Minun pitäisi vuorostani jäädä kotiin hoitamaan lastamme

Ymmärrän vaimoasi. Olin itse 1,5 vuotta lapsemme kanssa kotona, kunnes isä jäi vuorollaan kotiin, ja silti tuntui haikealta lähteä töihin. Siinä se jotenkin kirkastuu, että työelämä on vain työelämää, sille ehtii antaa aikaansa vielä kymmeniä vuosia, mutta lapsi on pieni niin vähän aikaa..

Kannustan keskustelemaan asiasta avoimesti. Kuuntele vaimoasi, mutta tietenkään sinun ei tarvitse luopua omasta vanhempainvapaastasi. Toivottavasti pääsette sovintoon asiassa.

Ja nautinnollisia hetkiä lapsen kanssa kotona!

Sopimus on sopimus, pidä siitä kiinni. Vaimosi uralle on eduksi päästä takaisin työelämään ja saada lisää eläkekertymää, sinun ja lapsen suhdetta parantaa kotonaolosi.

Ai kun ihana ketju: nyt päästään haukkumaan kaikki naiset tämän yhden(!) naisen varjolla. Eli joo, kaikki naiset ovat just tollasia. Jäävät kotiin loisimaan sun kukkarolla. Eivät ne tee päivisin muuta kuin makaavat. Vieroittaa sut lapsesta. Lihovat ja pihtaavat pildee, vaikka sä teet raskaan työpäivän jäljeen kaikki kotityöt ja hoidat lapsen ja yövalvomiset. Jatketaan 😉

Minusta pidätte kiinni siitä mitä olette alunperin sopineet. Ymmärrän, että äitiä muutos jännittää eikä se töihin paluu helpolta tunnu, mutta kyllä sovituista asioista pidetään kiinni. Isä pärjää vuoden ikäisen lapsen kanssa ihan yhtä hyvin kotona. Minusta on myös todella ihanaa, että isä haluaa jäädä kotiin lapsen kanssa ❤

Itse olin lapsen kanssa kotona 1v+7kk ja sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin lyhennetylle viikolle (4 pv viikko). Meillä isä kyllä vietti lapsen kanssa niin paljon aikaa, että Heillä on upea isä + poika suhde. Poika nyt 16 v ja olen tiennyt sen aina, että jos poika olisi jostakin syystä joutunut valitsemaan meistä vanhemmista niin isä olisi ollut valinta. Toki minäkin olen pojalle rakas, mutta isi on supertärkeä ja ei se ole minulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi on ollut tähän asti lapsen pääasiallinen hoitaja eikä sinulla ikävä kyllä mitenkään voi vielä olla lapseen yhtä läheistä suhdetta kuin vaimollasi on. Lapsi takuulla suosii äitiään aina kun voi koska on äitiin tottunut. On aika iso asia vaihtaa tuolleen päikseen kotonaolevan vanhemman osaa, etenkin kun sinäkin ajattelet vain itseäsi etkä sitä pientä lasta joka takuulla valitsisi äidin eikä sinua kotiin kanssaan. Minusta lapsen kantaneella ja synnyttäneellä tulisi olla etuoikeus lapsen kanssa kotonaoloon, hän on vuoden kotona oltuaan lapselle väistämättä tärkein ihminen vaikka toinenkin vanhempi olisi olemassa. Tämä on juuri tätä että äiti kärsii raskauden, synnyttää, imettää ja valvoo ja sitten kun päivissä olisi muutakin sisältöä, isi haluaakin oman vuoronsa lapsen kanssa ja äidiltä jää se huomattavasti vauvavuotta hauskempi ja sosiaalisempi taaperovuosi kokematta kokonaan.

Antakaa miehille jo anteeksi se synnytys. Ei ole heidän vika, että biologia on tässä kohtaa epäreilu. Ja jalkojen levittäminen jollekin miehelle ei anna mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lasta automaattisesti itselleen. Meillä on alusta asti lasta hoidettu rintarinnan, valvottu vuorotellen, jne. Itse olin vuoden kotona ja mies kaksi. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.

