Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää ala-asteen pärstäkerroin arviointi
31.05.2015 |
Miten voi arvioida 2-3 lk käsityö, piirustus tai liikuntanumeroita näillä osaat erittäin hyvin, osaat hyvin, osaat melko hyvin arvoilla. Väitän, että pärstäkerroin vaikuttaa vähän liikaakin ja koska niissä ei voi koetulosten arvioida numeroa, niin kiltit tytöt saavat siihenkin kohtaan osaat erittäin hyvin, koska saavat muuhunkin osaat erittäin hyvin. Riittää, että tekee mukisematta kaikki kuvis työt ja muistaa hymyillä opettajalle tarpeeksi.
Ja tämä ei ole katkeran äidin tilitys, vaan ihmettelen tyttäreni osaat erittäin hyvin riviä, yksi ainoa osaat hyvin rasti. Väitän, että lapseni ei kyllä osaa erittäin hyvin esim piirtää, vaan arvosanaan vaikuttaa juurikin se, että on "kiltti kympin tyttö". Näin niitä tyttöjä opetetaan tähän nöyryys muottiin.
Kommentit (16)
Mikä muotivillitys tämä nyt on. "Meidän lapsi sai liian hyvän todistuksen kun opettaja arvioi pärstäkertoimen mukaan." Keksikää nyt jo joku muu provo näistä todistuksista ja arvioinneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi helv.... 3 luokalla kyllä annetaan arvio aineesta ja se nyt on aivan yksi lysti mikä sen aineen nimi on, kaikki kyllä tajuavat, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan piirustus, vaikka nimi olisikin joku muu. Haloo...
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 11:42"]
No voi helv.... 3 luokalla kyllä annetaan arvio aineesta ja se nyt on aivan yksi lysti mikä sen aineen nimi on, kaikki kyllä tajuavat, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan piirustus, vaikka nimi olisikin joku muu. Haloo...
[/quote]
No onhan sillä nyt merkitystä ja nimenomaan tuohon arviointiin. Huonokin piirtäjä voi saada kuvataiteessa hyvän avosanan, sillä hän voi olla taitava sommittelussa, muotoilussa ja värien käytössä.
Totta kolmannella annetaan arvosanat ko. aineista ja ne arviointiperusteet löytyvät sieltä paikallisesta opsista. Ja ainahan voi myös opettajalta kysyä tarkennuksia.
No alakoulun opettajat...antavat numerot paitsi pärstäkertoimen myös vanhempien perusteella. Yläkoulussa meno sitten muuttuu ja moni kympin oppilas kokee melkoisen pettymyksen, kun pitäiskin ihan oikeasti osata. Ja viimeistään lukiossa erottuu sitten jyvät akanoista, jos näin voidaan sanoa.
Meillä lapsilla kaikilla oli alakoulussa numerot aina alakanttiin, esim. pojalla oli kaikista enkun kokeista koko neljän vuoden ajan kympit, sanakokeista myös, hän lausui todella hyvin, teki tehtävät joka aiona kerta ja omien sanojensa mukaan oli toiseksi ahkerin viittaaja tunnilla. Numero: 9. Kerran kysyin opelta, että mitä pojan pitäisi tehdä saadaakseen kympin, ope sanoi, että pitäisi lausua paremmin ja olla tunnilla aktiivisempi! Melkein nauratti. Pojan kaveri sai kympin, vaikka sai kokeista huonompia numeroita. Poika meni yläkouluun ja sen jälkeen enkun numero oli aina 10, myös lukiossa, jossa nyt on. Opettajan mukaan on äärimmäisen taitava englannissa.
