Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perintöriidat
02.06.2015 |
Perintö- ja kuolinpesäjutuissa on yleensä yksi ihminen, joka aloittaa riitelyn ja syyttelyn. Tyypillisesti vain yksi ihminen, joka vetää muut mukanansa sinne pohjamutiin. Usein sama ihminen haluaa paitsi viedä etuoikeudella perinnöstä leijonanosan, myös syyttelee muita siitä, mitä itse tekee.
Kertokaa kokemuksianne näistä ihmisistä. Kuvailkaa millaisia he ovat persoonina, ja miksi he käyttäytyvät surullisessakin tilanteessa noin itsekkäästi.
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:24"]
Voit lukea ET-lehdestä, miten jälkikasvu tappelee isän ampuman hirven sarvista ja äiteen kansallispuvusta, joka ei mahdu kenellekään. Palstalla oli jokin aika sitten aloitus, jonka mukaan tänne kirjoittaneen mummun kämpän vanhat arvohuonekalut oli vaihdettu jyskipaskaan kun mummu lähti palvelutaloon.
Meillä on ollut ehkä (toivottavasti ainakin) harvinaisempi käänteinen perintöriita. Vanhemmilla oli keskinäinen omistusoikeuden siirtävä testamentti. Me lapset emme isän kuoltua ruvenneet vaatimaan lakiosia, koska vanhemmat olivat halunneet niin. Äiti kuitenkin keksi ruveta vaatimaan meitä lapsia omien perintöverojensa maksajaksi, koska me kumminkin ne perinnöt sitten joskus saisimme. Kun sanoimme, että mehän joudutaan maksamaan niistä sitten omat perintöveromme ja että ääliömäisen testamentin takia iskän osuudesta menee tällä tavoin kahdet perintöverot, äiti tajusi, että herrajjumala, tulipa tehtyä tyhmä pykälä.
[/quote]
No tuossa tilanteessa äitisi olisi kannattanut kieltäytyä ottamasta omistusoikeutta vastaan ja ottaa vastaan pelkkä hallintaoikeus. Kaikki olisivat voittaneet. Äitillenne ei olisi tullut perintöveroja, koska hän ei perinyt omaisuutta vaan ainoastaan sai hallintaoikeuden. Te lapsina olisitte voittaneet tulevissa perintöveroissa. Perintöveron olisitte kyllä joutuneet maksamaan, mutta perintöverossa oltaisiin otettu huomioon se, että hallinta kohteesta on toisella henkilöllä, jolloin maksettavaksi tuleva summa olisi ollut pienempi kuin mitä se tulee olemaan äitinne jälkeen. Tai jos äitiä olisi alkanut kaduttaa, hänhän olisi voinut jättää ottamatta perinnön vastaan, jolloin perintö olisi siirtynyt teille heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihmisen joka käy oikeutta siskojaan vastaan äidin kuoleman jälkeen.
Saa nähdä voittaako.
Äitipuoli, jolle oli testamentattu asumis- ja hallintaoikeus. Omaisuutta ei kuitenkaan ollut kuin tuo talo, mutta velkaa kylläkin. Eukko meinas, että jatkamme sitä mihin isämme jäi eli hänen elättämistään. Onneksi lain mukaan ei kuitenkaan tarvinnut ja akka lensi ulos. Osaa kyllä tyhjentää kivasti kuolinpesän, mutta kalliiksi sekin hälle tuli. Ahneella on....
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:24"]
Voit lukea ET-lehdestä, miten jälkikasvu tappelee isän ampuman hirven sarvista ja äiteen kansallispuvusta, joka ei mahdu kenellekään. Palstalla oli jokin aika sitten aloitus, jonka mukaan tänne kirjoittaneen mummun kämpän vanhat arvohuonekalut oli vaihdettu jyskipaskaan kun mummu lähti palvelutaloon.
Meillä on ollut ehkä (toivottavasti ainakin) harvinaisempi käänteinen perintöriita. Vanhemmilla oli keskinäinen omistusoikeuden siirtävä testamentti. Me lapset emme isän kuoltua ruvenneet vaatimaan lakiosia, koska vanhemmat olivat halunneet niin. Äiti kuitenkin keksi ruveta vaatimaan meitä lapsia omien perintöverojensa maksajaksi, koska me kumminkin ne perinnöt sitten joskus saisimme. Kun sanoimme, että mehän joudutaan maksamaan niistä sitten omat perintöveromme ja että ääliömäisen testamentin takia iskän osuudesta menee tällä tavoin kahdet perintöverot, äiti tajusi, että herrajjumala, tulipa tehtyä tyhmä pykälä.
