Lääkäri vai lakimies?
Lapselle viimeinen lukiovuosi edessä ja pohtii kumpaan hakee. Kesällä käy matikkaa (pitkä) ja kemiaa preppaamassa ennen syksyn kirjoituksia. Tyttö on ns. kympin tyttö, lukuaineet ysiä ja kymppiä, matikka kasia. Kiinnostaa kuulemma oikis ja lääkis. Kumpaa suosittelisit? Jotenkin on kuva että lakimiehen työ on pitkää päivää ja jatkuvaa kilpailua. Olisiko lääkärin työ inhimillisempää? Itse joskus burn outin partaalla, enkä haluaisi lapselle elämään vain työtä. Voi olla että kuvani on väärä.
Eihän ole varmaa että tyttö pääsisi kumpaankaan mutta mahdollisuudet ovat kyllä hyvät.
Kommentit (38)
Lakimies on virkamies. Lääkäri joutuu tekemään myös epäeettisiä päätöksiä kunnanpomojen painostuksen alla... Lakimiehet lukee tylsiä papereita ja kielitaidon pitää olla täydellinen.
Ap sun aloitus on ehtaa koulutus shoppailua puhtaimmillaan.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:44"]
Lakimies on virkamies. Lääkäri joutuu tekemään myös epäeettisiä päätöksiä kunnanpomojen painostuksen alla... Lakimiehet lukee tylsiä papereita ja kielitaidon pitää olla täydellinen.
[/quote]
No eihän ole. Tai yhtä paljon kuin lääkäritkin. Et taida olla kovin sivistynyt?
Minä suosittelisin lääkistä, juristin maailma on kova ja kilpailu jatkuvaa. Opinnot hyvin itsenäiset.
-OTK
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:45"]Ap sun aloitus on ehtaa koulutus shoppailua puhtaimmillaan.
[/quote]
Mitä on koulutus shoppailu? Ei ap mutta kiinnostaa
Lakimies. Kättely riittää. Muuten ei tarvitse koskea vastapuoleen.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:40"]
Itse pitäisin lääkäriksi opiskelua paljon vaativampana. Siinä pitää hallita sellaisia asioita, joiden opiskelu ei ole ihmiselle intuitiivista ja yhtä helppoa. On helpompaa opetella ulkoa, mitä joku harmaaparta on joskus päättänyt jostakin pykälästä, kuin ymmärtää solujen toiminnan päälle. -Mies 29v + 1v-
[/quote]
Luulrtko tosiasn, että normaalit turvenuijalääkärit ymmärtävät mitään solujen toiminnasta. Se on resepti käteen ja 150 euroa, kiitos.
[/quote]
Että mitä? Lääkärillekö ne lääkkeet maksetaankin nykyään? Ihmisllä on hyvin vääriä käsityksiä asioista.
[/quote]
Kyse oli varmaan vastaanottoajan maksusta.
[/quote]
Tk-lääkäri ei saa mitään maksua potilaalta. Palvelu on täysin ilmaista.
En suosittele lääkärin ammattia. Viha amattikuntaa kohtaan on niin suuri että ei kannata vaivautua hoitamaan mielenvikaisia valittajia jotka eivät edes viitsi huolehtia terveydestään.
Lääkärin tärkein ominaisuus on empaattisuus. Lääkäri kohtaa päivittäin kymmeniä potilaita, jotka valittavat oloaan, ovat vanhoja ja haisevia. Näitä pitää jaksaa kuunnella ja uskaltaa/haluta koskea. Onko tyttärestäsi tähän?
Jos olet sairas, hoitaako tyttösi sinua? Tuoko juomista, syömistä, käskeekö mittaamaan kuumetta, kysyykö vointia? Jos ei, lääkärin ura tuskin on oikea.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:39"]
Mielestäni paineensitokyky hyvä. Parempi kuin äidillään :) Paneutuu asioihin syvästi ja usein esim. koulutehtävissä etsii tietoa myös aihealueiden, kirjojen ja kokeiden ulkopuolelta.
[/quote]
Anna lapsesi valita, älä ohjaa liikaa. Myöhemmin työ tuntuu hänestä raskaammalta, jos hän kokee, että se ei ole hänen oma ala.
Kiinnostaako lastasi enemmän yhteiskunnalliset asiat vai ihminen ja terveys? Onko valmis tekemään työtä myös käsillään, lääkärin työhän on käytännössä usein fyysistä.
Minua aina naurattaa tämmöiset kyselyt aivan kauheasti. Maailma on täynnä muitakin ammatteja, hyviäkin ammatteja ja myös muita yliopistokoulutuksia kuin lääkäri ja lakimies. Siihen on syynsä miksi suuri osa suht menestyvistä lukiolaisista haluaa lääkikseen tai oikikseen: ammatit ovat selkeät ja arvostetut. Nuori hahmottaa suunnilleen mistä on kyse. Oikeasti esimerkiksi arpominen näiden lääkäri, ekonomi, juristi ja arkkitehti opintojen välillä kuvastaa vain täydellistä tietämättömyyttä mitä nämä alat oikeasti ovat.
