Jos en 4-kymppisenä saa sitä ainuttakaan lasta, niin miten

aikuisia, vanhuksia. Haluaisitko olla lasten kanssa tekemisissä - takuulla löytyy perheitä, jotka tarvitsisivat hyvää luotettavaa hoitajaa esim. kerran kuukaudessa. Tai rupea kansalaisjärjestöaktivistiksi. Punaisen Ristin kautta voi tehdä monenlaista mielekästä vapaaehtoistyötä.



Itselleni on lapseton kummitätini ollut aina todella tärkeä ihminen. Hän on antanut aikaansa ja kuunnellut murrosiän kuohuissa sekä lapsensaannin aiheuttamissa murroksissa. Hän on minulle paljon läheisempi kuin oma äitini, jonka kanssa minulla on muodollisen korrektit välit.



Voit käpertyä kaipuuseesi tai avautua maailmaan - valinta on sinun.

Jos se tuntuu yhtään omalta asialtasi, ota selvää ja hakeudu sijaisvanhemmaksi.

Adoptio ei tule meillä sairauden vuoksi kysymykseen ja omaa lasta ei kuulu. Kompensaatiotako... Pitäisi kai alkaa yksityiseksi lastenhoitajaksi, joka hoitaa vain yhtä tai kahta lasta. Kai se Suomessakin onnistuisi, jos olisi rikas perhe, jonka lapsia hoitaa. Amerikassa on nannyjä, joilla vastuu lapsista on iso, työajatkin monesti aika pitkät. Vaativa työ, mutta lapset oppii takuulla tuntemaan ja heitä oppii rakastamaan. Olen nähnyt läheltä, että nannyt saavat elää melkein kuin lapsiperheen elämää. Nämä nanny-ystäväni ovat itse lapsettomia ja ehkä he saavat hoitolasten kautta aika paljon " äitimäistä" elämänsisältöä.



Jos sisaruksilla on lapsia, heidän kanssaan voi myös päästä läheiseksi. Voi käydä usein lapsia leikittämässä, ottaa hoitoon, käydä reissussa jne. Kummilasten kanssa sama juttu. Tiedän monia sinkkuja, jotka ovat paljon sukunsa lasten kanssa ja nauttivat siitä.



Itsellä on suvussa lapsia, mutta jollakin lailla olen jäänyt heidän kanssaan aika etäiseksi. En ole kokenut omanani alkaa hääräämään kovasti lasten kanssa. Ehkä sen takia, että on niin vaikea pala, ettei omia lapsia ole. Ehkä myös siksi, että olen mukavuudenhaluinen, enkä ole valmis pistämään vapaapäiviäni lastenhoitoon.



Voisin siis sanoa kompensoivani lapsettomuutta sillä, että teen vapaa-ajallani mitä haluan. Matkustan paljon, eikä siihen ole estettä. Harrastan, opiskelen ja käytän aikaa itselleni, kun sitä kerran on. Aina se ei ole kovin ylellistä tai kivaa, mutta joskus on.

Adoptio ei tule meillä sairauden vuoksi kysymykseen ja omaa lasta ei kuulu. Kompensaatiotako...



Ei pahalla, olen vain utelias.



t. 36-vuotias yksinäinen lapseton sinkku, joka myös vielä haaveilee lapsesta, mahdollisesti myös adoptiolapsesta.

Niin, siis mitä muuta merkitystä elämällä voisi olla? Jos sinulla on hyvä puoliso, se on ainakin iso asia ja aarre, jonka merkitystä moni ei ymmärrä. Parisuhde voi olla kompensoiva juttu todellakin.



Työ on toinen tärkeä asia. Toivottavasti sinulla on työ, josta todella pidät ja joka antaa elämälle merkityksen. Jos ei ole, hanki sellainen.



Sitten ne harrastukset ja muut vapaa-ajan asiat. Itselleni tärkeintä on päästä usein matkoille. Nautin reissaamisesta. Onneksi niistäkin saa sisältöä elämään.

hakijoiden terveydentilan suhteen, koska lapselle ei haluta uusia menetyksiä.



Voisitteko ruveta tukiperheeksi?