Ja ihan sama toisella pojalla, matikasta oli aina 9, vaikka kokeista kymppejä ja ihan tämmöinen tavallinen äitikin ymmärsi, että poika on todella lahjakas matikassa ja fysiikassa. Ja kaverilla 10, vaikka meidän poika opetti häntä, kun hän ei osannut kaikkea. Yläkoulussa numerot vaihtuivat toisinpäin ja nyt lukiossa tuo kympin poika lukee lyhyttä matikkaa ja siinäkin meidän poika häntä auttaa. Itse poikamme opiskelee pitkää matikkaa ja kymppi tullut kaikista kursseista, sama fysiikassa ja kemiassa. Ja hänen mielestään lukion matikka ja fysiikka on ihan liian helppoa, ei teetä työtä ollenkaan. En ole kyllä katkera, mitä väliä jollain tavallisten talleroisten (alakoulun opettajien) antamilla numeroilla on, enempi mua huvittaa.
Eli ne alakoulun numerot voi unohtaa samantien ja tokarilla pyyhkiä vaikka..pölyjä.
Alakoulun arvostelun on tarkoitus kannustaa, erityisesti alimmilla luokilla. Hyvä asenne ja reipas tekeminen korvaa monesti taidot juuri esimerkiksi musiikissa tai kuviksessa. Ei ketään tarvi lytätä taitamattomuuden takia siinä vaiheessa. Kyllä se koulu senkin ehtii tehdä myöhemmin ja elämä aikuisena viimeistään. Annetaan lasten nauttia vielä osaamisen ja tekemisen riemusta.
Ja kyllä, pärstäkerroin tuleekin vaikuttaa arvosteluun. Pärstäkerroin sanalla on ikävä kaiku niiltä ajoilta, kun isotilallisen poika tarvi kansakoulusta paremman numeron kuin torpan poika, kun kansakoulunopettajan työ oli isotilallisen peukalon alla. Nykyään pärstäkerroin pitäisi ajatella toisin. Se on oppilas, joka on yritteliäs, positiivinen, tottelevainen ja avulias. Eikö niistä saisikin palkita? Vai pitääkö palkita se häiritsevä valittaja, jotta pärställä ei ole merkitystä? Pärställä on merkitystä, sen naaman takana on se lapsen toiminta, joka vaikuttaa numeroon. Sama kuin sanoisi, että "ope antaa aina Matille kympin matikasta, kun Matti saa kymppejä kokeista ja ope sitten sen perusteella antaa pärstäkertoimella kympin..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä taas kolmasluokkalaiselle tuli kässä, kuvis ja musiikki kohtiin rasti osaat keskeiset- asiat kohtiin. Yläpuolella vielä osaat hyvin ja osaat kiitettävästi. Kaikki työt mitä tuonut kotiin ovat olleet sisällöllisesti ja muodollisesti tosi hyviä ja kauniita. Käy musikkiopistossa soittovalmennuksessa. Musiikintunneilla on tunnuttu katselevan paljon videoita. Mistä näitä arvioita annetaan? Pärstäkerroin vaikuttaa, kun tyttö ei ole nuoleskelija eikä pikku pissis. Käytös aina ollut parhain arvioin joka todistuksessa. Emme pidä meteliä tytön soittamisesta vaikka soittanut jo 3 vuotta mus.opistossa. Kyllä sillloin osaa jo enemmän kuin keskeiset asiat kun koulussa musiikkiaö1 t viikossa. Luulen, että opet sittenkin vertaa oppilaita ryhmässä toisiinsa jolloin oikeudenmukainen arviointi on mahdotonta.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:01"]
No alakoulun opettajat...antavat numerot paitsi pärstäkertoimen myös vanhempien perusteella. Yläkoulussa meno sitten muuttuu ja moni kympin oppilas kokee melkoisen pettymyksen, kun pitäiskin ihan oikeasti osata. Ja viimeistään lukiossa erottuu sitten jyvät akanoista, jos näin voidaan sanoa.
