Lue keskustelun säännöt.
Mä en enää kestä mun paniikkikohtauksia
07.06.2015 |
Aiemmin, vuosia sitten sain paniikkikohtauksia aina, kun johonkin piti lähteä. Moneen kuukauteen en ymmärtänyt niitä paniikkikohtauksiksi, mutta sitten aloin yhdistämään oireita vihdoin siihen, että kotoa pitäisi lähteä. Vihdoin noin 11kk kärsimisen jälkeen ne loppuivat. En jostain syystä koskaan hakenut apua, kai minä jotenkin häpesin.
Ja ne ovat alkaneet uudelleen. Nyt niitä on tullut reilut puoli vuotta ja VIHAAN sitä. Vihaan niin saatanan kovaa. Olen lukenut aiheesta, käynyt puoli vuotta terapiassa ja tehnyt oikeastaan kaikkeni. Minulla asian poissulkeminen ei auta, vaan eniten auttaa kun aiheesta puhuu ääneen. Jos soitan kaverille matkalla, se auttaa sillä hetkellä, mutta seuraavalla kerralla taas sama. En yksinkertaisesti JAKSA, että koko elämäni pyörii tämän ympärillä. Se haittaa jo elämänlaatuani ja mietin usein, millaista olisi jos jokaista bussi-, juna- tai automatkaa ei tarvitsisi pelätä.
Psykologini sanoi, että hänen mielestään tätä voisi kutsua paniikkihäiriöksi. Itse olen pitänyt niitä aina vain yksittäisinä kohtauksina, mutta toisaalta nehän tulevat 99% kerroista kun on vähänkään pidempi matka edessä (riittää siis ihan vaikka 20 minuuttia).
Olen NIIN kypsä tähän. Vituttaa ja itkettää, että joku mun mielikuvituksen tuottama mörkö hallitsee mun elämää. Suututtaa, etten saa sitä pois, vaikka järjellä tiedän, että se on vain minun päässäni eikä oikea uhka. Joka kerta kohtauksen tullessa kihisen ja päätän, että haen saatana kohta vaikka lääkkeitä tähän jotta tää loppuu. Ahdistaa edes ajatella koko helvetillistä häiriötä!!!!
Milloin tämä oikein loppuu? Teen koko ajan töitä sen eteen, psykologin antamia "kotiläksyjä", kirjallisuudesta löytyneitä vinkkejä, vertaistuen kertomia vinkkejä. Silti junnaan paikallani, eikä tämä lopu. Alan olemaan voimaton.
Kommentit (9)
Varaa aika psykiatrilta ja pyydä tarvittaessa otettava lääke avuksi. Siihen terapian rinnalle.
Minkä suuntaisessa terapiassa käyt?
Tsemppiä!
Itsellä liki 10 v ph. Välillä menee paremmin. Välillä todella huonosti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei minua ole kieltäydytty hoitamasta, päinvastoin yritetty keksiä eri keinoja ja eri tapoja - ja puhuttu kyllä toisenlaisesta terapiasta (psyko- ja nettiterapiaa ollaan harkittu esimerkiksi, nimenomaan paniikkihäiriöön "erikoistuneiden" terapeuttien kanssa).
Lääkkeille olen itse sanonut no-no heti alkuun, mutta kieltämättä nyt alkaa houkuttaa jo edes auttavana. En haluaisi todellakaan jatkuvaa lääkitystä, haluaisin mieluummin sellaisen hätätapauksessa, satunnaisesti otettavan - voisin lyödä vetoa että kohtaukset ainakin vähenisivät jos tietäisin, että taskussa on tarpeen varalle pilleri. Enkä välttämättä koko lääkettä edes tarvitsisi. Tiedä häntä, mutta tätä olen nyt tosissani miettinyt (joskaan psykologini ei sanonut siihen juuta eikä jaata). Alan vaan olemaan aika epätoivoinen, jos ei 7-8kk terapialla ole tapahtunut käytännössä mitään muutosta :(
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:23"]Varaa aika psykiatrilta ja pyydä tarvittaessa otettava lääke avuksi. Siihen terapian rinnalle.
Minkä suuntaisessa terapiassa käyt?
Tsemppiä!
