Mitä mieltä ystävistä jotka unohtaa ystävät miehen tavattuaan?

Sillä ei sitten mahdollisen eron jälkeen ole ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei sitten mahdollisen eron jälkeen ole ystäviä.

Miksei? Miksi kukaan tuollaisesta ystävänsä hylkää? Ei alunperinkään halunnut viettää aikaa ko henkilön kanssa? Eli ette ITSE olleet YSTÄVIÄ.

Mä olen sitä mieltä, että rakkaus on niin tärkeää, että jokaiselle pitää antaa tilaa toteuttaa sitä, niin ajattelee TODELLINEN ystävä, mitä te ette näytä olevan.

Olen ajatellut, että elämä vie meitä kaikkia eteen päin.

Minulla on ollut ystäviä, jotka ovat jääneet, tullut uusia ystäviä ja pitkiä ystävyyssuhteita ja sellaisia, jotka ovat olleet lyhyitä.

On ystäviä, jotka jäivät, kun perustivat perheen. He ovat löytäneet uusia erottumaan. Itsekkin olen muuttanut monta kertaa ja jäänyt entiset ystävät ja löytynyt uusia.

Ystävyys ei ole mikään loppuelämän sitoutuminen. Jotkut lyhytaikaiset ystävyydet ovat olleet paljon syvempiä, kuin vuosikymmeniä kestäneet.

Aina kannattaa olla avoin uusille ihmissuhteille

Ei se noin suoraviivasisesti mene, kuin ap kirjoittaa.

Selväähän se, että kun kuvioissa on mukana miestystävä, niin aikaa enää todellakaan riitä yhtä paljon muille ystäville.

Se aika mikä ennen vietettiin ystävien kanssa, vietetaan nyt sen miestystävän kanssa.

Eihän siitä seurustelusta mitään tulisi, jos jatkuvasti torjuisi miesystävän, oman ystäviensä kanssa.

Ja toisaalta taas sen miesystävän mukana tulee myös uusi ystävämaailma ja uusia kavereita.

Kukaan ei hylkää perusteellisesti hyviä, niitä parhaimipia ystäviään, vaikka alkaisikin seurustella.

Kun se seurusteluvaihe tasaantuu, tulee taas sitä omaakin aikaa enemmän.

Asiaa voi ajatella omalle kohdalleen, miten paljon sitä aikaa jää muille, seurustelun alussa.

Ja kun se alku seurustelussa on aina hyvin rakkauden täyteistä, sitä aikaa halutaan viettää alkuun viettää erittäin paljon kaksin.

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei sitten mahdollisen eron jälkeen ole ystäviä.

No ei niitä ystäviä ole eron jälkeenkään,  siis niitä todellisia ystäviä.

Suuri osa ystävistä on vahingoniloisia, että loppuipa tuoltakin kuitenkin se onni, jota aina hehkutti.

Ja koska eronnut on toisinaan syvässä surun ja ikävän ahdingossa, ystävät jopa välttelevät häntä, ettei tarvitse kuunnella, eikä lohdutella.

Kellään parisuhteessa olevalla ja perheellisellä ei ole aikaa niihin entisiin ystäviin yhtä paljon kuin silloin, kun oli sinkku. 

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei sitten mahdollisen eron jälkeen ole ystäviä.

Toisin kuin tämän palstan luuseri mammat, kaikki eivät todellakaan eroa.

Vain tällä palstalla ero on ainoa suositus kaikkiin parisuhde ainoa vaihtoehto.

Ja vain ja ainoastaan tällä palstalla, pidetään eroa tavanomaisena tapana toimia ja itsestään selvyytenä.

Osoittaa, millaista sakkia palstalla eniten liikkuu.

Tunnen tällaisia tapauksia vain ajalta, jolloin olimme kaveripiirissäni kaikki ehkä 16-19. Sitä vanhemmat ihmiset eivät normaalisti tee tällaista virhettä.

Kyllä mä kestän sen, jos joku on alkuhuuman takia poissa kuvioista jonkin aikaa. En ole sellainen ihminen, että pitäisi jatkuvasti olla tekemisissä ja yhteydessä ystävien kanssa.

Aika vähän nyt mitään, ihmisten elämäntilanteet muuttuu ja kaveripiiri sen mukana. Jotku hylkäävät ystävänsä, toisilla taas on kysymys siitä, että aikaa ystäville on taas vähemmän. Yleisesti en kuitenkaan pidä järkevänä, että se yksi ihminen nostetaan elämän lähes ainoaksi ihmissuuhteeksi, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. 

Noille taas, jotka ovat sitä mieltä, että tosi ystävät löytyvät takaisin sitten kun tulee ero tms., niin ei se näin mene. Hekin ovat eläneet elämänsä eteenpäin, löytäneet uusia ystäviä, harrastuksia merkitystä elämäänsä, eivät he jäädyttäneet elämäänsä odottaen juuri sinun paluuta. 

Ei seurustelevaa ystävää yleensä hylätä, mutta jo kymmenenteenkään yhteydenottoon ei vastata, niin sitten sitä alkaa odottaa, että toinen ottaa yhteytää. Ja kun aikaa on kuluntu, tämä toinen alkaa olla muukalainen.