Meillä lapsilla kaikilla oli alakoulussa numerot aina alakanttiin, esim. pojalla oli kaikista enkun kokeista koko neljän vuoden ajan kympit, sanakokeista myös, hän lausui todella hyvin, teki tehtävät joka aiona kerta ja omien sanojensa mukaan oli toiseksi ahkerin viittaaja tunnilla. Numero: 9. Kerran kysyin opelta, että mitä pojan pitäisi tehdä saadaakseen kympin, ope sanoi, että pitäisi lausua paremmin ja olla tunnilla aktiivisempi! Melkein nauratti. Pojan kaveri sai kympin, vaikka sai kokeista huonompia numeroita. Poika meni yläkouluun ja sen jälkeen enkun numero oli aina 10, myös lukiossa, jossa nyt on. Opettajan mukaan on äärimmäisen taitava englannissa.
Ja ihan sama toisella pojalla, matikasta oli aina 9, vaikka kokeista kymppejä ja ihan tämmöinen tavallinen äitikin ymmärsi, että poika on todella lahjakas matikassa ja fysiikassa. Ja kaverilla 10, vaikka meidän poika opetti häntä, kun hän ei osannut kaikkea. Yläkoulussa numerot vaihtuivat toisinpäin ja nyt lukiossa tuo kympin poika lukee lyhyttä matikkaa ja siinäkin meidän poika häntä auttaa. Itse poikamme opiskelee pitkää matikkaa ja kymppi tullut kaikista kursseista, sama fysiikassa ja kemiassa. Ja hänen mielestään lukion matikka ja fysiikka on ihan liian helppoa, ei teetä työtä ollenkaan. En ole kyllä katkera, mitä väliä jollain tavallisten talleroisten (alakoulun opettajien) antamilla numeroilla on, enempi mua huvittaa.
Eli ne alakoulun numerot voi unohtaa samantien ja tokarilla pyyhkiä vaikka..pölyjä.
[/quote]
Tästä olen samaa mieltä! Olen itse alakoulussa opettajana ja aikanaan sellainen täydellinen kympin tyttö, joka oli aina käsi pystyssä ja kokeistakin napsui kymppejä (ihan lukiota myöten). Opettajaksi valmistuttuani aloin suosimaan oppilaita, jotka ovat kaltaisiani: aktiivisia ja reippaita. No, nopeasti sain kaksi lasta ja kumpikin on kuin isänsä: hiljaisia ja harkitsevia. Se laajensi omaa ajattelua opetustyössä ja olen huomannut, että omat lapseni kärsivät koulussa jatkuvasti siitä, että heidän persoonansa ovat sellaisia vetäytyviä. Tuntiaktiivisuus, tuntiaktiivisuus... aina peruste, miksei saa jotain numeroa. Kyllä lapset on positiivisia (kummankin käytös ysi nykykriteereillä) ja kotitehtävät aina tehty. He eivät vaan tuo itseään esille tuntitilanteessa, vaikka hymilevät opettajalle. Tämä on herättänyt myös itseäni siinä, että alakoulun monet kriteerit on liian persoonasta riippuvia. Jos niitä tarkkaan luetaan, niin introvertti ei voisi ikinä saada kymppiä, vaikka olisi oman persoonallisuutensa rajoissa täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Olin itse peruskoulussa sellainen korkeintaan seiskan oppilas, mutta koska olin kiltti ja hiljainen, sain kaseja ja ysejä. Lukiossa sain iskun vasten kasvoja kun en enää pärjännytkään vaan hymyilemällä, vaan piti oikeasti nähdä vaivaa.
Sen sijaan nykyinen mieheni sai aina korkeintaan seiskoja, vaikka oli matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas. Mutta hän olikin aika "vilpertti" ja mikä pahinta -poika.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:01"]
No alakoulun opettajat...antavat numerot paitsi pärstäkertoimen myös vanhempien perusteella. Yläkoulussa meno sitten muuttuu ja moni kympin oppilas kokee melkoisen pettymyksen, kun pitäiskin ihan oikeasti osata. Ja viimeistään lukiossa erottuu sitten jyvät akanoista, jos näin voidaan sanoa.