Itsellä liki 10 v ph. Välillä menee paremmin. Välillä todella huonosti
[/quote]
Nyt olen käynyt vain neuvolapsykologilla, koska syitä terapian tarpeelle oli useampia (mm. erosta johtuvat ahdistus- ja masennusolot), mutta kaikki muu on kokenut huiman nousukiidon ja elämä on taas ihanaa - lukuunottamatta tätä helvetin paniikkihäiriötä. Se on ja pysyy, ei helpota vaan kummittelee mukana kuin takiainen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:24"]
No ei minua ole kieltäydytty hoitamasta, päinvastoin yritetty keksiä eri keinoja ja eri tapoja - ja puhuttu kyllä toisenlaisesta terapiasta (psyko- ja nettiterapiaa ollaan harkittu esimerkiksi, nimenomaan paniikkihäiriöön "erikoistuneiden" terapeuttien kanssa). Lääkkeille olen itse sanonut no-no heti alkuun, mutta kieltämättä nyt alkaa houkuttaa jo edes auttavana. En haluaisi todellakaan jatkuvaa lääkitystä, haluaisin mieluummin sellaisen hätätapauksessa, satunnaisesti otettavan - voisin lyödä vetoa että kohtaukset ainakin vähenisivät jos tietäisin, että taskussa on tarpeen varalle pilleri. Enkä välttämättä koko lääkettä edes tarvitsisi. Tiedä häntä, mutta tätä olen nyt tosissani miettinyt (joskaan psykologini ei sanonut siihen juuta eikä jaata). Alan vaan olemaan aika epätoivoinen, jos ei 7-8kk terapialla ole tapahtunut käytännössä mitään muutosta :( Ap
[/quote]
Missä päin suomea vaikutat? Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta.
Asun pk-seudulla. En tiedä, vaikuttaako se, että psykologi on neuvolan kautta, mutta apua olen saanut ja sitä pyritään koko ajan parantamaan, koska tämänhetkinen terapia on tähän tarkoitukseen selkeästi tehotonta. Kuten sanoin, muihin asioihin selkeästi on tullut ihana muutos, mutta tämä jatkaa eloaan minua vahvempana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kokeilla erililsia lääkkeitä. Kohtuaksiin Medipam (tai joku muu benzodiazepami), sitten Venlafaxini (säännölliseen käyttöön) ja Tenox nukkumiseen... Tuo on vain yksi monista vaihtoehdoista. Kyllä se ohi menee. Olin 3 vuotta ihan pihalla. Sitten se vain loppui
Minusta lääkityksessä ei ole mitään tuomittavaa, jos oireet hallitsevat elämää noin pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla siis kohtauksia ei tule kotona tai koskaan muulloin, kuin silloin jos on pakko mennä johonkin (tosin tähän riittää vaikka lounastreffit kaverin kanssa, eli kaikki kivakin vapaaehtoinen) tai olo, ettei pääse pois heti kun haluaa (esim. ruuhkainen kauppajono saattaa yhtäkkiä ruveta ahdistamaan). Kotona elämä on leppoisaa ja esimerkiksi lapsen kanssa puistoillessa tai ulkoillessa valtaosa kerroista on oireettomia, koska olen "tilanteen herra" avonaisessa tilassa vapaa lähtemään pois heti jos tarvitsee.
Mihinkään nukkumiseen tms en siis lääkitystä tarvitsisi.
Ja 9, ei minustakaan enää - alkuun vaan halusin kokeilla jos pelkkä terapia auttaisi, olen vähän sellainen taistelijaluonne että haluan selvitä asioista itse (nyt en puhu esim. antibiooteista tms "oikeista" sairauksista), puhumalla ja kaivamalla koko syyn auki hoitamatta pelkkiä oireita, mutta nyt olen yrittänyt enkä näytä parantuvan pelkästään näin :/
Ap
Apua ei ainakaan kannata hakea julkiselta puolelta paniikkioireisiin sillä saat vaan märkää rättiä naamaan ja psyykelääkkeitten haitat. Jos jonnekkin menet niin yksityiselle. Paniikkihäiriöisiä kieltäydytään hoitamasta julkisella puolella. Pitää olla rahaa että saa hoitoa.