[/quote]
No tuossa tilanteessa äitisi olisi kannattanut kieltäytyä ottamasta omistusoikeutta vastaan ja ottaa vastaan pelkkä hallintaoikeus. Kaikki olisivat voittaneet. Äitillenne ei olisi tullut perintöveroja, koska hän ei perinyt omaisuutta vaan ainoastaan sai hallintaoikeuden. Te lapsina olisitte voittaneet tulevissa perintöveroissa. Perintöveron olisitte kyllä joutuneet maksamaan, mutta perintöverossa oltaisiin otettu huomioon se, että hallinta kohteesta on toisella henkilöllä, jolloin maksettavaksi tuleva summa olisi ollut pienempi kuin mitä se tulee olemaan äitinne jälkeen. Tai jos äitiä olisi alkanut kaduttaa, hänhän olisi voinut jättää ottamatta perinnön vastaan, jolloin perintö olisi siirtynyt teille heti.
[/quote]
Olis kannattanut, joo, mutta hänhän HALUSI ottaa sen kaiken, koska se oli HÄNEN. Yritä ymmärtää tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 19:34"]
se on se joka aina saanut kaiken (esikoinen tai iltatähti) ja joka menestynyt aikuisiälläkin.
[/quote]
ei kun se, joka kokee muiden aina saanee enemmän kuin hän itse. Lapsuuden epäreiluudet käynnistyvät uudelleen.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:05"]
Isän kuoleman jälkeen ei meillä muksuilla tullut kenellekään (3 veljestä) mieleenkään ruveta mitään perintöjä jakelemaan, äitillehän ne kuuluivat, jos ei muuten niin ainakin moraalisesti.
Tuskinpa hommasta isoa haloota tulee muorin jälkeenkään.
[/quote]
Miten selvisitte perunkirjoituksesta ja verottojasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumman vähän kokemuksia tosiaan... Ehkä ne pahimmat riidat käydään palstalla käyvien keski-iän ylittäneiden kesken.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:05"]
Isän kuoleman jälkeen ei meillä muksuilla tullut kenellekään (3 veljestä) mieleenkään ruveta mitään perintöjä jakelemaan, äitillehän ne kuuluivat, jos ei muuten niin ainakin moraalisesti.
Tuskinpa hommasta isoa haloota tulee muorin jälkeenkään.
[/quote]
Miten selvisitte perunkirjoituksesta ja verottojasta?
[/quote]
Perunkirjoitus tehtiin määrätyn ajan sisällä, eikä osuudet ylittäneet rajaa josta olisi jäänyt veroa maksettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän kuoleman jälkeen ei meillä muksuilla tullut kenellekään (3 veljestä) mieleenkään ruveta mitään perintöjä jakelemaan, äitillehän ne kuuluivat, jos ei muuten niin ainakin moraalisesti.
Tuskinpa hommasta isoa haloota tulee muorin jälkeenkään.
Kuvaus ei vastaa arkikokemustani. Riitaisimpia kuolinpesiä ovat ne, joissa on useita vanhempien huomiosta osattomaksi jääneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit lukea ET-lehdestä, miten jälkikasvu tappelee isän ampuman hirven sarvista ja äiteen kansallispuvusta, joka ei mahdu kenellekään. Palstalla oli jokin aika sitten aloitus, jonka mukaan tänne kirjoittaneen mummun kämpän vanhat arvohuonekalut oli vaihdettu jyskipaskaan kun mummu lähti palvelutaloon.
Meillä on ollut ehkä (toivottavasti ainakin) harvinaisempi käänteinen perintöriita. Vanhemmilla oli keskinäinen omistusoikeuden siirtävä testamentti. Me lapset emme isän kuoltua ruvenneet vaatimaan lakiosia, koska vanhemmat olivat halunneet niin. Äiti kuitenkin keksi ruveta vaatimaan meitä lapsia omien perintöverojensa maksajaksi, koska me kumminkin ne perinnöt sitten joskus saisimme. Kun sanoimme, että mehän joudutaan maksamaan niistä sitten omat perintöveromme ja että ääliömäisen testamentin takia iskän osuudesta menee tällä tavoin kahdet perintöverot, äiti tajusi, että herrajjumala, tulipa tehtyä tyhmä pykälä.
Nosto
Kertokaapas nyt kokemuksia. Valmistaudun erään hullun lehmän tautisen tädin kanssa toimimiseen ensi viikolla, ja te mammat varmaankin osaatte kertoa näistä ihmisistä hyvin (tai sitten ette, koska olette itse juuri näitä "se yksi" ihmisiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on se joka aina saanut kaiken (esikoinen tai iltatähti) ja joka menestynyt aikuisiälläkin.
Alue: Aihe vapaa
bump