Meillä lapsilla kaikilla oli alakoulussa numerot aina alakanttiin, esim. pojalla oli kaikista enkun kokeista koko neljän vuoden ajan kympit, sanakokeista myös, hän lausui todella hyvin, teki tehtävät joka aiona kerta ja omien sanojensa mukaan oli toiseksi ahkerin viittaaja tunnilla. Numero: 9. Kerran kysyin opelta, että mitä pojan pitäisi tehdä saadaakseen kympin, ope sanoi, että pitäisi lausua paremmin ja olla tunnilla aktiivisempi! Melkein nauratti. Pojan kaveri sai kympin, vaikka sai kokeista huonompia numeroita. Poika meni yläkouluun ja sen jälkeen enkun numero oli aina 10, myös lukiossa, jossa nyt on. Opettajan mukaan on äärimmäisen taitava englannissa.
Ja ihan sama toisella pojalla, matikasta oli aina 9, vaikka kokeista kymppejä ja ihan tämmöinen tavallinen äitikin ymmärsi, että poika on todella lahjakas matikassa ja fysiikassa. Ja kaverilla 10, vaikka meidän poika opetti häntä, kun hän ei osannut kaikkea. Yläkoulussa numerot vaihtuivat toisinpäin ja nyt lukiossa tuo kympin poika lukee lyhyttä matikkaa ja siinäkin meidän poika häntä auttaa. Itse poikamme opiskelee pitkää matikkaa ja kymppi tullut kaikista kursseista, sama fysiikassa ja kemiassa. Ja hänen mielestään lukion matikka ja fysiikka on ihan liian helppoa, ei teetä työtä ollenkaan. En ole kyllä katkera, mitä väliä jollain tavallisten talleroisten (alakoulun opettajien) antamilla numeroilla on, enempi mua huvittaa.
Eli ne alakoulun numerot voi unohtaa samantien ja tokarilla pyyhkiä vaikka..pölyjä.
[/quote]
Tästä olen samaa mieltä! Olen itse alakoulussa opettajana ja aikanaan sellainen täydellinen kympin tyttö, joka oli aina käsi pystyssä ja kokeistakin napsui kymppejä (ihan lukiota myöten). Opettajaksi valmistuttuani aloin suosimaan oppilaita, jotka ovat kaltaisiani: aktiivisia ja reippaita. No, nopeasti sain kaksi lasta ja kumpikin on kuin isänsä: hiljaisia ja harkitsevia. Se laajensi omaa ajattelua opetustyössä ja olen huomannut, että omat lapseni kärsivät koulussa jatkuvasti siitä, että heidän persoonansa ovat sellaisia vetäytyviä. Tuntiaktiivisuus, tuntiaktiivisuus... aina peruste, miksei saa jotain numeroa. Kyllä lapset on positiivisia (kummankin käytös ysi nykykriteereillä) ja kotitehtävät aina tehty. He eivät vaan tuo itseään esille tuntitilanteessa, vaikka hymilevät opettajalle. Tämä on herättänyt myös itseäni siinä, että alakoulun monet kriteerit on liian persoonasta riippuvia. Jos niitä tarkkaan luetaan, niin introvertti ei voisi ikinä saada kymppiä, vaikka olisi oman persoonallisuutensa rajoissa täydellinen.
[/quote]Olen tuo 8 kohta ja tyttöni ei ilmeisesti saa niitä ysejä ja kiitettäviä suoritusten mukaan vaan persoonallisuuden! Se on väärin! Itse olen isompien opettaja ja yritän olla oikeudenmukainen niitä hiljaisia kohtaan. Jos piirrustukset ja käsityöt ovat luokkanäyttelyissä vähintään samaa tasoa kuin muillakin, miksei voi edes osaa hyvin-merkintää antaa opettaja? Tympii tuollainen ja odotan jo, että pääsisi yläkouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän on kyllä kuntakohtaisia eroja, milloin ekat numerot annetaan. Meillä taito- ja taideaineista numerot tulevat nelosen keväällä. Ennen sitä on vain maininta saadusta opetuksesta.
