Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset haluavat kiireisen elämän?
29.05.2015 |
Hämmästyttävän useat ihmiset kertovat muka stressaantuneena, todellisuudessa jotenkin ylpeyttä tuntien siitä kuinka heidän elämänsä on kiireistä. Kotona ehtii kuulemma juuri ja juuri käydä syömässä ja nukkumassa.
Jos kaveriporukalla suunnitellaan illanistujaisia (joita on siis erittäin harvoin) niin se pitää sopia vähintään kuukausi etukäteen (mielellään kaksi) että kalenterista löytyy tilaa. Kun sitten kyseinen ilta koittaa, saavutaan paikalle kiireisenä, kerrotaan mitä on aamupäivästä tehty ja että tänään ei voi olla myöhään koska huomenna täytyy jo aamusta tehdä vaikka ja mitä. Yllättäen ne menot eivät ole mitään aidosti tärkeitä vaan ollaan menossa puutarhaan ostamaan kasveja ja ne pitää istuttaa pihalle tai jotain muuta yhtä tärkeää ja akuuttia.
Periaatteessa siis halutaan nähdä kavereita, mutta käytännössä ei kiinnosta. Sitten harmitellaan kun niin harvoin pystyy näkemään kun on niin paljon kiireitä. Usein tätä esiintyy ihmisillä joilla on lapsia. Ymmärrän kyllä että elämässä on tilanteita joissa tuntee kiirettä ja tulee yllättäviä juttuja eteen jotka tekee kiireen. Sitä en käsitä että miksi sitä kiirettä tehdään itse, teatraalisesti siitä valitetaan ja samalla aikataulutetaan elämää. Itse vasta pitkän parisuhteen jälkeen yksinolemista opettelevana tuntuu oudolta että muilla ei ole aikaa. Tai jotenkin ne perheelliset vaan vahvasti elävät siinä omassa ruuhkavuosi kuplassaan johon se kiire kuuluu. Miksi on niin tärkeää että on koko ajan kiire?
Kommentit (13)
Itse huomannut lähipiirissä samaa. Täytyisi kysyä että mistä johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vetoan kiireeseen siksi, koska vaikka tykkään kavereistani ja on ihanaa kun on sosiaalista elämää, en jaksa koko ajan roikkua jonkun kanssa kahvilla (ja yleensä kuunnella tämän kaverin jorinoita, olen hyvä kuuntelija, valitettavasti...).
Mä haluan välillä ihan vaan viettää aikaa kotona rauhassa, sanon yleensä että "pitää siivota ja käydä kaupassa" tms. vaikka välttämättä en tee kumpaakaan, kunhan istun työpäivän jälkeen kotona, nettisurffailen tai katson telkkua tai luen, ja lataan näin akkujani.
Jaa miksikö en voi sanoa suoraan? Valitettavasti, vaikka ihmiset sanovat edessäpäin että kyllä voi sanoa suoraan jos ei jaksa, niin käytännössä oikeasti moni loukkaantuu, jos kieltäytyy vaikkapa kaverin kahvikutsusta vedoten vaan siihen, että haluaa olla kotona rauhassa. Paljon ymmärrettävämpää kun vetoaa kiireeseen, vaikkapa siihen keksittyyn.
Niin ja siis, itselleni sopisi tyyliin kaksi kertaa kuussa nähdä jotain kaveria, mutta kun näitä kavereita, joita säännöllisesti tapaan, on 8 kpl, niin jos jokaista suostuisin tapaamaan sen 2 x kuussa, tämä tekisi jo 16 kaveritapaamista kuukaudessa. Ei millään riitä oikeastikaan aika, kun kuitenkin käy töissä, on lapset ja omatkin harrastukset, pitää ehtiä tehdä kotityöt, ruoat, ja välillä tosiaan tarvii sitä ihan hiljaista latautumisaikaakin.
Teillä ei taida olla kokemusta työn ja pienten lasten vanhemmuuden yhteensovittamisesta?
Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito!
Kiire on statusta. Ilman kiirettä olet heti joku hippi vihervassuri tuilla loisija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi kiireinen lapseton kaveri. Keräilee harrastuksia, koulutusta työn oheen, kaikenlaista kiirettä on. Välillä sitten lopettaa niitä harrastuksia, kun ei ehdikään kaikkea. Sitten taas aloittaa uusia. Ihmettelen kanssa tuollaista itseaiheutettua kiirettä, ja varsinkin siitä valittamista! Ja se, että ei ole mitään päämäärää, tärkeää vaan, että kiire. Ymmärrän esim. siis kiireen, että pitää saada koulua tehtyä, että valmistuu määrätyssä ajassa, ettei joudu hankaluuksiin raha-asioissa. Tai jos on koliikkivauva, niin kiire tehdä kotityöt ja muut jutut sillä aikaa kun se on hiljaa. Mutta miksi tehdä tahallaan elämästä hankalaa? Eikö olis viisasta keskittyä tärkeimpiin asioihin ja lopun aikaa levätä?
