Järkyttävä ikävä pk-seudulle mutta lähihoitajana siellä ei voi elää

yhden ihmisen tuloilla. Yhtä vyönkiristystä vain. Nyt asun kauempana lasten kanssa halvemmin, mutta yksinäisenä. Kaikki kaipaamme takaisin. Lapset kaipaavat kavereitaan joka ikinen päivä. Yli vuosi mennyt eikä kova ikävä helpota vieläkään.