Pärstäkerroin on mielestäni mennyttä aikaa. Lipevät ja mielistelevät oppilaat tai vanhemmat aiheuttavat lähknnä päinvastaisen reaktion.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:15"]Tässähän on kyllä kuntakohtaisia eroja, milloin ekat numerot annetaan. Meillä taito- ja taideaineista numerot tulevat nelosen keväällä. Ennen sitä on vain maininta saadusta opetuksesta.
Pärstäkerroin on mielestäni mennyttä aikaa. Lipevät ja mielistelevät oppilaat tai vanhemmat aiheuttavat lähknnä päinvastaisen reaktion.
[/quote]Vanhempien asema vaikuttaa ja maine. Jos vanhempi tulee ärhäkästi lankoja äotkin, niin kyllä sen pentu saa aiheetta paremmat numerot! Olen nähnyt itse sivusta tämän. Suurituloiset ja merkkihenkilöt jos vanhempina, niin taatusti numerot annetaan yläkanttiin. Oikeudenmukainen arviointi on utopiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:01"] No alakoulun opettajat...antavat numerot paitsi pärstäkertoimen myös vanhempien perusteella. Yläkoulussa meno sitten muuttuu ja moni kympin oppilas kokee melkoisen pettymyksen, kun pitäiskin ihan oikeasti osata. Ja viimeistään lukiossa erottuu sitten jyvät akanoista, jos näin voidaan sanoa. Meillä lapsilla kaikilla oli alakoulussa numerot aina alakanttiin, esim. pojalla oli kaikista enkun kokeista koko neljän vuoden ajan kympit, sanakokeista myös, hän lausui todella hyvin, teki tehtävät joka aiona kerta ja omien sanojensa mukaan oli toiseksi ahkerin viittaaja tunnilla. Numero: 9. Kerran kysyin opelta, että mitä pojan pitäisi tehdä saadaakseen kympin, ope sanoi, että pitäisi lausua paremmin ja olla tunnilla aktiivisempi! Melkein nauratti. Pojan kaveri sai kympin, vaikka sai kokeista huonompia numeroita. Poika meni yläkouluun ja sen jälkeen enkun numero oli aina 10, myös lukiossa, jossa nyt on. Opettajan mukaan on äärimmäisen taitava englannissa. Ja ihan sama toisella pojalla, matikasta oli aina 9, vaikka kokeista kymppejä ja ihan tämmöinen tavallinen äitikin ymmärsi, että poika on todella lahjakas matikassa ja fysiikassa. Ja kaverilla 10, vaikka meidän poika opetti häntä, kun hän ei osannut kaikkea. Yläkoulussa numerot vaihtuivat toisinpäin ja nyt lukiossa tuo kympin poika lukee lyhyttä matikkaa ja siinäkin meidän poika häntä auttaa. Itse poikamme opiskelee pitkää matikkaa ja kymppi tullut kaikista kursseista, sama fysiikassa ja kemiassa. Ja hänen mielestään lukion matikka ja fysiikka on ihan liian helppoa, ei teetä työtä ollenkaan. En ole kyllä katkera, mitä väliä jollain tavallisten talleroisten (alakoulun opettajien) antamilla numeroilla on, enempi mua huvittaa. Eli ne alakoulun numerot voi unohtaa samantien ja tokarilla pyyhkiä vaikka..pölyjä. [/quote] Tästä olen samaa mieltä! Olen itse alakoulussa opettajana ja aikanaan sellainen täydellinen kympin tyttö, joka oli aina käsi pystyssä ja kokeistakin napsui kymppejä (ihan lukiota myöten). Opettajaksi valmistuttuani aloin suosimaan oppilaita, jotka ovat kaltaisiani: aktiivisia ja reippaita. No, nopeasti sain kaksi lasta ja kumpikin on kuin isänsä: hiljaisia ja harkitsevia. Se laajensi omaa ajattelua opetustyössä ja olen huomannut, että omat lapseni kärsivät koulussa jatkuvasti siitä, että heidän persoonansa ovat sellaisia vetäytyviä. Tuntiaktiivisuus, tuntiaktiivisuus... aina peruste, miksei saa jotain numeroa. Kyllä lapset on positiivisia (kummankin käytös ysi nykykriteereillä) ja kotitehtävät aina