Toinen synnytys

ei siinä auta mikään kokemus tai useammat synnytykset. kaikki olleet erilaisia.

Toinen oli vaikeampi, eli pitempi ja kivuliaampi. Mutta tosiaan henkisesti helpompi, kun ensimmäisessä olin välillä ihan paniikissa sen kivun kanssa, en ollut osannut kuvitella mitään sinne päinkään. Tokassa tiesi että tätä tää nyt on ;-)

Eka synnytys 11h, toinen 18h ja paljon kivuliaampi vaikka vauva pienempi.
Tämän varmaan halusitkin kuulla? ;)

Neljäs 22h... Että ei se "kokemus tee mestaria" tässä asiassa.

Toka kesti lyhyemmän ajan kuin eka ja kolmas tokaa lyhyemmän. Ekassa olin huolissani selviänkö itse, toisessa enemmän onko lapsella kaikki hyvin. H***sti sattunut joka kerta

Ei se kokemus varsinaisesti auta. monesti toinen tulee nopeammin, näin kävi myös minulle. Oli tavallaan rajumpi synnytys, koska eteni nopeammin. Kolmas tulikin sitten todella nopeasti, en ehtinyt edes puudutusta saamaan. Ihan hyvät muistot siitäkin jäi, vaikka sillon ei naurattanut.

No se on positiivistä, että tikkien määrä on vähentynyt joka kerta, kolmannen kohdalla ei tikattu lainkaan :)

Mites palautuminen? Onko sekin ollut hitaampaa toisella kierroksella? :) Enkä nyt tarkoita mitään vatsan palautumista normaaleihin mittoihin, vaan sitä milloin on pystynyt kävelemään normaalisti ja käymään kivutta vessassa jne. :) ap

Eka synnytys 7,5 h, toinen 2 h (siitä kun vedet menivät josta vasta kunnon supparit alkoivat).

Ihan ok-tunnelmaiset lasten maailmaan puristajaiset kummatkin. Olen niitä jotka saavat tosi hyvän meiningin ilokaasusta. Ekassa laitettiin myös epiduraali, koska anestesialääkäri sattui olemaan vapaana ja koska ajatus oli nopeuttaa synnytystä (ja nopeahan se kyllä olikin, ei siinä vanheta ehtinyt).

Toisella kertaa tietää mitä on tulossa ja se on sekä hyvä että huono puoli ;)

Minulla toinen synnytys oli aika samanlainen ensimmäinenkin eli harjoitus ei tehnyt mestaria.

Toisella kerralla tuli kuitenkin vähemmän tikkejä vaikka 2. vauva oli isompi.

Päätin jo synnärillä että tänne en enää ikinä tule kitumaan ja se päätös on pitänyt!

Toinen synnytys käynnistyi itsekseen, mikä oli mukava ylläytys, ekaa käynnistettiin lähes 3 vrk. 

Toinen oli kivuliaampi, ekassa epiduraali osui nappiin, tai meni jopa vähän yli, tokassa jäi vähän vajaaksi. Ponnistaminen tokassa sattui ihan helkkarista, ekassa taas en tuntenut juuri mitään.

Tokasta tuli pieni repeämä, joka ei ollut kipeä, istuminen, vessa-asioinnit, kävely jne. onnistui saman tien. Ekasta eppari joka oli tosi kipeä pitkään. 

Tokan jälkeen viikko synnytyksestä, ja tuntui kuin ei olisi edes synnyttänyt. Jälkivuoto loppui 2 vk jälkeen. Ekassa toipuminen kesti pidempään tuon epparin takia ja söin myös ab kuurin kun rillutin haisi ihan hirveälle.

Tokassa mahan palautuminen kesti pidempään kuin ekassa vaikka raskauskilot tippui parissa viikossa (kuten ekassakin). Lisäksi tokasta jäi muistoksi muutama raskausarpi vatsaan ja lantiolle. Tokan jälkeen myös tissit nuukahti.

Ekan jälkeen ei tullut hormoonimyrskyä mielialanvaihteluineen, tokan jälkeen olin ihan muissa maailmoissa pari-kolme viikkoa. 

Kummassakin omat hyvät ja huonot puolensa.

Toinen synnytys oli paljon helpompi ja nopeampi. Supistukset kyllä olivat huomattavasti kivuliaampia. Palautuminen oli nopeampaa, mutta toisaalta ainakaan mun kohdalla noita kahta ei voi verrata, kun eka oli niin vaikea. 

molemmat synnytykset verrattain nopeita (5-7h ensisupistuksista ensiparkaisuun), eka oli vaikeampi, en osannut ponnistaa, ponnistusvaihe kesti yli tunnin, viimein autettiin imukupilla ulos. toinen oli paljon helpompi, vaikka yhtä kipeää otti (molemmissa kyllä puudutteet, sattuuhan se silti ku p*mppi leviää :D) toisen kohalla sitä vaan jotenki osas paremmin ja en lopettanu ponnistusta ennenku annettiin lupa hetki hengähtää, ei vaikka tuntu että pää halkeaa. kakkonen tulikin sitte jo vartissa pihalle, painoikin 700g enemmän. jotku sanoo että iso vauva tulee helpommin, omalla painollaan? ja tokihan se esikoinen on sinne jo raivannu hyvää tilaa tulla. kohdun jälkisupistukset on toisen kohalla paljon kipeämmät, kun kohdulla kestää kauemmin palautua tms.. ja tosiaan, ei sitä jotenki pelänny niin paljon kun ekaa, ku tiesi mitä on tulossa! tsemppiä! :)

