Ok, alan yrittämään unohtaa sinut
Kai se sitten on pakko. En voi tuhlata aikaani enää sinun miettimiseesi, koska se on näköjään turha haave. On vain hankala myöntää itselle, että vaikka itse rakastuin totaalisesti, niin sinä et minuun. Mutta yritän alkaa ajatella järjellä. Eihän näin voi elää.
Kommentit (24)
Samassa veneessä! Tuntuu, että mikään ei auta ja kaikki asiat muistuttaa hänestä. Pitkään aikaan en oo elämässäni voinut näin huonosti, kun olen vaan murehtinut suhdetta, jota ei sitten koskaan syntynytkään. Mitkähän ne unohtamiskeinot olis, jaa-a. Uusia miehiä kiertoon?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 20:35"]
Kai se sitten on pakko. En voi tuhlata aikaani enää sinun miettimiseesi, koska se on näköjään turha haave. On vain hankala myöntää itselle, että vaikka itse rakastuin totaalisesti, niin sinä et minuun. Mutta yritän alkaa ajatella järjellä. Eihän näin voi elää.
[/quote]
Eikä, mulla on ihan sama tilanne :''( Vitsit, kun tuo ihminen on silti niin täydellinen ja täyttää ajatustilani koko ajan, uniinkin tulee.
Sydän on ihan rikki, kun kohteeni halusikin olla vain ystävä ja olin koko ajan ymmärtänyt kaiken väärin. Olen yrittänyt tässä täyttää päiviäni vähän kaikella mahdollisella puuhalla, mutta kaikki hetket kun pysähtyy yksin bussissa tai kotona itekseen illalla, on ihan myrkkyä : / Miksi tunteet ei voi toimia sillei, ettei ne edes ala, jos toisellakin ei ala samalla voimakkuudella!
Nuo yksinäiset pysähdykset on hankalia, mutta samoin on yhtäkkiä vastaantulevat pienet muistutukset: tätä kirjaa se luki, tästä aiheesta me puhuttiin, tätä biisiä kuunneltiin :( Kauheeta märehtimistä!
Tämä mies kyllä ensin hyppäsi suhteeseen mukaan, mutta sitten perääntyi. Sydän on niin raskas.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 00:20"]
Nuo yksinäiset pysähdykset on hankalia, mutta samoin on yhtäkkiä vastaantulevat pienet muistutukset: tätä kirjaa se luki, tästä aiheesta me puhuttiin, tätä biisiä kuunneltiin :( Kauheeta märehtimistä!
Tämä mies kyllä ensin hyppäsi suhteeseen mukaan, mutta sitten perääntyi. Sydän on niin raskas.
[/quote]Sanos muuta. Noin se menee, jotkut jutut muistuttaa toisesta. Vaikeaahan unohtaminen silloin on. Varsinkin jos koki että toinen oli sielunkumppanimateriaalia-ap
Täällä samat fiilikset... Yhteydenotot loppuivat pikkuhiljaa vaikka itse olin rakastunut... :(
Älä nyt viitsi. On tilanteita, joissa on pakko suojella itseään rakastumiselta.
Koskaan ei saa luovuttaa. Still loving you.
Ok voisitko jo jättää minut rauhaan?
Sama fiilis. Mies kertoi suoraan, että älä nyt loukaannu, mutta en tunne sinua kohtaan intressejä. Noin puoli vuotta yhdessä oloa. En uskalla ikinä enää näyttää tunteita, enkä tuntea niitä. Tuli ihan puun takaa.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 20:35"]
Kai se sitten on pakko. En voi tuhlata aikaani enää sinun miettimiseesi, koska se on näköjään turha haave. On vain hankala myöntää itselle, että vaikka itse rakastuin totaalisesti, niin sinä et minuun. Mutta yritän alkaa ajatella järjellä. Eihän näin voi elää.
[/quote]
Aivan kuin minun tilanteeni, on tää aika rankkaa.
Täällähän se viesti menee hyvin perille.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:03"]
Täällähän se viesti menee hyvin perille.
[/quote]Eiköhän viesti mene perille juuri niin ettei ota yhteyttä. Niinhän hänkin tekee. Ja tämä ei ole hänelle tarkoitettu, vaan lähinnä vertaistueksi kirjoitettu.-ap
:( Sama täällä mikä meissä on vikana?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 21:03"]
Täällähän se viesti menee hyvin perille.
[/quote]Eiköhän viesti mene perille juuri niin ettei ota yhteyttä. Niinhän hänkin tekee. Ja tämä ei ole hänelle tarkoitettu, vaan lähinnä vertaistueksi kirjoitettu.-ap
[/quote]
Joo, kyllä tälläiset oikeesti helpottaa kun itse on samassa tilanteessa, kiitos ap:)
Muutenkin asioita auttaa kun sanoo ääneen, tai ees kirjoittaa.
Tai no mistä v*tusta minä tiedän, miten se tapahtuu. Sanokaa te? -ap