Lue keskustelun säännöt.
Työttömät! Minkälainen teillä on itsetunto?
01.06.2015 |
Itse alan jo ahdistua. Olen laittanut noin puolen vuoden aikana kymmeniä, ehkä jopa satoja hakemuksia. Tänään vihdoin kävin ensimmäisessä haastattelussa ja aloin jo nähdä pienen toivonkipinän. Haastattelun päätteeksi rekrytoija sanoi: "Me otamme yhteyttä parin viikon päästä kunhan kaikki noin sata hakijaa on haastateltu". Ahdistuin taas.
Muutama vuosi sitten minulta kysyttiin jo haastattelussa koska voin aloittaa ja toivotettiin tervetulleeksi.
Kouluunkaan en päässyt nyt, eikä työkkärin kurssejakaan ole. Jos en kohta pääse töihin, ostan jo köyden.
Kommentit (21)
Älä vielä sitä köyttä osta, kyllä tästä selvitään. Mulla on muutakin elämää kuin työ, siksi itseluottamusta on vielä jäljellä. Aikani kuluksi tässä opiskelen, aloitan taas vaihteeksi avoimessa yliopistossa uutta oppiainetta.
Tänään riemunkiljahduksen sai aikaan työkkärin työtarjous. Tarjous herätti pelkkää hilpeyttä, mutta ei lainkaan toiveita työhön pääsystä. On paikasta, johon olen vuosikausia laittanut hakemuksia, mutta ei ole ensimmäistäkään kertaa kutsuttu edes haastatteluun sen jälkeen, kun olen pätevöitynyt sen verran, että saan parempaa palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvä. Olen tehnyt syrjäytymisestä ammatin ja elämänuran, ja olen ylpeä siitä.
Minulla on ollut huono itsetunto aina hyvästä koulu- ja opiskelumenestyksestä huolimatta. Minulla on jotenkin ns. häviäjän identiteetti ja vetäydyn taka-alalla lähes aina oli kyse työ- tai muusta asiasta. En pärjää tämän ominaisuuden kanssa työmarkkinoilla. Omalla kohdallani huono itsetunto on aiheuttanut työttömyyden.
Positiivisesti vaikuttaa itsetuntoon. Olen tahallaan työtön ja lähinnä huvittaa porvarin palvelijoiksi alistuvien lampaiden valitus asiasta.
Minulla on huono itsetunto ilman työttömyyttäkin. Tai tarkoitan etten ollut kovin itsevarma töissäkään. Mutta se asia ei tosin liittynyt työttömäksi jäämiseen millään tapaa. Eipä se työttömyys itsetuntoa paranna mutta kai sitä huonompikin fiilis voisi olla. Vaikka hakemuksista huolimatta työtä ei ole irronnut niin uskon silti omiin kykyihini että kyllä vielä työllistyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen pärjännyt koulussa ja opiskeluissa erinomaisesti, mutta en ole osannut myydä omaa osaamistani. Ammatillinen identiteetti on ihan hakusessa ja olen valmistumisen jälkeen ollut jo 2,5 vuotta työttömänä. Ikää 45 ja vielä pitäisi 20 vuodeksi keksiä jotain ammatillista puuhasteltavaa. Kun kaikkiin paikkoihin on se 200 hakijaa, niin en vaan mitenkään päin yllä sinne kärkeen.
Kylläpä se itsetunto on tullut rakennettua vähän muulla tavoin kuin töissä olemalla. Eikä se herkästä horju vaikka tässä työttömänä senttejä laskeskellaankin taas vaihteeksi.
Tulee vielä se päivä, kun töitä löytyy. Siihen asti urheilen, teen musiikkia ja olen lapsen kanssa (ja niiden kymmenien muiden läheisten). Dippadai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, mikäs tässä on kissanpäivillä makoilla rahaa tulee tekemättä yhtikäs mitään.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 11:52"]
Minulla on ollut huono itsetunto aina hyvästä koulu- ja opiskelumenestyksestä huolimatta. Minulla on jotenkin ns. häviäjän identiteetti ja vetäydyn taka-alalla lähes aina oli kyse työ- tai muusta asiasta. En pärjää tämän ominaisuuden kanssa työmarkkinoilla. Omalla kohdallani huono itsetunto on aiheuttanut työttömyyden.
[/quote]
Sama täällä. Ärsyttä, kun lehdissä ollut viime aikoina useita juttuja, miten heikko itsetunto johtuu heikosta koulumenestyksestä blaa blaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aluksi ihan samanlainen fiilis kun jäin työttömäksi. Tunsin olevani arvoton kaikkien silmissä. Sitten pitkällisen pohdinnan jälkeen ymmärsin, kuinka väärin oli alun alkaenkaan arvottaa itseään työn takia. Se on vain työ.
Eikös tutkimustenkin mukaan ihmisen itsetunto rakennu varhaislapsuudessa, siinä ensimmäisen kolmen vuoden aikana? Jos pohja on kunnossa, niin eipä paljon työttömyys sitä horjuta. Muistakaa tämä, pienten lasten äidit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut usetia jaksoja sekä työssä että työttömänä. Huomaan taas töihin mennessäni, ettei mikään olekaan muuttunut. Korkeintaan musta on tullut puheliaampi, itsetuntoon työttömyydellä ei ole mitään vaikutusta. En laske elämään kuuluvaksi sen pakollisen työn, elää voi hyvin muutenkin ja paremminkin. Oma asenne ratkaseee.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 11:52"]
Minulla on ollut huono itsetunto aina hyvästä koulu- ja opiskelumenestyksestä huolimatta. Minulla on jotenkin ns. häviäjän identiteetti ja vetäydyn taka-alalla lähes aina oli kyse työ- tai muusta asiasta. En pärjää tämän ominaisuuden kanssa työmarkkinoilla. Omalla kohdallani huono itsetunto on aiheuttanut työttömyyden.
