Maistraattivihkiminen ilman juhlallisuuksia - kaduttiko?

Ei todellakaan kaduta! Hääpäivämme oli maailman romanttisin, meidän kahden oma unelmapäivä, johon ei liittynyt mitään hössötystä eikä stressiä. Pelkkää rakkautta ja kahdenkeskistä aikaa.

Kadutti, mut ei se, että valittiin maistraatti vaan se, että valitsin sen miehen.

Meillä oli kiva päivä, ystäväpariskunta todistamassa, ja jokunen muu lisäksi sen jälkeen illallisella. Käytiin sit vielä drinkillä jossain ja seuraavana päivänä lähettiin toiselle puolelle maapalloa häämatkallle. Ei todellakaan ole kaduttanut. Nyt siitä on yli 16 v.

Meillä oli siviilivihkimisen jälkeen pieni tilaisuus lapsuudenkodissani. Paikalla olivat perheenjäsentemme lisäksi vain todistajamme. Suomen kevät oli kuuma ja kaunis, pihalla vietimme paljon aikaa. Kaikki perinteiset kakut ja pikkuleivät olivat tarjolla kahvin kanssa. Tunnelma oli lämmin, olimme onnellisia. Mitään en vaihtaisi päivästä pois, hienot muistot jäivät.

Salaa menimme naimisiin vain muilta sukulaisilta ja ystäviltämme, mutta maistraatissa meidät siis vihittiin.

Ei todellakaan kaduta. Oli niin meidän juttu.

Meidät vihittiin kirkon kappelissa, todistajien läsnäollessa ja sillä se avioliitto meni. 20 vuotta yhdessä..eikä kaduttanut, tuskin se niillä isoilla häillä olisi sen pitempään kestänyt. Eikä tarvinnut stressata eikä tullut syömävelkoja ja kuitenkin vihkiminen oli kaunis ja kirkollinen toimitus..

Me mentiin salaa naimisiin 15 vuotta sitten. Ja ei kaduta.

Tuomari vihki ja tuomari erotti. Viimeisen kerran olen nähnyt exän oikeussalissa. Kumpikin olisi saanut jäädä tapahtumatta.

No mua kaduttaa. Pikainen vihkiminen maistraatissa, todistajat talon puolesta. Näin myöhemmin tuntuu siltä, että ei ole mitään mitä muistella. Ei mitään maagista, sellaista, mitä ne, joilla on ollut "ihan kunnon häät", muistelevat. :(

Mutta mä olinkin jo ihan pikkutytöstä asti suunnittellut häitäni. Niitä vain ei koskaan tullut ihan taloudellisista syistä.

Rehellisesti? Kaduttaa. Varsinkin kun nyt hyvä ystäväni on menossa naimisiin prinsessatyyliin, itse en aikoinaan halunnut edes polttareita.

Me mentiin kirkossa puoliksi salaa naimisiin. Pidettiin pienet juhlat hyvän ruuan merkeissä n. 10 ihmiselle (vanhemmat ja sisarukset). Tähän oltiin molemmat erittäin tyytyväisiä, vaikka osa sukulaisista veti herneen nenään kuultuaan "salahäistä". :D

Ei kaduta, mutta me aiotaan järjestää hääjuhlat vielä erikseen. :) mutta silloinkin vain pienen budjetin. Itseäni kauhistuttaa ystävien hääsuunnitelmat lainoineen kaikkineen. Meidän häät oli ihanat ja intiimit. Ainoa mikä harmitti, oli puuttuvat "kaveribileet", mutta ne järjestetään sitten kun on rahaa vähän enemmän. :)

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:29"]Eli: olemme mieheni kanssa arponeet naimisiinmenoa koskien perinteisten, isojen juhlien ja "arkisen", vain meidän (ja maistraatin väen) todistaman vihkimisen kesken. Naimisiin tulisi mennä lähivuosina mm. yritysasioiden vuoksi, mutta tuskin rikastumme lähivuosina niin, että voisimme järjestää haluamiamme juhlia. Emmekä välttämättä edes halua... Ajatus intiimistä vihkimisestä kuulostaa myös ihanalta.
Kysymys kuuluukin: menitkö "salaa" naimisiin maistraatissa ja olitko myöhemmin tyytyväinen päätökseen, vai jäitkö haikailemaan juhlien perään?
[/quote]

Vastaus kysymykseen: ei kaduta. Mentiin salaa maistraatissa naimisiin.

Ei kaduta. En ole ikinä halunnut järjestää häitä, en vieläkään.

Ei kaduta! Yhhh, itse kammoksun juhla-juhlia yli kaiken, joten nämä oli meidän näköinen, meidän oma juttu. Sitä paitsi kivempi oli "tuhlata" ihanaan hääreissuun!

Nyt onnellisesti 15 vuotta avio-onnea takana.

Me mentiin ihan kahdestaan naimisiin eikä kaduta. Ei haluttu ketään tuttuja paikalle, vain me kaksi. Päivästä tuli meidän näköinen eikä tarvinnut kenenkään muun viihtyvyyttä miettiä.

Me ei menty salaa naimisiin, kerrottiin kyllä muille etukäteen että mennään naimisiin. Mutta mentiin silti kahdestaan, siellä maistraatissa oli todistajat viran puolesta. Häämatkaan ei ollut viikonloppua enempää aikaa, mutta kivaa oli silti. 

Ei ole kaduttanut pätkääkään. Minulle oli tärkeintä me kaksi ja naimisiinmeno, ei se juhlahössötys. Olin kyllä nuorempana pitänyt ihan sellaiset hössötyshäätkin, ne kaduttaa ehkä enemmän, kun tuli mentyä naimisiin ehkä enemmän niiden häiden kuin miehen vuoksi.

Ei kaduta

Menimme 14 vuotta sitten maistraatissa naimisiin ja vielä ei ole kaduttanut. Tilaisuus oli meidän näköinen, hauska ja lyhyt, paikalla olivat vain lähimmät. Vihkimisen jälkeen menimme kauniiseen paikkaan syömään ja yöksi morsiussviittiin hotelliin. Olen suorastaan allerginen kaikille isoille jäille ja juhlille, eikä mikään häänypertäminen voisi kiinnostaa pätkääkään. N41

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:44"]

No mua kaduttaa. Pikainen vihkiminen maistraatissa, todistajat talon puolesta. Näin myöhemmin tuntuu siltä, että ei ole mitään mitä muistella. Ei mitään maagista, sellaista, mitä ne, joilla on ollut "ihan kunnon häät", muistelevat. :(

Mutta mä olinkin jo ihan pikkutytöstä asti suunnittellut häitäni. Niitä vain ei koskaan tullut ihan taloudellisista syistä.

[/quote]

Minusta se naimisiinmeno oli ihan riittävän maagista. Muistan sen ihanan tunteen kun olin ihan täpinöissäni enkä meinannut uskoa, miten mahtavan miehen kanssa pääsin naimisiin. Vieläkin, yli 15 vuoden jälkeen hykerryttää, kun muistelen.