Täytyykö ystäville kyetä järjestämään vauvavapaita tapaamisia niin, että vauvani jää kotiin?
Perheessämme on 9 kk ikäinen vauva. Mies on matkatyössä ja olen suurimman osan ajasta vastuussa vauvasta. Tukiverkkoja ei ole ja olen lapsen kanssa kotona hoitovapaalla vielä loppuvuoteen asti. Vauvavapaata aikaa on vähän, koska tukiverkkoja ei ole ja emme miehen kanssa koe hyväksi jättää näin pientä lasta vieraalle ihmiselle hoitoon. Vauvan hyvinvointi on meille tärkein asia tällä hetkellä.
Olemme miehen kanssa viettäneet vauvavapaata vuorotellen: toinen on vauvan kanssa ja toisella on silloin vapaata. Kovin pitkiä pätkiä nämä vauvavapaat eivät ole, muutaman tunnin kerrallaan. Vauvavapaalla molemmat meistä ovat vuorotellen halunneet viettää ns. aikaa ihan yksin, esimerkiksi liikkumalla luonnossa itsekseen. Olemme molemmat kaivanneet tuollaista yksin vietettyä aikaa, jolloin saa olla etäällä kodin hälinästä eikä tarvitse olla ns. ketään varten.
Koska vauvavapaata on vähän, menee ystävien näkeminen siten, että vauva on lähes aina mukana. Osalle ystävistä tämä on ongelma: haluaisivat nähdä minua ilman vauvaa. Tässä on jo aikataulullisesti se haaste, että moni ystävä asuu parin tunnin matkan päässä. Pelkästään se, että matkustaisin ystävän luo, näkisimme kahdestaan ja palaisin takaisin kotiin, veisi monta tuntia. Kaiken lisäksi, kun ystäviä on useampia, en voisi tarjota noita vauvavapaita tapaamisia kaikille. Ei yksinkertaisesti riitä aika ja tuossa "palaisi" kaikki vauvavapaat, jotka voisin viettää yksin akkuja ladaten.
Täytyykö ystäville kyetä järjestämään vauvavapaita tapaamisia niin, että vauvani jää kotiin?
Kommentit (18)
Onko ne ystäviä ollenkaan jos ei löydy ymmärrystä sun elämäntilanteelle?
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse kaipaa kahdenkeskistä aikaa ystäviesi kanssa edes joskus?
Tällä hetkellä en pidä sitä realistisena. Lapsi on vielä niin pieni. Sitten kun lapsi kasvaa, on minulla taas omille menoille eri tavalla aikaa. Nyt pidän tärkeämpänä sitä, että vauvavapaalla saisin olla ihan itsekseenkin.
Ap
En jaksa lukea aloitusta, mutta äitien on hyvä seurustella äitien kanssa ja lapsettomien lapsettomien kanssa.
Ei tarvitse järjestää. Ystävyys ei siihen kaadu, jos muutama vuosi menee niin, että lapsi on siinä mukana.
Ottaisin itselleni vauvavapaata aikaa viettääkseni aikaa ystävieni kanssa.
Kysymyksenasettelu oli kyllä vähän outo.
Voisiko nämä kahden tunnin matkan päässä olevat lapsettomat ystävät tulla sun kotipaikalle tapaamaan sua, sen sijaan että sinä matkustat. Matkahan on yhtä pitkä molempiin suuntiin 😏
Kyllä niitä vauvavapaita tapaamisia pystyy myöhemmin järjestämään. Ehkä vähän ymmärtämätöntä jos tuollaista odottaa, kun välimatkakin on pitkä. Eikö ystävä/iä voisi käydä luonasi, jolloin olis mahdollisempaa päästä vaikka vauvavapaalle ulkoilulle?
Mielestäni on kohtuutonta vaatia pienen lapsen vanhemmalta, että hänen pitäisi laittaa lapsi tapaamisen ajaksi muualle. Varmasti olisi kiva jutella aikuisten kesken rauhassa, mutta ei tuo elämänvaihe loputtomiin kestä.
Koska sitten tulee se aika, kun sulla on mahis tavata ystäviä ilman lapsen läsnäoloa? Ei sitä lasta voi 5-vuotiaanakaan yksin jättää, joten tilanne tulee olemaan aivan samanlainen vielä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko nämä kahden tunnin matkan päässä olevat lapsettomat ystävät tulla sun kotipaikalle tapaamaan sua, sen sijaan että sinä matkustat. Matkahan on yhtä pitkä molempiin suuntiin 😏
Mun kaverit oletti, että mä oon se, joka matkustaa heidän luo. Perusteena se, että ennen lasta olin ollut se, joka vaivautui toiselle paikkakunnalle.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Koska sitten tulee se aika, kun sulla on mahis tavata ystäviä ilman lapsen läsnäoloa? Ei sitä lasta voi 5-vuotiaanakaan yksin jättää, joten tilanne tulee olemaan aivan samanlainen vielä pitkään.
Sitten, kun lapsi on aikanaan päiväkodissa. Nyt hoitovapaalla olen lähes 24/7 kiinni lapsessa, joten tarvitsen nuo vauvavapaat omaa lepoa ja yksinoloa varten. Työelämään palattua elämässä on muutakin kuin kotona oloa, joten silloin jaksaa vauvavapaista satsata ystävien näkemiseen.
Ap
Ei mikään pakko. Mutta - ja anteeksi jos tämä loukkaa sinua - tunnutte kyllä aika eristäytyneiltä ihmisiltä. Älä mökkihöperöidy. Saisiko tukiverkkoa aloitettua tutustumalla alueen muihin äiteihin? Niin että kävelyretkien ja yhdessä olon kautta lapsesi tutustuisi muihinkin, ja olisi jossain vaiheessa puolin ja toisin tukea ja apua, esimerkiksi silloinkin, jos illaksi lähtee kavereiden kanssa ulos.
Miksi sinun kaverisi asuvat niin kaukana?
Todella omituista että ne "ystävät" asuvat niin kaukana ja heillä ei ole vauvaa, ja he eivät silti voi matkustaa sitä kahden tunnin matkaa. Ehkä on parempikin olla vähän erossa tuollaisista "ystävistä".
Ja kyllä sille lapselle pitää alkaa etsiä hoitajia, lähes vuoden ikäinen jo, kohta kävelee ja puhuu, eli ihan hyvin voi jättää jo muullekin kuin isälleen. Hyvä idea on hakeutua muiden samanikäisten lasten vanhempien seuraan ja toisaalta nyt on hyvä aika etsiä esim. opiskelijoista hyviä ja luotettavia hoitajia jotka maksusta tulevat hoitamaan lasta silloin kun sitä tarvitsette. Silloin kun lapsi sitten on päiväkodissa ja sinä töissä, et kuitenkaan malta olla lapsesta erossa kun olette koko päivän olleet erossa, eli tilanne ei tule muuttumaan juurikaan paremmaksi kun olet töissä ystävien tapaamisen suhteen, nyt sulla olisi siihen aikaa kun annat vaan jonkun muun vahtia lasta sen aikaa.
Enpä nimittäisi tuollaisia ihmisiä ystävikseni.
Etkö itse kaipaa kahdenkeskistä aikaa ystäviesi kanssa edes joskus?