Jos tyttö arpoo noin valtavan erilaisten ammattien välillä, itse suosittelen välivuotta ja miettimisaikaa. Ensihakijan kiintiöt ja kyseisillä aloilla tiivistahtisen opiskelun vuoksi alaa ei ole vuoden-parin päästä ihan niin helppoa vaihtaa. Lukiosta valmistuvat ovat oikeasti tosi tosi nuoria, eivätkä yleensä voi vielä tietää mitä haluavat tehdä. Hyvää miettimisajan tekemistä olisi esimerkiksi avoimessa yliopistossa opiskelu kiinnostavien alojen kursseja: näkisi sitten mikä oikeasti kiinnostaa ja innostaa.
Itse halusin lukion jälkeen olla ekonomi. Käsitys työstä perustui cooleihin ekonomi-tuttaviin. Menin kuitenkin toiselle alalle yliopistoon ja luin sivuaineen verran ekonomiaa ja huomasin että se on minulle todella tylsää, työlästä ja urasuunta ei minulle sopiva. Nyt olen lukemassa lääkäriksi, ja se on todella oma ala. Ikää on nyt 24.
Lukiolaiset haluavat olla lääkäri tai juristi yhtä todellisesti kuin viisi vuotiaat haluavat olla poliiseja tai palomiehiä :)
lLääkäriksi opiskeleminen on aika erilaista kuin lääkärinä toimiminen. Kuusivuotiset perusopinnot ovat kaikille yhteiset ja valmentavat toimimaan perusterveydenhuollossa yleislääkärinä. Kovin empaattinen ei välttämättä tarvitse olla, mutta edes auttavista sosiaalisista taidoista on hyötyä opiskeluaikana, sillä opintoihin sisältyy kohtalainen määrä potilastyötä ja potilaskontakteja.
Yli 80% lääkäreistä suorittaa perustutkinnon jälkeen vielä kuusivuotiset erikoistumisopinnot. Jos ihmisten koskettaminen ja potilastyö ei ole se oma juttu lääkärintyössä, voi erikoistua alalle jossa potilaita ei tapaa, esimerkiksi radiologia, mikrobiologia, patologia, kliininen kemia, kliininen farmakologia ovat tällaisia erikoisaloja. Lääkärinä voi työskennellä myös tutkijana tai hallinnollisissa, tuotekehitys-, tai suunnittelutehtävissä .
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:44"]Lakimies on virkamies. Lääkäri joutuu tekemään myös epäeettisiä päätöksiä kunnanpomojen painostuksen alla... Lakimiehet lukee tylsiä papereita ja kielitaidon pitää olla täydellinen.
[/quote] Suurin osa lakimiehistä ei todellakaan ole virkamiehiä?
Miksi olisi koulutusshoppailua jos älykäs tyttö haluaa kouluttautua hyvään ammattiin. Näin on tehty aina jos vain paperit riittävät, minäkin arvoin linjalla ekonomi-lääkäri-lakimies-arkkitehti, ja valitsin näistä yhden ja valmistuin ammattiin. Ei ole tarvinnut katua.
Jos haluaa nopeasti työelämään, niin lakimies. Perustutkinnon lukee parissa kolmessa vuodessa. Tosihyville ansioillekin voi päästä jos on häikäilemätön ja röyhkeä tyyppi.
Lääkiksessä menee perustutkintoon vähintäinkin tupla aika. Siihen vuosien erikoistumisopinnot päälle. Vastuu ja paine joskus kova. Päivät voi olla pitkiä ja työajat epäsäännöllisiä. Palkka hyvä.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:40"]Lääkärin työ on helpompaa, työpaikka on varma kun kilpailua ei ole ja palkkakin on suuri. Siksi sinne lääkikseen hakeudutaankin rahan eikä kiinnostavan työn vuoksi.
[/quote] En nyt tiedä. Lääkäri kohtaa usein vaikeita potilaita, on kova kiire ja julkisella resurssit niukat ja jonot pitkiä. Arki on yhtä valituksen kuuntelemista, eritteitä ja sähläystä.
Puolensa varmasti kummassakin. Luulisin että ekan 5-10 v aikana lääkäri tienaa enemmän suhteessa työtunteihin. Ainakin yksityisellä puolella asianajoalalla arki on raakaa vaikkei osakkaaksi pyrkisikään. Eikä riitä vain "vanhat lakipykälät" kuten joku mainitsi vaan säädöksiä ja oikeustapauksia tulee päivittäin jne. Puhumattakaan siitä että keissistä riippuen pitää hallita itse jutun perustiedot, oli kyseessä sitten aivovammojen kuvantamistekniikat, putkitöiden pantaliittimet tai rahoitusinstrumentit. Kysy reippaasti alan asiantuntijalta itseltään, saat luotettavimpia näkökulmia. Terv. asianajaja
Yksi puoli asiaan on virheet ja niiden kanssa eläminen. Lakimies harvoin tekee päätöksiä muutamissa minuuteissa riittämättömillä tiedoilla, jotka pahimmassa tapauksessa tappavat tai vammauttavat jonkun. Lääkärin elämä hoitovirheen jälkeen voi olla aika ankeaa ( vaikkei syytettä nostettaisi niin omantunnontuskat ja jossittelu on varmaan aina mukana, varsinkin julkisella puolella jossa aikaa ja resursseja kunnon hoitoon ei ole )