13 jatkaa vielä, että ensimmäisen kohalla se epiduraali jotenki vei sen ponnistustarpeen pois, siksi ei tullut sellasta tarvetta ponnistaa, mikä vei voiman siitä touhusta. toisen kohalla, vaikka oli siis myös puudute, niin kun puudutus oli laitettu, niin siitä puoli tuntia eteenpäin paikat oli auennut 4sentistä kymmeneen ja yhtäkkiä en pystyny pitää enää jalkoja kiinni ja se lähti sieltä vaan tulemaan :) mä otin tokan kohalla puudutteen kätilön suosituksesta, koska olin niin kipeä (mun supistuksissa ei oo loppuvaiheessa ollu ikinä ees 10sek. taukoa) että se hidasti avaamisvaihetta. en meinannu ensin ottaa just sentakia, että jos en sit tuntis sitä ponnistuksen tarvetta. mutta tosiaan ku kivut lähti ni johan alko tapahtua :D ja ekan kohalla leikattiin eppari, kesti kauemmin parantua, toisen kohalla pieni repeämä, kolme tikkiä, parani äkkiempää. kakkiminen ollu aina alkuunsa lievä haaste, muuten oon palautunu hyvin ;) (ja en siis tosiaan puhu vatsan ulkonäöstä.. huoh)

up

Mulla 4 synnytystä. Eka oli pisin, kolmas vaikein(hätäsektio) toka ja viimeinen olivat suht helppoja. Hyvin se menee. Tsemppiä matkaan!

Mulla on palautuminenkin nopeutunut joka kerta. Sekä painon, että kaiken muunkin toipumisen. Kolme synnytystä takana.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 14:16"]13 jatkaa vielä, että ensimmäisen kohalla se epiduraali jotenki vei sen ponnistustarpeen pois, siksi ei tullut sellasta tarvetta ponnistaa, mikä vei voiman siitä touhusta. toisen kohalla, vaikka oli siis myös puudute, niin kun puudutus oli laitettu, niin siitä puoli tuntia eteenpäin paikat oli auennut 4sentistä kymmeneen ja yhtäkkiä en pystyny pitää enää jalkoja kiinni ja se lähti sieltä vaan tulemaan :) mä otin tokan kohalla puudutteen kätilön suosituksesta, koska olin niin kipeä (mun supistuksissa ei oo loppuvaiheessa ollu ikinä ees 10sek. taukoa) että se hidasti avaamisvaihetta. en meinannu ensin ottaa just sentakia, että jos en sit tuntis sitä ponnistuksen tarvetta. mutta tosiaan ku kivut lähti ni johan alko tapahtua :D ja ekan kohalla leikattiin eppari, kesti kauemmin parantua, toisen kohalla pieni repeämä, kolme tikkiä, parani äkkiempää. kakkiminen ollu aina alkuunsa lievä haaste, muuten oon palautunu hyvin ;) (ja en siis tosiaan puhu vatsan ulkonäöstä.. huoh)
[/quote]

Mulla oli esikoinen isompi vauva, ja hirmu hankalaa oli ponnistaa, kun pää oli niin iso, että jokaisen ponnistuksen jälkeen vauva ponnahti takas ylöspäin. Sellaista eestaas ponnistamista oli niin kauan kunnes eppari leikattiin, ja vauva sai tilaa syntyä.

Toisessa synnytyksessä avauduin 4-10 senttiä noin 20 minuutissa mikä teki kipiää mutta tiedän että olisin selvinnyt paremmin jos olisin osannut hengittää ja rauhoittua samalla tavalla kuin komannen kanssa joka sujui kuin leikki!

Huomasin että supistusten aikana täydellinen rentoutuminen,myös leuka ja suu ja laskeminen 10.neen auttoivat aivan tajuttomasti.En keskittynyt mihinkään muuhun kuin supistukseen ja hengittämiseen kun sen aika tuli ja selvisin ilman kivunlievitystä..ei tullu mieleenkään ottaa ja siksipä synnytyskin oli nopeasti ohi ja kontrolli oli mulla.

Jos synnytyksessä menee paniikkiin niinkuin mulla kävi toisen kanssa on peli menetetty.Muista kontrolli.

Eka synnytys kesti 14 tuntia.Toinen 4 ja kolmas myös sen neljä.

Ja ekasta mukula revittiin ulos imukupilla ja alapää oli kuin ruohonleikkurilla ajeltu ja 2 kk kipeä.Toisella ja kolmannella kerralla ei mitään ihmeellistä..hyvä että oli edes arka.