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:11"]
Mä vetoan kiireeseen siksi, koska vaikka tykkään kavereistani ja on ihanaa kun on sosiaalista elämää, en jaksa koko ajan roikkua jonkun kanssa kahvilla (ja yleensä kuunnella tämän kaverin jorinoita, olen hyvä kuuntelija, valitettavasti...).
Mä haluan välillä ihan vaan viettää aikaa kotona rauhassa, sanon yleensä että "pitää siivota ja käydä kaupassa" tms. vaikka välttämättä en tee kumpaakaan, kunhan istun työpäivän jälkeen kotona, nettisurffailen tai katson telkkua tai luen, ja lataan näin akkujani.
Jaa miksikö en voi sanoa suoraan? Valitettavasti, vaikka ihmiset sanovat edessäpäin että kyllä voi sanoa suoraan jos ei jaksa, niin käytännössä oikeasti moni loukkaantuu, jos kieltäytyy vaikkapa kaverin kahvikutsusta vedoten vaan siihen, että haluaa olla kotona rauhassa. Paljon ymmärrettävämpää kun vetoaa kiireeseen, vaikkapa siihen keksittyyn.
Niin ja siis, itselleni sopisi tyyliin kaksi kertaa kuussa nähdä jotain kaveria, mutta kun näitä kavereita, joita säännöllisesti tapaan, on 8 kpl, niin jos jokaista suostuisin tapaamaan sen 2 x kuussa, tämä tekisi jo 16 kaveritapaamista kuukaudessa. Ei millään riitä oikeastikaan aika, kun kuitenkin käy töissä, on lapset ja omatkin harrastukset, pitää ehtiä tehdä kotityöt, ruoat, ja välillä tosiaan tarvii sitä ihan hiljaista latautumisaikaakin.
[/quote]
Mä teen samaa.
Mulla on yksi superreipas kaveri joka keksii itselleen tekemistä kokoajan. Töiden jälkeen täytyy sykkiä äkkiä paikkaan B ja sieltä paikkaan C jne. Kotona käydään vaan nukkumassa.
Mä en todellakaan jaksa tuollaista menoa, vaan rakastan olla kotona ihan rauhassa.
Toisinaan sitten joudun keksimään itselleni muita kiireitä kun kaveri haluaisi täyttää jokaisen vapaaillan ja viikonlopun dinnereillä ja drinksuilla jajaja...En jaksa enkä halua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:11"]
Teillä ei taida olla kokemusta työn ja pienten lasten vanhemmuuden yhteensovittamisesta?
[/quote]
Ei olekaan, mutta kuvittelen että lapset ja työ vie jo niin paljon energiaa että siihen ei halua kiirettä ovista ja ikkunoista, mutta näin ei ilmeisesti ole.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:16"]
Mulla on yksi kiireinen lapseton kaveri. Keräilee harrastuksia, koulutusta työn oheen, kaikenlaista kiirettä on. Välillä sitten lopettaa niitä harrastuksia, kun ei ehdikään kaikkea. Sitten taas aloittaa uusia. Ihmettelen kanssa tuollaista itseaiheutettua kiirettä, ja varsinkin siitä valittamista! Ja se, että ei ole mitään päämäärää, tärkeää vaan, että kiire. Ymmärrän esim. siis kiireen, että pitää saada koulua tehtyä, että valmistuu määrätyssä ajassa, ettei joudu hankaluuksiin raha-asioissa. Tai jos on koliikkivauva, niin kiire tehdä kotityöt ja muut jutut sillä aikaa kun se on hiljaa. Mutta miksi tehdä tahallaan elämästä hankalaa? Eikö olis viisasta keskittyä tärkeimpiin asioihin ja lopun aikaa levätä?
[/quote]
Exä oli juuri tuollainen, hän ei vaan valittanut asiasta. Se kiire ja paikasta toiseen ryntäily tuntui olevan elämän tarkoitus. Itse nautin kotona olosta ja kiireettömyydestä. Oli hankala sovittaa yhteen näin erilaisia näkemyksiä ja erohan siitä lopulta tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiire on itsetehostusta. Oikeasti fiksulla ja elämänsä hallitsevalla ihmisellä ei ole koskaan kiire. Mutta nykyään olet muodikas kun et kerkee tehdä kunnolla mitään, suhaat vaan ees sun taas. Toivottavasti tämäkin vielä muuttuu.
Pohjimmiltaan "kiireiset" ihmiset tietenkin juoksevat pakoon kuolemaa ja elämän merkityksettömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:13"]
Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito!
[/quote]
Eikä sekään ole kovin tärkeää.
Alue: Aihe vapaa
Siksi, ettei tarvi kohdata omaa itseään ja todellisia ajatuksiaan.