loukkaako opettajaa lahjomatta jättäminen?
Kun tässä on kyllästymiseen asti kuultu vääränlaisista lahjoista ja siitä kuinka kukakin opettaja ei halua oppilailtaan mitään muistamista. Toki löytyy opettajia jotka ovat kiitollisia kaikesta muistamisesta, mutta nyt herää kysymys siitä miten suhtaudutaan siihen jos joku perhe ei muista mitenkään opettejia, kiittää vain noin sanallisesti kuluneesta vuodesta? Kyse siis hyvistä opettajista joista lapset tykkäävät, mutta äidillä ei riittänyt mielikuvitusta ja energiaa etsiä juuri niitä oikeita lahjoja ihmisille joita ei edes tunne eikä tiedä mistä toinen tykkää.
Eli miten opettajat suhtaudutte niihin oppilaisiin ja perheisiin jotka noin vain kiittävät kuluneesta vuodesta ilman mitään lahjuksia? Tuleeko jollekin tunne että noi ei tainneet kuitenkaan olla tyytyväisiä?
Kommentit (10)
Ei todellakaan loukkaa. Opettaminen on minun työtä, josta saan palkan. En odota oppilailta tai lapsilta lahjoja mutta jos saan niitä, otan ne kiitollisena vastaan. Sanallinen kiitos on aivan yhtä hyvä kuin lahjakin. Ja parasta ovat ne lasten tekemät kortit.
Ei loukkaa. Kuten tuossa toisessa keskustelussa kerroin, niin yksi kukkiakin ihanampi oli lapsi, joka kertoi, että tulee ikävä. :) Eli sanat, halaus, hymy, kiitos. Ne on yhtä mukavia.
Eli lahjoja antavat itsestään epävarmat ihmiset. Joku harva sitten seassa koska todella haluaa niin.
En kyllä kiinnitä mitään huomiota siihen, kuka jättää lahjomatta. Ihan kiva on sekin, jos joku on vaivatunut vaikka kortin tekemään.
Tämä on varmasti joillekin traditiojuttu. Itse en koskaan kouluaikana mitään opettajille vienyt, enkä muista, että muutkaan olisivat mitään antaneet. Saattaa olla jopa paikkakunta- tai koulukohtaista.
Ei loukkaa. Tervehtimättä jättäminen, raivoaminen, pahan puhuminen selän takana loukkaavat.
Ei todellakaan loukkaa. Osa vanhemmista haluaa antaa lahjan ja sekään ei minua loukkaa. Vanhemmilta saatu kiitos tuntuu aina hyvältä, oli se sitten sanallinen tai aineellinen. Se kiitos on kuitenkin ansaittava omalla toiminnallaan, joten ei sen tarvitse olla itsestäänselvyys vain siksi, että lukuvuosi päättyy. Hävettää lukea joidenkin opettajien epäkiitollisia kommentteja saamistaan lahjoista...
Mä vastasin luokanvalvojan viestiin mutta en lahjonut. Jäi paha mieli kun en tavannut hlökohtaisesti enää..
Ei loukkaa. Sydämellinen kiitos ja kehu hyvästä työstä lämmittää enemmän kuin tavara. Yläkoulussa sitä tavaraa tuleekin vähemmän kuin alakoulussa, eniten tulee ysien lähtiessä. Silloin tietysti miettisi, jos ei keneltäkään saisi mitään, että mikä on mennyt pieleen. Kun vaikeammin luokan oppilailta on tullut kiitosta tähän asti, vähintäänkin muodon vuoksi.
Oikeasti se on tuntunut parhaimmalta, kun joku vanhempi kehuu vielä pitkänkin ajan päästä, tai laittaa wilmaviestin, missä haluaa kiittää. Koska kyllä jokainen työssään tarvitsee kiitosta ja positiivista palautetta. Opettaja saa sitä esimiehiltä huonosti, koska samalla rehtorilla voi olla 50 alaista, eikä hän oikeasti käy tunneilla, tai tiedä, minkälainen ope oikeasti olen.
Tavara on sinänsä turhaa, jos jotain haluaa välttämättä ostaa, kukka on klassikko.
Harvoin loman alla loukkaantuu mistään. Itse ainakin otan vaikka minkälaisia asioita vastaan kun tietää että on pitkät vapaat edessä. Mutta ei tietty kannata etukäteen mainostaa, että '"ei sitten tule lahjoja lukukauden päätteeksi."
Ei loukkaa. Kaikkein paras lahja on lapsen itsensä kirjoittama tai jopa askartelema kortti, jossa hän kiittää opettajaa vaivannäöstä. Suullisesti annettu kiitos olisi vielä parempi lahja.