tehty. He eivät vaan tuo itseään esille tuntitilanteessa, vaikka hymilevät opettajalle. Tämä on herättänyt myös itseäni siinä, että alakoulun monet kriteerit on liian persoonasta riippuvia. Jos niitä tarkkaan luetaan, niin introvertti ei voisi ikinä saada kymppiä, vaikka olisi oman persoonallisuutensa rajoissa täydellinen. [/quote]Olen tuo 8 kohta ja tyttöni ei ilmeisesti saa niitä ysejä ja kiitettäviä suoritusten mukaan vaan persoonallisuuden! Se on väärin! Itse olen isompien opettaja ja yritän olla oikeudenmukainen niitä hiljaisia kohtaan. Jos piirrustukset ja käsityöt ovat luokkanäyttelyissä vähintään samaa tasoa kuin muillakin, miksei voi edes osaa hyvin-merkintää antaa opettaja? Tympii tuollainen ja odotan jo, että pääsisi yläkouluun.
[/quote]
Tunnustanpa tuona opettajana vielä senkin, että uran alkuvaiheessa usein opetin juuri vaikka musiikkia jollekin ryhmälle yhden tunnin viikossa. En ihan hirveän hyvää kuvaa saanut, mitä kukin osaa ja mitä ei. Kyllä ne raksit meni monesti aika mutulla joidenkin kohdalla. Ja sitten ne näkyvät ja kuuluvat, ja osaavat vei sen huomion ja saivat ne parhaat rastit. Sitten alkoi katsoa, että on niin paljon antanut hyviä jo, niin sitten sen näkymättömämmän kohdalla oli helpompi tehdä se ratkaisu, että antaa "tavallisemman" rastin, jottei kaikille tule parhaita ja ei ole osoittanut mitään loistavia kykyjä tunnilla. Tämä on valitettavasti totuus ollut joissain arvosteluissani, mutta kun en ole parempaan pystynyt. Siksi vihaankin arvostella jotain musiikkia kolmosella, kun oppilaat on uusia ja syyslukukaudellakin on muutama tunti ja sitten pitäisi jo tietää kaikkien osaaminen oikeudenmukaisesti. Eli vanhemmat, älkää välittäkö niistä kaikista rasteista. Pyyhkikää niillä mielessänne takapuolta. Myöhemmin se osaaminen paljastuu opettajille ja viimeistään yläkoulussa ollaan jo oikeudenmukaisempia.
Korostan vielä, että ehdottomasti haluan olla tasapuolinen ja oikeudenmukainen, mutta en vannoisi sormet Raamatulla, että olisin aina ollut absoluuttisen reilu.
Pärstäkerroin tarkoittaa käytännössä asiallista käytöstä. Kuka tahansa voi käyttäytyä hyvin, rahalla sitä ei voi ostaa: fiksut tavat, asiallinen puhetapa, muiden huomioonottaminen. Täällä on turha vanhempien itkeä jos omia lapsia ei olle opetettu tavoille ja tulkita asiaa pärstäkertoimena. Olen huomannut, että huonosti käyttäytyvät, "siitä yli mistä aita on matalin"-oppilaat selittävät itselleeen omat huonot numerot pärstäkertoimen olemassa ololla. Turha syyttää opettajia. Toki jos ei vanhemmilla ole aavistusta asiallisuudesta, koko perhe on pihalla kuin lumiukot ja numeroita ihmetellään. Käytöserot ovat oppilailla todella suuret. Terveisin, Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua harmittaa taas sen yrittämisen ja työmäärän vähättely. LApseni ei ole hyvä koulussa mutta hän on yritteliäs ja positiivinen ja saa tästä aina erikoismainintoja vanhempainvarteissa. Hänellä on huono käsiala ja hän tekee runsaasti kirjoitusvirheitä mutta hän osaa lukea hyvin ja on saanut kaikista luetun ymmärtämisen testeistä täydet. Silti hänellä on arvioinnissa lukemisessa ja luetun ymmärtämisessä rastit siinä keskellä (melko hyvä) eli luokan huonoimmat, vaikka hän ei tässä osuudessa eroa muista ja on mitatuissa testeissä selviytynyt aina täysillä pisteillä läpi. Miksi siis hänen muut vaikeutensa (kirjoittaminen) alentavat arviointia näissä?