[/quote]
Sama täällä. Ärsyttä, kun lehdissä ollut viime aikoina useita juttuja, miten heikko itsetunto johtuu heikosta koulumenestyksestä blaa blaa...
[/quote]
Se on nyt sitä normaalia esivallan propagandaa, jossa kerrotaan, että ainoa kunnallinen tapa elää on alistua porvarin orjaksi ja sen lisäksi tietenkin ottaa lainat autoon, asuntoon, jotta orjuudesta ei pääse varmasti ole ulospääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 11:52"]
Minulla on ollut huono itsetunto aina hyvästä koulu- ja opiskelumenestyksestä huolimatta. Minulla on jotenkin ns. häviäjän identiteetti ja vetäydyn taka-alalla lähes aina oli kyse työ- tai muusta asiasta. En pärjää tämän ominaisuuden kanssa työmarkkinoilla. Omalla kohdallani huono itsetunto on aiheuttanut työttömyyden.
[/quote]
Sama täällä. Ärsyttä, kun lehdissä ollut viime aikoina useita juttuja, miten heikko itsetunto johtuu heikosta koulumenestyksestä blaa blaa...
[/quote]
Se on nyt sitä normaalia esivallan propagandaa, jossa kerrotaan, että ainoa kunnallinen tapa elää on alistua porvarin orjaksi ja sen lisäksi tietenkin ottaa lainat autoon, asuntoon, jotta orjuudesta ei pääse varmasti ole ulospääsyä.
[/quote]
Niinpä. Huh, onneksi en tuohon kuoppaan astunut koskaan. Nyt voin olla vapaa ja niin, olen onnellinen työtön.
Ei työttömyys sinänsä ole itsetuntooni vaikuttanut. Tiedän, missä olen hyvä ja missä olen huono. Mutta ärsyttää vain, kun en saa mahdollisuutta osoittaa osaamistani missään. Myöskään hakemuksista, cv:stä tai työhaastatteluista en ole onnistunut saamaan mitään selkeää palautetta, jonka perusteella voisin muuttaa jotakin. Kaikki on muka ihan hyvin tehty ja haastattelussa minusta saa positiivisen vaikutelman jne, mutta mitäpä iloa siitä on, jos en silti kelpaa sinne työhön?
Ei tee mieli mennä töihin. Työtekijältä viedään vapaus ja ajetaan loppuun. Jos et tee täysiä töitä saat potkut. En nauttinu koskaan töissä ollessa. Onneksi ei ole vaikeeta keksiä tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:33"]up
[/quote]
Hyvä kun nostit. En ollutkaan huomannut näitä vastauksia. Nyt siis huomasin. :)
Ap
Ehkä minulla on sitten alunperinkin huono itsetunto, vaikka olen kuvitellut sen olevan hyvä. Lapsuus oli mitä oli ja itsetunto oli heikko mutta aikuisena sain sitä rakennettua. Työn ja onnistumisten kautta sain lisää itseluottamusta mutta kyllä se tässä alkaa karista.
Ap
No olihan se rankkaa. Jäin äitiyslomalla työttömäksi (määräaikainen soppari) ja samalla oman alan työttömyystilanne huononi radikaalisti. En sitä tajunnut edes, ajatukset oli muualla, ja kun aloin hakemaan töitä lapsen ollessa vuoden, oli todellinen järkytys että ensinnäkään ei ollut mitään, mitä hakea, avoimiin hakemuksiin ei kukaan kosksaan vastannut, ja sitten siihen ainoaan paikkaan joka oli auki, oli tullut 170 hakemusta. Ei mitään saumaa päästä minnekään töihin. Samaan aikaan nuorisotakuu esti oppisopimuskoulutuksen (isot toimijat varasivat paikat nuorille) ja kaupungin rekrytointikielto esti yhtään minkään palkallisen harjoittelun tms. suorittamisen sillä puolella. Työkkäristä ilmoitettiin, että työllistämismäärärahat on tälle vuodelle jo käytetty, että sen varaan ei sitten kantsi laskea mitään.
Lähdin opiskelemaan hoitajaksi, kun samalla alkoi tuntua, että pääsykoeuudistusten jälkeen en varmaan enää edes pääse opiskelemaa, koska on ikää ja aiempi ammatti. Nykyään siis opiskelen, valmistun kohta, töitä riittää. Mut on tää ollut aika rankka prosessi. Pitkään tunsin vaan suurta pettymystä siitä, että elämästä tuli niin erilaista mitä toivoin, ja varsinkin kun tuntui että yritin kaikkeni, sekä töissä että työnhaussa.Nyt, kun on jotain jota odottaa, niin tää on helpottanut paljon.
Että ymmärrän sua oikein hyvin. Mut jos jotain hyvää tuossa sun työtötmyysajassa on, niin pääset näkemään yhteiskunnan aivan toisesta näkökulmasta kuin työssäollessa. Se on opettavaista ja lisää ymmärrystä sekä ihmisiä että ihmisten ratkaisuja kohtaan valtavasti. Jokaisen meistä pitää lisäksi löytää se oma arvonsa ja oma mielekkyys elämään, silloinkin kun siinä ei pääse helpolla, eli ei voi rakentaa identiteettiä työn tai koulutusken varaan ja sosiaalista elämää työelämässä valmiina annettujen kontaktien varaan. Vaikka se on vaikeaa, siitä on loppuelämän ajan paljon hyötyä. Myöhemminkin on helpompi erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Työntekijänä meistä tuskin kukaan on korvaamaton, mut ihmisenä, ihmissuhteissa ja omassa lähiyhteisössä meistä jokainen on korvaamaton.