Erosin. Ystäviä ei kiinnosta

Hah hah haa eli ihan oikein sulle koska mä en pääse naimisiin ni ei kukaan muukaan saa päästä! :D:D:D

No, ku ero ei ole nykyään enää mikään juttu. Yhtä arkinen asia kuin kakalla käyminen.

Nainen avaa se suusi.

Vierailija kirjoitti:

Nainen avaa se suusi.

Suhdekin kaatui tähän? Odotit ja odotit, että mies vihdoin osaisi lukea ajatuksia ja saisit suhteelta sen minkä haluat?

Eroja tapahtuu koko ajan niin eihän kerkiäisi muuta tekemään kuin lohduttamaan eronnutta vaikka itse kuitenkin se ero alunperin halusit?

Huomioitko itse ystäviäsi ollessasi parisuhteessa vai elitkö omassa kuplassasi?

Yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.

Kaikki ei ota eroa raskaasti, ehkä ystäväsi olettavat, että haluat prosessoida asian rauhassa.

Juu. Aika tavallista suomessa. Jos tulee joku kriisi tai ongelma, ketään tuttua ei näy, ovat omissa menoissaan. Kriisipuhelin on sitten yksi vaihtoehto.

Sellaista se on. Kysytkö itse muilta?

Onpa ikäviä kavereita sinulla, ja ikäviä vastauksia sait heti täälläkin. Tottakai ero voi surettaa ja siitä voi halua puhua ystävien kanssa ja saada heiltä tukea. Riippuen millainen tilanteesi on ollut, eli onko tilanne ollut pitkään päällä vai tuliko yllättäin, kaverisi eivät ehkä vaan osaa tai tajua.

Onko joukossa ketään läheisempää, jonka kanssa voisit helpommin ottaa puheeksi että tarvitsisit nyt ystävän tukea?

Onneksi olkoon. Usein ero on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Eroa ei yleensä tehdä samalla tavalla harkitsemattomasti kuin yhteen menemistä. Eroaminen vaatii rohkeutta, huonossa suhteessa pysyminen johtuu yleensä yksinäisyyden tms. pelosta.

Ikävää, että et ole saanut kaipaamaasi tukea. Joillakin on tapana ottaa etäisyyttä, jos läheisellä on suru puserossa. Yleensä johtuu siitä, että eivät tiedä mitä sanoa tai miten reagoida. Toki huonompiakin ”ystäviä” on olemassa, jotka eivät yksinkertaisesti osaa osoittaa kiinnostusta muiden asioihin ja tunteisiin.

Joka tapauksessa haluaisin sanoa, että vaikka tuntuisi todella kurjalta, jokin kaunis päivä tuulet kääntyy ja huomaat kurjan fiiliksen kadonneen. Se ei välttämättä tapahdu viikon tai kuukauden päästä, mutta se tulee tapahtumaan.

Avosylin tsemppiä!

En ole elänyt missään kuplassa, olen aiemmin aktiivisesti ollut itse yhteydessä ystäviin ja kutsunut kylään, kysellyt kuulumisia ja niin edelleen. Minä olen oikeastaan ollut se aktiivisempi osapuoli yleensä. Viime kesänä kum yksi ystäväni erosi ja hän kertoi asiasta viestillä, ajoin heti seuraavana päivänä hänen luokseen toiseen kaupunkiin kun ajattelin että nyt varmasti olisi juttuseura tarpeen. Ja olikin, juteltiin tuntikausia. Toinen ystäväni vaihtoi työpaikkaa ja koko alaa viime syksynä ja tilanne oli hänelle jännittävä, kyselin aktiivisesti häneltä miten uudessa paikassa sujuu, millaisia uudet työkaverit ovat ym. Ehkä jotain tällaista odotin heiltä myös minua kohtaan kun nyt minun kohdalle osui iso elämänmuutos. Ap

Sakset auki!

Minä en tyrkytä keskusteluseuraa kenellekään, jos tukeani kaipaa, sitä saa kun pyytää. Tämä johtunee siitä, että pidän asiat itse sisälläni ja puhun niistä, kun itse haluan. Minun omaa oloa ei toisten "kuinka voit?" Kyselyt auta, ne tulevat yleensä sellaisissa tilanteissa, kun en halua asiaa edes miettiä. Ehkä ystäväsikin vain haluavat antaa tilaa, eivät jätä kysymättä siksi etteikö heitä kiinnosta.

Ei kiinnosta meitäkään. Olethan puhunut, kun kerroit eronneesi. Miksi pitäisi kuunnella, kun haukut exääsi?

Vierailija kirjoitti:

Eroja tapahtuu koko ajan niin eihän kerkiäisi muuta tekemään kuin lohduttamaan eronnutta vaikka itse kuitenkin se ero alunperin halusit?

Ai että kun eron on itse halunnut niin sitä ei saisi surra? Huononkin parisuhteen päättyminen voi tuntua ihan yhtä pahalta kuin paremmankin. Meillä tosin eropäätös oli yhteinen. Ap

Olen pahoillani puolestasi. Ikävä kyllä jotkut ihmiset eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia ongelmiaan. Mulla oli ennen useita tällaisia "ystäviä", eli mun apu, kuuleva korva jne. kelpasi, mutta harvoin kysyttiin miten minä voin.

Onneksi mulla on pari todellista ystävää, joiden kanssa jakaa elämää, loput jätin omaan arvoonsa. Toivottavasti löydät parempia ystäviä.

Olen pahoillani. Itsekin erosin juuri, ja ollut siksi tosi vaikeaa. Ystäviä en juuri ole nähnyt, mutta toooosi paljon on tullut viestiteltyä. Se, työpsykologi ja Facebookin eroryhmä ovat asiat, joita ilman en olisi pystynyt asiaa prosessoimaan. Asian käsittely on vielä alussa, mutta tässä kriisissä muiden tuki on ollut korvaamatonta, enkä olisi tämänkään vertaa toimintakykyinen ilman sitä.

Paljon voimia ap <3 Älä välitä noista typeryksistä. Soita jollekin ystävistäsi ja kysele kuulumisia. Eiköhän sitten sinultakin kysytä :) Vastavuoroisuus ja aloitteellisuus on tärkeää erotessa. Voivat olla niin kiireisiä elämissään ettei ole ehtinyt muiden kuulumisia ajatellakaan, ja vaikka olisi ajatellutkin, ei ole ottanut asian tiimoilta yhteyttä.