Asia ei muuten olisi tärkeä mutta kun lapsi on selvästi heikko kahdessa muussa äidinkielen arvioinnin osuudessa (käsiala ja oikeinkirjoitus), niin tuntuu pahalta lapsen puolelsta, että tähän samaan sitten niputetaan ne, joissa on itse asiassa parempi (ei muita parempi mutta selvästi parempi kuin näissä kahdessa muussa). Mitä intoa on hänellä yrittää äidinkielessä lainkaan, jos saa arvioinnissa aina samat, vaikka kokeet näyttävät muuta?
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:01"] No alakoulun opettajat...antavat numerot paitsi pärstäkertoimen myös vanhempien perusteella. Yläkoulussa meno sitten muuttuu ja moni kympin oppilas kokee melkoisen pettymyksen, kun pitäiskin ihan oikeasti osata. Ja viimeistään lukiossa erottuu sitten jyvät akanoista, jos näin voidaan sanoa. Meillä lapsilla kaikilla oli alakoulussa numerot aina alakanttiin, esim. pojalla oli kaikista enkun kokeista koko neljän vuoden ajan kympit, sanakokeista myös, hän lausui todella hyvin, teki tehtävät joka aiona kerta ja omien sanojensa mukaan oli toiseksi ahkerin viittaaja tunnilla. Numero: 9. Kerran kysyin opelta, että mitä pojan pitäisi tehdä saadaakseen kympin, ope sanoi, että pitäisi lausua paremmin ja olla tunnilla aktiivisempi! Melkein nauratti. Pojan kaveri sai kympin, vaikka sai kokeista huonompia numeroita. Poika meni yläkouluun ja sen jälkeen enkun numero oli aina 10, myös lukiossa, jossa nyt on. Opettajan mukaan on äärimmäisen taitava englannissa. Ja ihan sama toisella pojalla, matikasta oli aina 9, vaikka kokeista kymppejä ja ihan tämmöinen tavallinen äitikin ymmärsi, että poika on todella lahjakas matikassa ja fysiikassa. Ja kaverilla 10, vaikka meidän poika opetti häntä, kun hän ei osannut kaikkea. Yläkoulussa numerot vaihtuivat toisinpäin ja nyt lukiossa tuo kympin poika lukee lyhyttä matikkaa ja siinäkin meidän poika häntä auttaa. Itse poikamme opiskelee pitkää matikkaa ja kymppi tullut kaikista kursseista, sama fysiikassa ja kemiassa. Ja hänen mielestään lukion matikka ja fysiikka on ihan liian helppoa, ei teetä työtä ollenkaan. En ole kyllä katkera, mitä väliä jollain tavallisten talleroisten (alakoulun opettajien) antamilla numeroilla on, enempi mua huvittaa. Eli ne alakoulun numerot voi unohtaa samantien ja tokarilla pyyhkiä vaikka..pölyjä. [/quote] Tästä olen samaa mieltä! Olen itse alakoulussa opettajana ja aikanaan sellainen täydellinen kympin tyttö, joka oli aina käsi pystyssä ja kokeistakin napsui kymppejä (ihan lukiota myöten). Opettajaksi valmistuttuani aloin suosimaan oppilaita, jotka ovat kaltaisiani: aktiivisia ja reippaita. No, nopeasti sain kaksi lasta ja kumpikin on kuin isänsä: hiljaisia ja harkitsevia. Se laajensi omaa ajattelua opetustyössä ja olen huomannut, että omat lapseni kärsivät koulussa jatkuvasti siitä, että heidän persoonansa ovat sellaisia vetäytyviä. Tuntiaktiivisuus, tuntiaktiivisuus... aina