinne missä niitä ei ole. Ei koko elämäänsä voi elää pelossa mahdollisista uhkista, 99% todennäköisyydellä ei niitä edes tapahdu mitä mieli kulloinkin keksii.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:34"]

Kuinkahan me 50-luvalla syntyneet ollaan edes elossa, kun silloin ei oltu joka asiaa paapomassa ja pähkäilemässä? Voi olla, että meillä on mieli kovastikin nyrjähtynyt kaikista niistä "laiminlyönneistä", mutta tuskin tällä ylihuolehtivaisuudellakaan taataan tasapainoista mieltä loppuelämäksi.

Me oltinn systereiden ja joskus yksin melkeinpä tuntitolkulla (ainakin tuntui siltä) autossa odottamassa milloin isää milloin äitiä asioilta. Pussi herneitä kouraan kesällä ja se oli siinä. En nyt hirveästi muista siitä kärsineeni. Hesan keskustassa oli paljon tsiigattavaa ja keksittiin leikkejä keskenään.

Ottakaapa joskus sellainen kuin terve talonpoikaisjärki käyttöön älkääkä tehkö niitä ongelmia sinne missä niitä ei ole. Ei koko elämäänsä voi elää pelossa mahdollisista uhkista, 99% todennäköisyydellä ei niitä edes tapahdu mitä mieli kulloinkin keksii.

[/quote]

Varmaan silloin ei ollut niin suurta tarvetta "paapoa" lapsia. Ei ollut huumeidenkäyttäjiä, ei pedofiilejä jne. Maalla ei lukittu ovia jne jne. Ei mullakaan 70-luvulla syntyneenä ollut autossa turvaistuinta, mutta omat lapseni olen kyllä turvaistuimiin laittanut. Katsos, maailma muuttuu ja vaarat lisääntyy.

Mun mielestä on ihan ok jättää toinen lapsi hetkeksi autoon odottamaan. Sehän on ihan sitä maalaisjärkeä, todennäköisesti viemisestä selviää paljon nopeammin, kun jättää toisen autoon. 

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 08:41"]käytät vakitrollaaajan aspergerkieltä [/quote] Hä?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:34"]

Kuinkahan me 50-luvalla syntyneet ollaan edes elossa, kun silloin ei oltu joka asiaa paapomassa ja pähkäilemässä?

[/quote]

tämä on yksi typerimmistä argumenteista ikinä, ja silti sitä näkee paljon tämäntyylisisissä keskusteluissa. Kun faktahan on se, että 50-luvulla lapsikuolleisuus oli paljon suurempi, kuin nykyään. Henkisistä traumoista en osaa sanoa, mutta kyllä aikana ennen turvavöitä ja lastenistuimia lapdia kuoli paljon enemmän liikenteessä. Myös "paapomiselta" kuulostavat asiat, esim syöttötuolien tukevuusvaatimukset, oikeasti vähentävät lasten onnettomuuksia kotona. Puhumattakaan esim pyöräilykypäröistä.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 09:59"]

Mutta jos kolmevuotias lapsi on kiinnitetty turvaistuimeen ja ovetkin lukossa, miten se sieltä lähtee minnekään hortoilemaan? Tämä on esimerkki ylisuojelusta, ihan tulee turvaton olo kun hetken on yksin autossa ja PERUSTURVALLISUUS järkkyy. No ei varmasti järky tuosta jos muuten on kaikki kunnossa.

[/quote]

Entä jos auto syttyy tuleen?
[/quote]

Entä jos pommi tippuu päiväkodin pihaan?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 09:01"]
 

Vauvaikäisen nyt varsinkin voi jättää, jos ei pääse pinnasängystä pois. Ja eihän terve lapsi herää, jos on nukahtanut ja rytmi on aina sama. Mitä kamalaa siinä sitä paitsi on, jos hetken ehtii huutaa kerran elämässään. Onhan niitä unikoulujakin paljon rankempia. 

[/quote]

Hui, itse en kyllä ole koskaan jättänyt lasta tai lapsia yksin minnekään, mukana kulkevat ihan tarpeeksi jouhevasti. Tiedän täkäläisen perheen, jossa äiti jätti kipeän 5-vuotiaan yksin kotiin lähtiessään hakemaan toista lasta koulusta. Oli syttynyt tulipalo ja 5-vuotiaan ruumis oli löytynyt sänkynsä alta sammutetusta talosta. Ei tosiaan tarvittu kuin se puoli tuntia ja äiti ei koskaan pääse yli syyllisyydestään. Harvinaistahan tuo on, mutta let's face it, jos noin tapahtuisi niin ei siitä toipuisi kukaan perheestä koskaan.

Mitä jos miehesi saa sairaskohtauksen matkalla eskarista autolle. Hänet viedään tajuttomana sairaalaan, ja lapsi nääntyy autoon. Tai jos autoon tulee sähköihin oikosulku ja se syttyy palamaan. 

Hei te Reipastajat,

miltä tämä kirjoitus tuntuu?

