Isäni on koko sisaruslaumansa nokittelema, syntipukki joka asiaan
mutta itse pysyttelee aina puolueettomana, ja on mahdollisimman vähän tilanteissa, joissa puhutaan toisista pahaa tai muuten ”päästellään höyryjä.”
Isälläni oli rikas kummi, jonka peri, siksi ainakin osa suvusta kantaa kaunaa hänelle.
Nyt sukuun on tullut uusia lasten puolisoja ja aikuistuvia lapsenlapsia ja kas kummaa, he pitävät isääni huipputyyppinä ja kommunikoivat mieluiten hänen kauttaan. Itse en oikein tiedä mitä ajatella, sillä olen kai liian lähellä ja kaikki negatiivinen, sukulaisten panettelu ja pahan puhuminen/naureskelu ja vähättely sai minut uskomaan, että isässäni tosiaan on jotain outoa. Nyt huomaan, että miniät ja kälyt, teinipojat ja vävyt ovatkin päinvastaista mieltä. Isäni on ollut luonteeltaan samanlainen, eikä ole minun elinaikanani muuttunut periaatteiltaan tai tavoiltaan.
Mistähän tässä ilmiössä on oikein kyse?
Kommentit (7)
Järkevä ihminen saanut perinnön. Hyvä juttu!
Haukkujia ärsyttää joidenkin ihmisten järkevyys ja se, ettei ota kantaa samalla, ikävällä tavalla muiden asioihin. Taas kerran... kateutta!
Arvosta hyvin korkealle tuollaista kunnon ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Semmottii sitten tänään
Niin, eihän maailmaan tosiaan tällaistakaan mahdu.
Suku on pahin. Ei aina, mutta usein katkerimmat riidat ja kovin kateus on sukulaisten välillä. Korostuu silloin jos suvussa on yksi selvästi muita varakkaampi henkilö. Tunnen perheen, jossa mennyt äidiltä ja yhdeltä lapseltakin välit poikki ihan raha-asioiden takia, mikä jotenkin tuntuu vähän oudolta.
Eiköhän joka sisarusparvessa ole se lellikki ja sitten se jonka syyksi kaikki laitetaa. Tuollein se sitten näkyy kun tämä lapsilauma on aikuisia. Ulkopuoliset eivät tiedä suvun ”hierarkioita” ja kohtelevat kaikkia samoin.
Sinä sen itse sanoit. Syntipukki-ilmiö on ihan todellinen ja se toteutuu suvuissa juuri noin, kuvailemallasi tavalla.