peruste, miksei saa jotain numeroa. Kyllä lapset on positiivisia (kummankin käytös ysi nykykriteereillä) ja kotitehtävät aina tehty. He eivät vaan tuo itseään esille tuntitilanteessa, vaikka hymilevät opettajalle. Tämä on herättänyt myös itseäni siinä, että alakoulun monet kriteerit on liian persoonasta riippuvia. Jos niitä tarkkaan luetaan, niin introvertti ei voisi ikinä saada kymppiä, vaikka olisi oman persoonallisuutensa rajoissa täydellinen. [/quote]Olen tuo 8 kohta ja tyttöni ei ilmeisesti saa niitä ysejä ja kiitettäviä suoritusten mukaan vaan persoonallisuuden! Se on väärin! Itse olen isompien opettaja ja yritän olla oikeudenmukainen niitä hiljaisia kohtaan. Jos piirrustukset ja käsityöt ovat luokkanäyttelyissä vähintään samaa tasoa kuin muillakin, miksei voi edes osaa hyvin-merkintää antaa opettaja? Tympii tuollainen ja odotan jo, että pääsisi yläkouluun.
[/quote]
Tunnustanpa tuona opettajana vielä senkin, että uran alkuvaiheessa usein opetin juuri vaikka musiikkia jollekin ryhmälle yhden tunnin viikossa. En ihan hirveän hyvää kuvaa saanut, mitä kukin osaa ja mitä ei. Kyllä ne raksit meni monesti aika mutulla joidenkin kohdalla. Ja sitten ne näkyvät ja kuuluvat, ja osaavat vei sen huomion ja saivat ne parhaat rastit. Sitten alkoi katsoa, että on niin paljon antanut hyviä jo, niin sitten sen näkymättömämmän kohdalla oli helpompi tehdä se ratkaisu, että antaa "tavallisemman" rastin, jottei kaikille tule parhaita ja ei ole osoittanut mitään loistavia kykyjä tunnilla. Tämä on valitettavasti totuus ollut joissain arvosteluissani, mutta kun en ole parempaan pystynyt. Siksi vihaankin arvostella jotain musiikkia kolmosella, kun oppilaat on uusia ja syyslukukaudellakin on muutama tunti ja sitten pitäisi jo tietää kaikkien osaaminen oikeudenmukaisesti. Eli vanhemmat, älkää välittäkö niistä kaikista rasteista. Pyyhkikää niillä mielessänne takapuolta. Myöhemmin se osaaminen paljastuu opettajille ja viimeistään yläkoulussa ollaan jo oikeudenmukaisempia.
Korostan vielä, että ehdottomasti haluan olla tasapuolinen ja oikeudenmukainen, mutta en vannoisi sormet Raamatulla, että olisin aina ollut absoluuttisen reilu.
[/quote]Alakoulun alaluokilla tuollaisella mutuarvioinnilla ei ole merkitystä mutta yläkoulussa kyllä, kun haetaan jatko-opintoihin. Onneksia opettavia opettajia on monta, joten ei vain pari opettajaa pääse määräämään arvioinnista niin kuin alakouluissa.
Missä alakoulussa arvostellaan käsityö, liikunta ja kuvataide 2-luokalla?
Meillä on 1- ja2-luokkalaisilla sanalliset arviot matematiikassa (perus- ja soveltavat tehtävät) ja äidinkielessä (lukeminen ja kirjoittaminen, molemmissa kaksi arviota). Muut aineet mainintana "saanut opetusta".
Ja ennenkuin alat kirjoittamaan tämmöistä provoa, tarkista vaikka netistä nykyinen ops, niin tiedät mistä kirjoitat. Esim. oppiainetta "piirustus" ei ole vaan kuvataide.