"

Tavallisesti lapset eivät leiki itku kurkussa kauppakeskuksen leikkipaikoilla. Tämä tyttö teki niin. Ystäväni oli seurannut hänen leikkejään jo pidempään, koska ketään aikuista ei näkynyt tytön lähellä. Lopulta ystäväni oli mennyt kysymään, tarvitseeko tyttö apua. Tyttö oli kuiskannut, että hän ei tiedä, missä äiti on. Koska äitiä ei kuulunut, ystäväni lähti infoon kuuluttamaan.

Pian äiti tuli ostoskärryineen kovaäänisesti paikalle: ”Etkö sinä pysty leikkimään edes viittä minuuttia ilman äitiä, iso tyttö? Olet jo ekaluokkalainen.”

Tytön olemus kutistui, kun äiti nolasi hänet muiden vanhempien ja lasten edessä. Äiti ei ottanut hätääntynyttä tyttöä syliinsä. Hän ei pyytänyt anteeksi sitä, että oli aiheuttanut huolta olemalla tunnin poissa.

Ystäväni kertoi, että hän ei tajunnut tehdä tilanteessa mitään. Häntä otti päähän se jälkeenpäin. Häntä sapetti myös se, miten äiti vieritti lapsellisesti syyn tilanteesta lapsensa kontolle ja mitätöi hänen tunteensa.

Älä pillitä, vaikka iskit varpaasi, olet jo iso poika. Älä nyt ujostele iso tyttö, mene sinne vaan toisten kanssa leikkimään. Kyllä sinun pitää nyt vaan jaksaa hoitaa pikkusiskoasi, olet jo iso tyttö.

Näillä viattoman oloisilla lausahduksilla me aikuiset määrittelemme tavoitteet, millaisia lastemme tulisi olla. Opetamme lapsillemme lause kerrallaan kummallista pärjäämisen kulttuuria, jossa tunteet pitää piilottaa ja jossa tulee yrittää olla isompi ja rohkeampi kuin on. Opetamme, että ei saa itkeä, pelätä, ujostella, olla lapsi.

Tässä pärjäämisen kulttuurissa eskari-ikäiset leuhkivat toisilleen, kuka on nähnyt hurjimpia tappamiskohtauksia peleissä ja elokuvissa. Ekaluokkalaiset pätevät sillä, että näyttävät pienemmilleen pornoa älyluureistaan. Isit ylpeilevät sillä, että heidän alakouluikäisensä eivät ole moksiskaan, vaikka katsovat K18-kauhua.

Tällaisia isoja tyttöjä ja poikiako haluamme? Lapsia, jotka yrittävät epätoivoisesti olla isompia kuin ovat, jotta heidät huomattaisiin?

Kun lapsemme oppivat jo pienestä häpeämään tunteitaan, eivät he niitä isompanakaan uskalla paljastaa. Ei ihme, jos suomalaissukupolvista toisensa jälkeen on kasvanut väärällä tavalla itsekseen pärjääviä. Mieluummin voidaan pahoin kuin pyydetään apua.

Jonkun pahoinvoinnista kertoo myös se, mitä tapahtuu, kun ”isoista tytöistä” tulee oikeasti aikuisia. Ensin tyttäremme saavat kuulla lapsena, että ovat jo isoja tyttöjä ja saavat sen seurauksena vastuuta, joka ei välttämättä vielä kuuluisi heille. Sitten aikuisina, kun he ovat valmiita vastuuseen, heitä aletaankin tytötellä. Ihan sama, vaikka heillä olisi johdettavana iso firma tai ministeriö, he ovat joidenkin silmissä pikkutyttöjä.

Onneksi maailma muuttuu. Kuulin leikkipaikalla, kun pikkupoika kysyi äidiltään, pelkäävätkö poliisit mitään. Äiti sanoi, että varmasti ainakin joskus hämähäkkejä. Siitä poika innostui, että jes, poliisitkin pelkäävät joskus!

Helena Salakka

Kirjoittaja on valtuutettu ja pikkutytön sekä -pojan äiti.

02:00
Olin kerran poika minäkin

9.6.2015
Lemmikin voi haudata lähes mihin tahansa - kunhan ympäristö ei joudu vaaraan

9.6.2015
Uurnaan, hautaan, kylmäaltaaseen vai kaatopaikalle - minne kuollut eläin kuuluu?

7.6.2015
Möysän ranta käyttökuntoon alkuviikosta

7.6.2015
Vuoden launeelainen on monelle koululaiselle tuttu

6.6.2015
Aikuiset kommentoivat nelivuotiaan vaatemakua – puolusta vapautta maanantaina olemalla Lenni

6.6.2015
Lahden Stopparin johtaja: Pelisääntöjen puute haittaa päihdenuorten auttamista

6.6.2015
Laitosnuoret kärsivät liian tiukasta linjasta, Lahden Stoppari sai yllätysiskussa puhtaat paperit

5.6.2015
"Alkuvuosi oli erittäin levotonta aikaa", meno muuttui villiksi Lahden Stopparissa

Kommentointi (3)
Sinun täytyy kirjautua voidaksesi kommentoida

juhani nieminen 6.6.2015

Sehän oli oikein "aikuismaista" käytöstä. Aivan yhtä paljon ehkä enemmänkin säälittää niitä aikuisia, jotka oleskelevat keskenään tiesmissä ja jälkikasvu on omillaan ilman ns kasvatusta.

"