Kiitos viesteistä, uskon että saamme asian sovittua, tuntui vaan niin pahalta kun vaimo asiasta ilmoitti, vaikka tiesi että olen odottanut omaa vuoroani.

Lyhennetty työaika kuulosti hyvältä idealta.

Mukavaa talvenjatkoa, me lähdemme nyt ulos.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi on ollut tähän asti lapsen pääasiallinen hoitaja eikä sinulla ikävä kyllä mitenkään voi vielä olla lapseen yhtä läheistä suhdetta kuin vaimollasi on. Lapsi takuulla suosii äitiään aina kun voi koska on äitiin tottunut. On aika iso asia vaihtaa tuolleen päikseen kotonaolevan vanhemman osaa, etenkin kun sinäkin ajattelet vain itseäsi etkä sitä pientä lasta joka takuulla valitsisi äidin eikä sinua kotiin kanssaan. Minusta lapsen kantaneella ja synnyttäneellä tulisi olla etuoikeus lapsen kanssa kotonaoloon, hän on vuoden kotona oltuaan lapselle väistämättä tärkein ihminen vaikka toinenkin vanhempi olisi olemassa. Tämä on juuri tätä että äiti kärsii raskauden, synnyttää, imettää ja valvoo ja sitten kun päivissä olisi muutakin sisältöä, isi haluaakin oman vuoronsa lapsen kanssa ja äidiltä jää se huomattavasti vauvavuotta hauskempi ja sosiaalisempi taaperovuosi kokematta kokonaan.

Nyt on kyllä pakko toivoa että sinulla ei ole lapsia eikä miestä. Ihan hirveää tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Ai kun ihana ketju: nyt päästään haukkumaan kaikki naiset tämän yhden(!) naisen varjolla. Eli joo, kaikki naiset ovat just tollasia. Jäävät kotiin loisimaan sun kukkarolla. Eivät ne tee päivisin muuta kuin makaavat. Vieroittaa sut lapsesta. Lihovat ja pihtaavat pildee, vaikka sä teet raskaan työpäivän jäljeen kaikki kotityöt ja hoidat lapsen ja yövalvomiset. Jatketaan 😉

Pissipää! Ei tässä kukaan ole kaikkia naisia haukkunut, vaan keskustellut ap:n tilanteesta. Mene takaisin peiton alle ja nouse oikealla jalalla ylös. Jospa et olisi sitten noin änkyrällä tuulella. On kyllä omituinen purkaus.

Ymmärrän vaimoasi. Taaperon kanssa on paljon hauskempaa kuin vauvan kanssa. Mutta sopimus on sopimus. Ehkä vaimo voisi olla kotiäiti sitten kolmannen vuoden.

Tottakai teette miten olette sopineet.

Jokaiselle tulevalle äidille tosin vinkiksi: tällainen 1v + 1v diili, vaikka kuulostaakin oikein kivalta ja tasa-arvoiselta, on monen äidin kannalta aika p*aska.

Juuri kun siitä lapsesta tulee taapero jolla oma luonne rupeaa tulemaan esille ja jonka kanssa voi oikeasti tehdä yhdessä kaikkea kivaa niin äidin pitää mennä takaisin töihin. Eli äidin vuosi vauvan kanssa on lähinnä täysin vauvan perushoitoa mutta toinen vuosi lapsen kanssa on jo täysin erilaista, yhteistä tekemistä, lapsen kanssa.

Suosittelisinkin jokaiselle (jos vaan talous kestää) ennemmin esim 1,5v + 1,5v meininkiä tms. Sillehän ei toki voi mitään että äiti on se joka tyypillisesti imettää ja siksi äiti on ensin kotona ja sitten vasta isä mutta kyllä tällä 1v + 1v järjestelmällä isä saa ihan tahtomattaan tässä otettua rusinat pullasta.