Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oman etunimen häpeäminen
26.01.2022 |
Olen aina vihannut etunimeäni, jo lapsesta asti siis ja se viha on jatkunut aikuisikään. Ei se ole edes mikään ihan naurettava tai ruma nimi, mutta etenkin nuorempana hävetti, että se tarkoittaa muutakin (kuten esim. Vilja, Lumi). Nyt aikuisena ei niin hävetä enää tuo asia, mutta en vain pidä yhtään sitä kauniina nimenä enkä pidä miltä se kuulostaa muiden sanomana ääneen tai kaikista pahin on, kun joudun itse sanomaan nimeni. Se on niin töksähtävä. Kun joudun sanomaan nimeni niin sanon sen häpeillen ja se kuuluu siis äänestäni. En vaan pysty sanomaan nimeäni itsevarmasti, koska en yhtään pidä siitä. Kiva esitellä itsensä uusille ihmisille tai vastata puhelimeen kuulostaen häpeilevältä. Olen miettinyt nimen vaihtoakin, mutta kyllä sekin tuntuisi oudolta. Ja en tiedä miten esim. omat vanhemmat suhtautuisi siihen, että vaihtaisin heidän antaman nimen.
Onko täällä muita, ketkä vihaatte etunimeänne? Miten suhtaudutte asiaan?
Kommentit (23)
Tiedän tunteen. Minulla on reilut viisikymmentä vuotta ollut aikansa muotinimi, josta en pidä. Harmillisesti se on herttaisen ihmisen nimi, josta saa yhden kirjaimen erolla karskin ihmisen nimen. Ihmiset käyttävät usein tuota karskin ihmisen rumaa nimeä, koska se ilmeisesti sopisi minulle paremmin.
Minunkin nimeni tarkoittaa luonnonilmiötä, mutta sitä ei moni tiedä. Aina, kun olen yrittänyt selittää sen alkuperää, reaktio on omituisen torjuva. Ja taas minua harmittaa.
Ruikutin nimestäni äidille joskus parikymppisenä ja sain "luvan" vaihtaa nimeäni, jos se kerran vaivasi niin. Olin kuitenkin jo käyttänyt nimeä niin kauan, että vaihtaminen tuntui oudolta. Olisi kyllä kiva tietää, millä tavalla elämäni olisi ollut erilainen jollain toisella nimellä, jota ei tee mieli sanoa hampaiden välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko alkaa käyttää itsestäsi lempinimeä? Jotain mikä on lähellä oikeaa nimeäsi. Esimerkiksi mun suvussa Mikael on ollut aina kaikille Mikko, vaikka ei virallisesti ole vaihtanut nimeään.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos vaihdat etunimesi ihan virallisesti? Ei ole kovin vaikeaa.
Tai otat kutsumanimeksi 2. tai 3. nimesi!
Vilja Sanna Tiina.
Valitset joko Sannan tai Tiinan.
Helppoa.
Joissakin lomakkeissa pyydeteään ilmoittamaan/alleviivaamaan kutsumanimi, jos se on joku muu kuin ensimmäinen nimi. Alleviivat sen aina ja ilmoitat aina nimeksesi vaikka Sanna Juusola - et Vilja Juusolaa.
Ei tarvitse vaihtaa ja hommata/maksaa kaikkia henkkareita/ajokortteja/pankkikortteja...
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Minulla on reilut viisikymmentä vuotta ollut aikansa muotinimi, josta en pidä. Harmillisesti se on herttaisen ihmisen nimi, josta saa yhden kirjaimen erolla karskin ihmisen nimen. Ihmiset käyttävät usein tuota karskin ihmisen rumaa nimeä, koska se ilmeisesti sopisi minulle paremmin.
Minunkin nimeni tarkoittaa luonnonilmiötä, mutta sitä ei moni tiedä. Aina, kun olen yrittänyt selittää sen alkuperää, reaktio on omituisen torjuva. Ja taas minua harmittaa.
Ruikutin nimestäni äidille joskus parikymppisenä ja sain "luvan" vaihtaa nimeäni, jos se kerran vaivasi niin. Olin kuitenkin jo käyttänyt nimeä niin kauan, että vaihtaminen tuntui oudolta. Olisi kyllä kiva tietää, millä tavalla elämäni olisi ollut erilainen jollain toisella nimellä, jota ei tee mieli sanoa hampaiden välistä.
Joo, olen itsekin miettinyt just tuota, että millainen minusta olisi tullut, jos olisi kaunis nimi tai edes normaali. Nimeni oli aika erikoinen vielä silloin kun olin nuorempi, nykyään on kylläkin yleistynyt. Kun kuvittelen, että olisin jonkin toisen niminen niin tulee sellainen olo, että voisin olla itsevarma. Nyt olen luonteeltani hyvin ujo ja estynyt. Tuntuu, että ainakin osittain se johtuu nimeni häpeämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on erikoinen ja pitkä nimi, jota olen inhonnut aina. Häpesin nimeäni varsinkin ujona lapsena, kun nimi aina sanottiin tai kirjoitettiin väärin. Nimi ei ole mikään Destiny tai Sointu, vaan ihan perus suomalaisen näköinen nimi. Tyyliin Diandra - Diana, jos kuvitellaan että tuo Diana on nimeni.
Nyt vähän vanhempana olen oppinut arvostamaan nimeäni. Se on aika uniikki (kaimoja on alle 30), joten minua ei sekoiteta työpaikalla muiden Minnojen ja Sannojen kanssa.
Olisi pitänyt alkaa käyttämään toista nimeäni tai edes lyhennettyä versiota etunimestäni kutsumanimenäni. Mutta en lapsena tiennyt, että niinkin voi tehdä, ja nyt tuntuisi hölmöltä. :D
Oma nimeni on ihan ok. En oikein vaan tykkää, miten se äännettäisiin kuin se on kirjoitettu. Se ei sovi suomalaiseen suuhun, joten venytän nimeäni. Esimerkiksi vähän samalla tavalla kuin Tia -> Tiia, Nea -> Neea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä inhosin nimeäni ja vaihdoin sen jo vuosikymmeniä sitten. Ei mun vanhemmat siitä mitenkään pahastuneet.
Ap: nimesi on Pilvi, eikö olekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä inhoan omaa nimeäni mutta johtuu lähinnä siitä että niin monta vuotta kuulin sen pelkästään negatiivisessa yhteydessä. Nimi ei sen takia tunnu yhtään omalta, jotenkin se on itsestäni irrallinen.
En ole koskaan inhonnut omaa etunimeäni. Se ei ole varsinainen muotinimi, mutta oli ajalle tyypillinen kuitenkin. Ainut asia, jota pohdin, oli mielestäni nimeni sopimattomuus isoäidille. Lapsuuteni isoäidit olivat Almoja, Helmiä, Hiljoja, Tyynejä jne. No, ystäväni on kaimani ja hänellä oli iso liuta lapsenlapsia ja nimi on taipunut ihan ongelmitta mummoksi. Minä sen sijaan jäin lapsettomaksi eli ongelma poistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaihdoin nimeni, yhden kirjaimen muuttamalla rumasta tätinimestä tuli kaunis.
Voisitteko sanoa ne etunimenne, niin ei tarvitsisi arvailla että mikähän luonnonilmiö tuonkin nimi on. Ei teitä siitä tunnista, jos kerrotte nimenne olevan Aamu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vihasin nuorempana omaa nimeäni ehkä osittain koska ensimmäisen luokan opettaja oli kaimani ja oli ihan hirveä ihminen. Muutenkin nimi on enemmän käytössä vanhemmilla ihmisillä eikä ole suomenkielinen joten usein olen joutunut tavaamaan nimeäni. Nykyisin kuitenkin rakastan nimeäni enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta. Eikä minua kiinnosta vaikka jollain siitä tulisikin vanha rouva mieleen. Nimimuoti vaihtuu sykleittäin ja nytkin annetaan lapsille paljon perinteisiä suomalaisia nimiä joihin aikaisemmin törmäsi lähinnä vanhainkodissa. En yhtään ihmettelisi vaikka omasta nimestänikin joskus tulisi hittinimi ja pääsisi jopa suomenkieliseen nimipäiväkalenteriin.
Ai niin! Unohdin ihan kertoa senkin, että myös sukunimeni on erikoinen. Molemmat nimeni on jokin ”asia” kuten vaikka Lumi Virta. Eli etu- ja sukunimi sanottuna kuulostaa hassulta. Sukunimi ei minua haittaisi, jos etunimi olisi jokin toinen mutta yhdessä etunimen kanssa ihan kamala yhdistelmä. Että kiitos vaan vanhemmille! -ap
En tykkää oikeasta vanhahtavasta ja särähtävästä nimestäni, sain nuorena kuitenkin kuin itsestään kivan ja trendikkään kutsumanimen joten ongelma lieveni kunnes ikäkriisissä tajusin että voinko sittenkään pitää niin nuorekasta nimeä ikuisesti. Onhan erikoinen ongelma, toinen siis liian vanha ja toinen liian teinimäinen nimi :D
Onko sinulla muita etunimia? Voisit ottaa käyttöön kutsumanimenä.
Itse vaihdoin etunimeni teini-ikäisenä enkä ole katunut sitä päivääkään. Vanhemmillani kesti pari kymmentä vuotta oppia käyttämään sitä, mutta nykyään vaikuttaa sujuvan nikottelematta.
Onko apn tai tähän ketjuun kirjoittaiden nimet joku näistä: Taru, Satu, Meri, Pilvi, Tuuli, Ansa, Aura?
Alue: Aihe vapaa
Mitäs jos vaihdat etunimesi ihan virallisesti? Ei ole kovin vaikeaa.